Juureksia ja mielikuvia


Mitäs tämä nyt on? Kausiruokailusta on puhuttu monta vuotta, mutta uutisen mukaan suomalaisten juurestensyönti sen kun vähenee. 1990-luvulta tultaessa lantun ja nauriin viljelyalat ovat puolittuneet. Juuresten ja kaalien sijaan nyt syödään vihersalaatteja.

Meidän keittiössä on talvi. Arkisella ruokalistalla on monenlaisia kaaleja, sekä porkkanoita, lanttua, mukulaselleriä, palsternakkaa, punajuurta ja sipuleita. Jotakin joka päivä. En ole tiukkapipoinen kausiruokailija jonka ostoskärrystä ei ikinä löydy muuta kuin kausitavaraa, mutta kyllä juurekset kuuluvat talveen. Ne ovat edullisia, kotimaisia, ja niiden ravintoarvot voittavat trendikkäät superfoodit (huomaa markkinointitermi). Kausipainotus myös varmistaa, että vuoden aikana tulee syötyä mahdollisimman monenlaista. Olisi helppo jumittaa vuoden ympäri samoissa ruukkusalaateissa ja kasvihuonekurkuissa, mutta sesonkiajattelu rohkaisee etsimään reseptejä myös unohdetuille, poissa muodista oleville raaka-aineille. Tavallisissa talvisissa kasviksissa ei ole mitään vikaa sen paremmin hinnan, maukkauden kuin ravintoarvojen puolesta, mutta imago-ongelma niillä tuntuisi olevan. Niistä on tullut vieraita, jotenkin hankalia käyttää, lievästi luotaantyöntäviä, ankeita, tylsiä ja ties mitä. Kiinnostavaa on tietysti miettiä, miten taas sattuukin olemaan niin että tyylikkäät, superterveelliset ja kiinnostavat kasvikset ovat eksoottisia, hintavia ja helposti pilaantuvia. Miksi tomaatti, kurkku ja salaatti kuulostavat paljon monipuolisemmilta, hauskemmilta ja terveellisemmiltä kuin porkkanat, kaali ja lanttu, jos eivät ravintoarvotaulukon perusteella?  Ihan sattumastako on kyse, vai ovatko markkinavoimat tässäkin asiassa päässeet muokkaamaan yksityisiä ja ikiomia mielikuviamme?

Nykyäänhän varhaisperunoitakin saa ostaa suuren osan vuodesta- ensin ne tulevat kaukaisemmista maista, sitten Ruotsista, ja lopulta Suomesta. Siinä vaiheessa kun meillä syödään varhaisperunoita, suomalaisetkin ovat olleet kaupoissa jo viikkokaupalla. Meillä varhaisperuna-aika alkaa siitä että omaan peltoon normaaliin aikaan kylvetyistä tavallisista perunoista  haetaan pöytään ensimmäiset pienet, kullankeltaiset maistiaiset. Ne keitetään samasta pellosta nousseiden tillien seurana. Perään pieni nokare voita, sivuun vähän kalaa ja saaristolaisleipää sekä kasvimaan antimista koottua salaattia. Se, Rakkaat Lukijat, on sen luokan täydellisyyttä että sen koettuaan kaupan laareissa lojuvat harmahtavat, hilseileväkuoriset pallerot eivät houkuta enää ollenkaan. Kausiruokailu on sen ymmärtämistä että kaikella on aikansa, ja että se että jotakin raaka-ainetta on saatavilla vuoden ympäri ei tarkoita sitä että sitä olisi myös järkevää ostaa vuoden ympäri. Se on sen muistamista että hyvää kannattaa välillä odottaa, ja siitä iloitsemista että jokaisella vuodenajalla on omat herkkunsa. Jopa talvella.

Uutinen asettaa myös suuren ruuan hinnannousukeskustelun vähän hassuun valoon. Ehkäpä paisuvan ruokalaskun kanssa kamppailevan kansan kannattaisi myös vähän katsoa peiliin, jos kaupasta tarttuu mukaan etupäässä niitä kalliita, muodikkaita salaattisekoituksia ja eksoottisia hedelmiä? Jos tilanne on peräti se että kotimaiset raaka-aineet tuntuvat vieraammilta ja vaikeammilta käyttää kuin avokadot, kookosmaidot ja merilevät? Varmastiko eksoottisia raaka-aineita ja nopeasti pilaantuvia tuoretuotteita puffataan siksi että kauppiaat olisivat yhtäkkiä huolissaan kansanterveydestä ja monipuolisesta ravitsemuksesta? Vai motivoisiko kauppiaita myös pikkuisen se seikka että eksoottisilla ja lehtevillä tuotteilla on paljon paremmat katteet kuin kotoisilla juureksilla ja kaalinpäillä? Kuinka moni kallistuvia ruokamenoja manaileva saisi avun jo siitä että julistaisi Pohjolan pitkän talven ajaksi lehtevät ja trendikkäät juhlaruuaksi ja ryhtyisi arkipäivinä pilkkomaan porkkanoita, kaalia ja lanttua? 

Tällä viikolla meillä laitetaan taas talvista ruokaa, ja kun ulos katsoo, tuntuu siltä että toukokuu voi tänäkin vuonna olla pitkällä ennen kuin ruokajärjestys vaihtuu Kevääksi. Keittoa, uunijuureksia, raasteita, höysteitä ja kastikkeita joihin sujahtaa kuin varkain annos porkkanaa tai palsternakkaa. Meillä kokeileva juurestenkäyttö on muodikasta tänäkin vuonna. Jos talvea riittää, minulla olisi vielä pari reseptiä kokeiltavien listalla...

7 kommenttia:

Asta kirjoitti...

Oon herännyt tuohon samaan asiaan omalta osaltani. Meillä ei lapsuudenkodissa muistaakseni ikinä käytetty kotimaisia juureksia elleivät ne olleet pakasteen muodossa (isovanhemmat kylläkin käyttivät ja käyttävät edelleen). En siis ole koskaan oppinut miten/mihin niitä käytetään, koulun köksän tunneillakaan en muista koskaan käsitelleeni esim. lanttua tai punajuurta. Ja nyt kun peruskoulun kotitalousopetuksen määrärahoja on leikattu, niin veikkaan etteivät nykynuoret opi senkään vertaa....

Toisaalta itse tykkään syödä kasvikseni useimmiten kypsentämättöminä, joten siksi tuntuu helpommalle tehdä salaatteja ym. Kokeilin kuitenkin pari viikkoa sitten jauhelihakeiton tekemistä tuoreista juureksista, sen sijaan että olisin käyttänyt pakastettuja versioita. Ja ai kun tuli hyvää. Pitää varmaan alkaa opetella enemmänkin hyödyntämään noita juureksia.

Saara kirjoitti...

Vanhemmat taisivat olla innoissaan siitä että tuoreita tomaatteja ja salaattia alkoi olla kaupassa ympäri vuoden. Omassa lapsuudenkodissanikaan juureksia ei pahemmin käytetty. Tässä hissukseen koitan poisoppia lapsuuden tottumuksista.

Keitot ovatkin hyvä ja helppo tapa tutustua juureksiin. Kaalikin sopii hyvin etenkin jauhelihakeiton sekaan. Myös uunijuurekset ovat helppoja ja hyviä.

Meillä syödään viikolla usein porkkana- tai kaalipuolukkaraastetta. Tai sitten voi yhdistää porkkanan ja kaalin ja tehdä coleslawia. Myös kiinankaali on hyvä vaihtoehto salaatinkerälle.
Vuonankaalinkin olen kelpuuttanut arkisalaatiksi, vaikka se on "salaattimainen" vihreä, sillä se on puutarhassa varhais- ja myöhäisvihannes. Kyllä näitä löytyy, kun alkaa etsiskellä. :)

Mama Elf kirjoitti...

Ihan samaa täälläkin ole mietiskellyt ja keittoihin meillä menee koko ajan noita talvijuureksia ja kaaleja. Täytyy myöntää, että syödään kyllä eksoottisiakin asioita.
Uunijuureksia ja joskus harvoin juures- sipsejä(herkuttelua!) harrastamme myös. Olen huomannut, että usein kastikkeisiin voi laittaa ihan reilusti juureksia niiden eksoottisempien kaveriksi. Tulee täyttävämpää, hyvää ja halvempaa.
Oliskos sulla Saara jotain kivoja reseptejä? Julkaisisitko yleishyvä-projektina täällä blogissasi? Koska kuten sanottu, nykyiset reseptit usein vierastavat juureksia.

Mari Koo kirjoitti...

Juuressosekeitto (usein porkkanaa, välillä palsternakkaa, juuriselleriä, lanttua...) on meillä viikottainen ruoka näin talvella.
Kiinankaali on salaattien lisäksi kätevä esim. wokeissa ja keitoissa. EI peruskaalissakaan mitään vikaa ole, mutta kypsyy hitaammin.

Lanttusupikkaita olen tänä talvena leiponut monta kertaa ja hehkuttanut kavereille.

Itse nyt opetan lastakin (8 kk) syömään juureksia. Eilen kokkasin palsternakasta, porkkanoista ja juuriselleristä linssien ja makaronin kera padan (tuli siihen töräys tomaattipyrettäkin, sipulia ja valkosipulia). Omaan annokseen lisäsin suolaa ja enemmän mausteita. Kelpasi meille molemmille, eikä ollut mikään vaikea ruoka.

Uskon, että juurekset nousevat taas esiin. Ruokatrendit onneksi aaltoilevat! Mutta myönnän, että välillä ostan itsekin vihersalaatteja myös talvella. Tomaatit ja kurkut jätän talvella suosiolla kauppaan, ovat hintavia ja mauttomia.

Saara kirjoitti...

Mama Elf: Nyt ei tule mitään mitään kovin erikoista, en ole tänä talvena ollut kovin kokeilunhaluisella tuulella. Kokkaamiseni on usein vain "nakkaillaan juureksia sinne sekaan ja katsotaan mitä tapahtuu"-tyyliä. Toimivaa sekin. Pidän kuitenkin toiveesi mielessä, kun tätä talveakin tuntuu riittävän. :)

Viime talvena laitoin blogiin muutaman talviruokareseptin:
http://filosofianpuutarha.blogspot.fi/2012/01/muutama-talvinen-resepti.html

Tänä talvena olen tehnyt parikin Lindströmin piirakkaa tällä Kinuskikissan reseptillä:
http://www.kinuskikissa.fi/punajuuri-jauhelihapiirakka?hakusivu=true
Hänellä näkyy olevan muitakin talvisia piirakkaohjeita.

Mari Koo: Lanttusupikkaita minun pitäisi kyllä ehdottomasti saada aikaiseksi kokeilla.

Huonoa omaatuntoa en tunne "väärän kauden" kasvisten ostamisesta, jos niitä todella tekee mieli. Tuoreet kasvikset ovat kuitenkin siitä "järkevämmästä" päästä mielitekoja, ainakin minulla.;)

Niin kauan kuin talvisia raaka-aineita löytyy tasaisesti ostoskorista ja ruokapöydästä, olen ihan tyytyväinen. Muistissa on vielä sekin aika jolloin juurekset olivat aikasen outoja minullekin.

Armas Romu kirjoitti...

Kiitos tästä tekstistä! Olen itsekin pohdiskellut kausiruokailua kuluneena talvena, mutta myönnän, että oppimista ja totuttelemista tässä itsellä on. Onneksi oppisarka sentään on herkullinen. :)

Saara kirjoitti...

Näinpä! Opettelemista on tosiaan paljon, jos on minun tapaani kasvanut syömään ympäri vuoden samoja kasviksia. Mutta hiljaa hyvää tulee :)

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments