Andromeda

Pakkanen oli taas alkanut kiristyä kävellessäni kutomolta kotiin. Talvinen pimeys on jo väistymään päin, mutta kahdeksan jälkeen illalla oli vielä niin pimeää, että tähdet näkyvät hyvin. Siinä missä muut, epäilemättä järkevämmät ihmiset katselisivat Virkkalan pimeillä ja liukkailla teillä eteensä, minä huomaan kurkistelevani tuon tuostakin ylöspäin. Jupiterko se siellä valaisee tietäni kirkkaalla, tasaisella loisteellaan siinä missä talvinen ilma saa kaukaiset tähdet tuikkimaan? Ja tuo tähdistö jonka havaitsemista rasittava katuvalo haittaa, Leijonako se nyt on? Mikäs tuon Leijonan tähden nimi taas olikaan? Regulus oli alfa-tähti, mutta mitä sitten? Sillä monilla paljain silmin näkyvillä tähdillä on nimet, peräisin ajalta jolloin tieteen valo loisti meille Arabian maalta. Poikkeuksiakin tietysti on, kuten juurikin Leijonassa sijaitseva Wolf 359, vain tehokkaalla kaukoputkella näkyvä kääpiötähti joka on yksi lähimmistä naapureistamme 7.8 valovuoden päässä. Pistän töppöstä toisen eteen vikkelämmin, jotta pääsisin kotipihalleni, puuliiteriin vievälle polulle joka samalla on meillä pimein paikka joka ei ole syvän lumikinoksen peittämä.

Meidän pihalta ei näe Raaseporiin, Siuntioon, eikä edes seitsemän kilometrin päähän Lohjan keskustaan. Meiltä ei myöskään näy monia lähiavaruudenkaan kohteita. Kääpiöplaneettoja ei aina kannata metsästää edes tähtikiikarilla. Wolf 359:kin on läheisyydestään huolimatta tähti jossa ei oikein riitä valotehoa takapiha-astronomin tarpeisiin. Koska maailmankaikkeudella on kuitenkin tapana jättää sääntöihinsä pieniä porsaanreikiä, pimeänä maaliskuun iltana meiltä voi sen sijaan nähdä paljain silmin kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä hohtavan Andromedan galaksin. Jos on tarpeeksi pimeää, se ei ole edes erityisen vaikeaa. Ensin tarvitsee paikallistaa läntiseltä taivaalta Pegasuksen neliöön kuuluvat Scheat ja Alpheratz. Alpheratzista vinosti ylävasemmalle alkaa Andromedan tähdistön jono, jota katse seuraa Delta Andromedaen kautta Mirachiin. Mirachin lähistöltä löytyy heikko sumuinen läikkä. Siinä se on. Pieni pilkahdus utuista valoa, kaikki mitä Paikallisen Ryhmämme suurimman galaksin kaikkien tähtien valosta on selviytynyt luokseni.

Sen sijaan Andromeda rakastaa valovoimaisia tähtikiikareita, joiden suhteellisen laajaan näkökenttään se levittäytyy kimaltavana valon saarena. Läpimitaltaan Andromedan galaksin on arvioitu noin kaksinkertainen omaan Linnunrataamme verrattuna, mutta muunkinlaisia arvioita on esitetty. Tähtikiikareilla katsottuna Andromedan galaksi on majesteettinen ellipsigalaksi. Nykyään siellä kuitenkin muodostuu  vähemmän tähtiä kuin omassa Linnunradassamme. Valopilviin kätkeytyy lukemattomien tähtien ja tähtijoukkojen valo. Tänä päivänä tiedämme että monia tähtiä kiertää ainakin yksi planeetta. Kuinka monta maailmaa mahtuu Andromedaan? Kuinka monta tarinaa? 

Lumi ympärilläni kimaltelee kuin olisi vielä keskitalvi. Ehkä joku ympärilläni tanssivista fotoneista päättää lähteä taittamaan pitkää matkaa. Silloin, jos joku Andromedassa katselee taivaalle kahden ja puolen miljoonan vuoden kuluttua, hän voi nähdä terveiset Virkkalan illasta. Jos ihmisiä on vielä silloin olemassa, olemme jo ylittäneet Maan eliölajien keskimääräisen eliniän. Tänään olemme vasta nipinnapin parinsadan tuhannen vuoden ikäinen laji, sivilisaatiomme on vain lyhyt hetki siinäkin ajassa. Tai sitten olemme olleet poissa jo kauan, jälkemmekin ovat hiipuneet ja toisten lajien on kannettava tietoisuuden valoa universumin pitkässä yössä. Tänään kuitenkin olen vielä täällä, pikkuinen otus jonka elämän mittakaavassa satakin vuotta on melkein sama asia kuin ikuisuus. Illan pimeydessä erottuu kotiportti, kun kulkee vähän eteenpäin, näkyy naapurin raja. Mutta jos katsoo ylös, tonttini jatkuu ihan selvästi Andromedaan asti. Sellainen on maailmankaikkeus.

4 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Tänään olikin kylmää ja kirkas taivas. Jos olisi ollut vähän valottomampaa ja jos en olisi umpilaiska, olisin mennyt iPadin Star Chartin kans ulos. Sillä voi metsästää juuri sen näkymän minkä näkee taivaalla ja vehje syöttää tähtien, sumujen ja planeettojen ja hitujen nimiä, etäisyyksiä ja vaikka mitä. Ihan superlelu. Ja toimii myös täällä omassa petissä, tietty. Joskus pitäis vaan kokea myös se ulkoilmametsästys.

Saara kirjoitti...

Kaupungissa on kyllä usein vaikea löytää tarpeeksi pimeitä paikkoja. Jo tavallisesta katulampusta on paljon harmia kun pitäisi ongailla tähtiä.

Lelusi kuulostaa oikein kivalta! Omassa puhelimessani ovat älyominaisuudet boikotissa. Tähtikartta kuitenkin rakentuu minulle vanhanaikaisesti hiljalleen päähän. Kulkee se sielläkin hyvin mukana.

Marmustoi kirjoitti...

Eräs viisas herra valisti minua, että Andromedan galaksi lähestyy meitä 500000 km tunnissa. Ja tömähtää jo muutaman miljardin vuoden kuluttua...

Saara kirjoitti...

Siltä se näyttäisi että noin 4 miljardin vuoden päästä näin käy. Aurinkokunta vetelee noihin aikoihin viimeisiään, eikä Maa ole ollut enää pitkiin aikoihin elinkelpoinen planeetta. Ihmiset eivät luultavasti siis ole tapahtumaa seuraamassa. Laskelmat osoittavat, että todennäköisimmin Aurinkokunta siirtyy nykyistä selvästi kauemmaksi galaksin keskustasta. On myös pieni mahdollisuus että se siirtyisi Andromedan puolelle.

Tähtien törmääminen on törmäyksessäkin erittäin epätodennäköistä, sillä välimatkat ovat niin valtavia. Sen sijaan törmäävät kaasupilvet voivat aikaansaada uusien tähtien muodostumisaallon.

On myös olemassa mahdollisuus, että hieman pienempi Kolmion galaksi törmää Linnunrataan ennen kuin törmäämme Andromedan kanssa, vaihtoehtoisesti sekin osallistuu Suureen Törmäykseen.
Ja eteläisellä taivaalla nykyään hyvin näkyvät Linnunradan seuralaisgalaksit Magellanin pilvet haukataan välipaloiksi.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments