Kevät on saapunut ja tuonut värit mukanaan

Oli hyvä että nautin kevään ensimmäisestä päivästä täysillä, sillä sen jälkeen sää on kääntynyt kylmäksi ja myräkkäiseksi. Eilen tuli lunta, tänään paistaa aurinko mutta lämpötila on pakkasen puolella. Kevään merkit ovat vielä hentoja: puiden oksilla ei ole enää kinoksia ja valossa on ihan selvästi keväistä terävyyttä. Eikö olekin? 

Photobucket

Sormikkaiden neulominen jämälangoista on soveltunut hyvin sekalaisiin tunnelmiin. Sormikkaat ovat lämpimiä, mutta värit ovat villiintyneet kevään koitettua kalenterissa. Kolme paria painoi 189 g.

Photobucket

Koska puoli kiloa kuulosti minusta edelleen mukavalta ohuiden raitalankojen vähennystavoitteelta, vaihdoin puikot koukkuun ja ryhdyin virkkaamaan värikkäitä kukkia joihin pienetkin jämäpätkät kuluvat hyvin. Jonakin päivänä tästä tulee hartiahuivi. Tai kannettava kukkaketo, miten päin asian nyt haluaa nähdä. Kiirettä ei kuitenkaan ole. Kukkia pitäisi virkata vielä 70 gramman edestä ennen kuin kiintiöni on täynnä. Huiviin se ei ehkä riitä, mutta kiirettähän ei ollut. Piristävää on jo se että pienet lankanöttöset selvästi näyttävät siltä että niillä on tulevaisuudensuunnitelmia.

Photobucket

Olen haaveksinut tilkkutöistä jo monta vuotta. Nyt löysin pannulappujen ohjeen joka näytti sopivan pieneltä ja helpolta ensimmäiseksi tilkkutyöksi. Nämä ovat jo käytössä ja tosi hyviä. Kierrätystäkin on: vaikka pannulappujen päälliset on koottu sievistä tilkkutyöpuuvilloista, täytteeksi ne ovat nielleet vanhaa pyyhettä.

Photobucket

Vanhoja pyyhkeitä riittää meillä kierrätettäväksi, sillä uusia ja parempia on taas valmistunut kutomolla. Nämä keväisen väriset keittiöpyyhkeet aloitin jo tammikuussa, mutta sain osuuteni valmiiksi vasta viikko sitten. Oikeasti pyyhkeitä on täysi puoli tusinaa, mutta kaksi pyyhettä on vielä kangaspuissa odottamassa kotiinpääsyä.

Photobucket

Tässä vielä lähikuva pyyhkeiden somasta pallokuviosta. 

Photobucket

Myös keittiön ikkunalaudalle versoja kasvattamaan päässeet porkkananpäät ovat sitä mieltä että kevät on täällä. Hyötyviljelyä tämäkin: raikkaanvihreille naateille on jo syöjät tiedossa.

Photobucket

posted under , , , |

4 kommenttia:

Mama Elf kirjoitti...

Iih ja ooh...Kaiholla katselen kaikkea kutomaasi, täällä kun ei kudontabunkkereita ole.

Nuo kirjavat sormikkaat ovat aivan ihania. Kai pitäisi itsekkin uskaltautua kokeilemaan niiden neulomista. Kukkaniitty olkapäille on oikein soma...Näytäthän, kun joskus tuleivaisuudessa valmistuu.

Ajattelin itsekin taas ryhtyä tilkkuilemaan, ihan peiton verran miehen vanhoista paidoista. Saa nähdä mitä tulee.

Saara kirjoitti...

Minulla on kyllä käynyt tuuri siinä että kansalaisopiston kudontabunkkeri on kävelymatkan päässä.

Sormikkaat kannattaa kyllä neuloa itse, vaikka onhan niissä aika paljon enemmän työtä kuin lapasissa. Vaan eipä kaupasta saa mitään yhtä hyvin istuvaa tai pehmeää. Ehkei edes yhtä kirjavaa :D

Tilkkuilu on minulle tosiaan uusi haaste. Kauniista tilkkupeitosta unelmoin, mutta tällä vauhdilla voi kestää aika kauan ennen kuin pääsen unelmista tekoihin.

Hanna-Riikka Kuisma kirjoitti...

Suloisia nuo kukkaset. Pitääkin välillä tehdä sellaisia jämälangoista, ainaisten isoäidinneliöiden sijasta! Em. ruuduista on muuten myös sydämenmuotoinen variaatio, voisi sitäkin joskus kokeilla.

Saara kirjoitti...

Kiitos! Olen viime vuosina hankkinut parikin virkkauskirjaa joissa on tällaisten pikku kuvioiden ohjeita jämälankaprojekteja varten. Isoäidinneliöt ovat kyllä kivoja nekin, mutta ne eivät oikein ihan inspiroineet ohuelle langalle.
Isoäidin sydämiä en ole tainnut missään nähdäkään, muita sydänmalleja kyllä. Täytyypä pitää silmät auki.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments