Pari ajatusta arkisesta harkinnasta


Nykyajan ihminen on ennen kaikkea rationaalinen järkiolento. Ei lainkaan taikauskoinen, ja tunne-elämältään sivistyneen hillitty. Niinhän sitä usein uskotaan. Mutta vetoavatko esimerkiksi tällaiset mainokset ihmisen järkeen ja harkitsevaisuuteen? Tai edes hänen hyvään sydämeensä, siihen joka välittää kanssaihmisistään, ympäristöstään tai edes niistä joita ihminen uskoo rakastavansa? Eivät tietenkään. Vaikka tuo Kemikaalikimaran esiinnostama mainos on siitä häpeilemättömämmästä päästä, harvemmassa ovat ne mainokset jotka eivät millään tavalla yritä vedota vaistoihimme, selkärankareaktioihimme ja ennakkoluuloihimme, eli niihin inhimillisiin ominaisuuksiin jotka voivat sumentaa viisaankin mielen. On monin tavoin totta, että kohtuullistamisen alku on tiedostaa ne monet tavat joilla markkinointi yrittää vedota ihmisen alhaisempiin puoliin, ja sitä kautta aloittaa pitkä nousu kohti vaistojensa herruutta.

Kaupallisuuden läpitunkemassa yhteiskunnassa arkiset esimerkit aivan päinvastaisesta toiminnasta ovat runsaslukuiset. Jokainen meistä voi olla oman arkensa markkinamies joka tekee kuukausipalkkaa nauttivien markkinamiesten työn pienten etujen hinnalla tai jopa ilmaiseksi esitellessään ystävilleen uusia hankintojaan tai puhuessaan suunnitelluista hankinnoista. Tätä työtä ei pidä aliarvioida, ovathan vertaispaine ja sosiaalisen eläimen halu kuulua joukkoon ja saada ehkä ihailuakin, vahvoja voimia. Seksuaalisuuskin sopii hyvin kaupallisuuden palvelukseen. Hyvännäköiset ja seksikkäät miehet ja naiset kutsuvat kaikkeen muuhun paitsi harkintaan, ja toisaalta levittävät sellaista viestiä että jos haluamme elämäämme romantiikkaa ja seksiä, tavoitteena on oltava kaato suorilta jaloilta. Pyrkimykset antaa tilaa tutustumiselle (joka myös harkintana tunnetaan) ja yrittää voittaa ja ylläpitää toisen rakkaus yrittämällä kiinnittää hänen huomionsa pikemminkin hyveisiin kuin kuoreen ja kulissiin, ovat tuhoontuomittuja. Myös suoranaiset paheet kuten ahneus, laiskuus ja kateus, ovat ominaisuuksia joita markkinointi hyödyntää surutta. Osta kolme, maksa kaksi, vaikka todellisuudessa tarvitsisit vain yhden. Osta tämä ja säästä aikaa, vaikket tietäisi miksi ja mitä varten. Osta tämä ja tee ystäväsi (joiden hyvinvoinnista sinun tosin pitäisi välittää) kateellisiksi eli pahoin voiviksi. Ontoltahan nämä puheet kuulostavat näin ajattelijan blogissa aukikirjoitettuna. On kuitenkin ymmärrettävä että niiden suosio perustuu yhteen retoriikan vanhimmista ja syvimmistä totuuksista: ihminen uskoo sen mitä haluaa uskoa. Kuten olemme hiljattain nähneet, jos halua on tarpeeksi, alkeellisellakaan johdonmukaisuudella ei ole paljon mahdollisuuksia. Kohtuullistamisen alku on myös siinä että vapautuu halusta uskoa äkkiseltään mukavalta kuulostavia asioita ja alkaa haluamaan uskoa vain sen mikä on totta.

Kuten varmaan hyvin tiedätte, ajattelen että hyvä ihminen ei ainoastaan ole harkitseva ihminen, vaan myös ihminen joka yrittää saada muutkin hidastamaan ja harkitsemaan. Ei taida olla kovinkaan huono peukalosääntö sanoa, että kohtuullista on pyrkiä suunnilleen päinvastaiseen kuin mihin kapitalisti yrittää houkutella. Jos kapitalisti sanoo että on kiire ja päätös pitäisi tehdä nopeasti eli mieluiten heti, ennen kuin hyvä diili menee sivu suun, kannattaa ehkä sittenkin harkita onko tarjous niin hyvä ja etenkään niin ainutlaatuinen kuin annetaan ymmärtää. Jos kapitalisti väittää että romanttista kiinnostusta voi herättää vain vetoamalla vaistoihin, järkevää on luultavasti käyttäytyä suht säädyllisesti ja yrittää tehdä toiseen vaikutus hyveellisyydellä, viisaudella, käytännöllisyydellä, lahjakkuudella ja muilla hieman kuorta ja kulissia todellisemmilla erinomaisuuksilla. Jos kapitalisti lupaa paapoa paheita ja antaa maksua vastaan helpon ja ylellisen elämän, kannattaa ehkä sen sijaan pyrkiä eroon paheistaan ja vaalia vaatimattomuutta ja tyytyväisyyttä. Niin kauan kuin markkinavoimat jotka välittävät vain omista lyhyen tähtäimen voitoistaan, sanelevat suuren maailman säännöt, tällä asenteella ei ehkä saavuta menestystä tai vaikutusvaltaa. Sen sijaan voi päätyä elämään oman elämänsä sankarina, aidosti rakastettuna, sisäisesti rikkaana ja ulkoisesti tyytyväisenä. Ehkä voi onnistua tarjoamaan ainakin lähimmilleen myös jotakin parempaa kuin krääsää ja kateuden tunteita.

2 kommenttia:

Mama Elf kirjoitti...

Tottapa puhut taas. Omalla kohdallani huomasin viime kesänä, kuinka helposti tulee "ai, toikin on tosi ihana " fiilis (lähinnä keittiötavaraosastolla) tavaratalossa. Täällä takahikiällä kun en joudu mainosten ja kauppojen valikoimien pommittamaksi arjessani, niin uutuutta kiiltävät kauniit asiat saavat helposti huomioni, vaikka en shoppailusta varsinaisesti tykkääkään.

Onneksi on edelleen se "järkivaihde" käytössä, koska eihän minulla ollut oikeaa tarvetta ostaa noita "ihania asioita". Pyrin kyllä ostamaan silloin kun tarvitsen jotain joka miellyttää silmää ja on hyvän laatuista, mutta se onkin jo ihan eri tarina.

Meillä ei ollut TVtä moneen vuoteen, nyt on. Emme tosin katsele paljonkaan suoria lähetyksiä, enimmäkseen nauhoitettuja, joten mainokset voi hypätä elegantisti yli. Tuossa pari iltaa sitten katsoimme kuitenkin suoraa lähetystä mainoksineen välissä, kun mieheni tokaisi; Ihan hirvittävä määrä kasino/uhkapeli mainoksia! Ehkä tämä on se raa'empi puoli taloustaantumasta; kun ihmisillä on niukasti rahaa, niin vedotaan toivoon voittaa tukku tuohta. Eipä silti, ei siihen taantumaa tarvita, mutta tuntui vaan erityisen pahalta yhtälöltä sillä hetkellä. (Asun Uk:ssa, joten en voi kommentoida Suomen mainostilannetta!). Olisi paljon mukavampaa, jos telkkarista tulisi"näin voit säästää" tietoiskuja vaikka valtion puolesta!

Saara kirjoitti...

Olen huomannut että täällä peräkylässä asustelu ja maalainen elämäntapa ovat saaneet aikaan sen että suurin osa Helsingin kauppojen tarjonnasta tuntuu turhuudelta. En minä tarvitse loputtomasti vaatteita, kodinelektroniikkaa, urheilukamppeita tai kosmetiikkaa.
Onneksi niitä juttuja jotka houkuttavat minua, myydään vähemmän näkyvästi ja vähemmän päällekäyvällä mainonnalla. ;)

Pitkäaikaista iloa tuottavien asioiden ostamisessa ei ole mitään vikaa, mutta usein tuntuu että nykyään monelle itse ostoakti on pääasia, ja tavaran käyttämisestä syntyvä ilo sittenkin toissijaista.

Meilläkään ei näy telkkari, joten en osaa valottaa Suomen tilannetta. Tuntuma on kyllä se että kun tv-mainonnalta välttyy niin paljolta säästyy.

Eilen Helsingissä näin metrossa mainoksen jossa pikavippifirma mainosti tarjoavansa ensimmäisen lainan ilman korkoja ja käsittelykuluja. Jotenkin mieleeni tuli huumekauppias joka tarjoaa ensimmäisen kokeilun ilmaiseksi, tietäen että kerran haksahtanut palaa helposti uudelleen...ja sitten onkin jo paljon kalliimpaa.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments