Kodinhaltijan päivänä 2013: Utopia, 2200 m²


Rullan kommentit, sekä ihan muuten vain suuren maailman menoon n:nnen kerran perusteellisen tympääntyneet tunnelmat saattelivat mietteitäni, kun ryhdyin raskaan Helsinkipäivän jälkeen miettimään mitä kirjoittaisin Kodinhaltijan päivän kunniaksi tänä vuonna. Päänsärkylääkettä hapuillessani katsoin ulos keittiön ikkunasta. Silmieni eteen aukeava puutarha oli vielä kovin harmaa, mutta puiden kauniit latvustot kaartuivat sen yllä. Jaloissa pyörivä kanikaverini oli niin onnellinen nähdessään omat ihmisensä taas. Muistin, että vaikka maailma yleisesti ottaen on minusta juuri nyt varsin syvältä, Utopia on jo täällä. Todellisuudessa eksistoi hyvin konkreettinen, 2200 neliömetrin ala jonka rajojen sisällä kaikki on suunnilleen niin hyvin kuin osaan toivoa. Tietysti pikku utopiani on vielä monin tavoin keskeneräinen, eikä väkilukukaan päätä huimaa. Mutta se on olemassa, se on sätkinyt jo useamman vuoden. Se on todellinen. Missään ei ole valtani niin suuri eikä tekemäni työn jälki niin selvästi nähtävissä kuin täällä.

Tämä minun utopiani on jonkinlainen ekotopia, jossa yritän luonnostella hieman yhden perheen kokoisia ratkaisuja maailman suuriin ympäristöongelmiin. Toisenlaiset ihmiset voivat asua toisenlaisissa utopioissa, ja omalla tavallaan nekin ovat yhtä hienoja. Jonkun utopia on keidas josta asukkaat ja kyläilijät saavat voimia ja virkistystä. Toisissa utopioissa kasvatetaan lapsia tai eletään maailmassa jossa pienistä ja heikoista huolehditaan paremmin kuin Ulkopuolella. Onko pakko ratkaista kaikki epäkohdat yhdellä kaavalla, vai voimmeko lähteä rakentamaan ratkaisuja monista pienistä tutkielmista käsin?

Utopiassa tehtävä työ kuulostaa hiljaiselta ja yksityiseltä. Minä kuitenkin uskon, että utopiat säteilevät, että niiden synnyttämä ja ylläpitämä hyvä löytää tiensä myös Ulkomaailmaan. Kaikkea olemassaolevaa ei voi tarkasti mitata eikä punnita. Jos suuri maailma näyttää astuneen harhaan, yhteiskunnallinen vaikuttaminen ei tärkeydestään huolimatta ole ainoa keino korjata asiaa. Maailman parantamista voi yrittää neliömetri kerrallaan, aloittaen niistä neliömetreistä jotka ovat hallussamme. Utopioissa ei elä ainoastaan toivo paremmasta, vaan kivenkova fakta siitä että parempi maailma on jo täällä, pienissä toivon ja terveyden taskuissa.  Sellaisen taskun voi jokainen yrittää luoda elämäänsä. Kuvittelen mielessäni karttaa jossa kaikki ihmishuoltoasemista Utopioiksi muuttuneet kodit olisi merkitty. Kuvittelen onnellisen tulevaisuuden, jossa niitä alkaisi tulla hiljakseen lisää. Tämä on mukava kuvitelma.

Jos Utopia on hyvin pieni, siinä ei voi tietenkään elää koko elämäänsä. Välillä on lähdettävä Ulkomaailmaan ja kohdattava sen monet synkät ja surulliset Realiteetit. Utopian asukkaan on kuitenkin muita helpompaa toimia Ulkomaailmassakin rakentavana ja parantavana voimana, sillä toisin kuin idealistit, haihattelijat, hipit, hörhöt ja taivaanrannanmaalarit, hän tietää että parempi maailma on jo täällä. Kun on kotona, se on kaikkialla ympärillä. Sen voi haistaa ilmassa, sen voi maistaa illallispöydässä. Kaikkialla minne katsoo, näkyy vain rauhaa ja rakkautta, maailma paranemaan päin.

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments