Suomenuskosta on vaikea puhua, osa n

Kuluneina kuukausina olen tavannut useammankin ihmisen jotka ovat olleet kiinnostuneita suomenuskosta, ja jopa siihen kääntymisestä. Vaikka sellainen uteliaisuus on minusta pohjimmiltaan myönteistä (syytä kait ollakin, kun olen julkipakanaksi ryhtynyt), käytännössä hiljenen ja kiemurtelen kysymysten lisääntyessä. Jos en osaa vastata monimutkaiseen kysymykseen sopivan napakasti, olen mieluummin hiljaa kuin annan vastauksen joka on mielestäni huono. Olen huomannut, että kysymyksiin on erityisen vaikea vastata kun ne kumpuavat täysin vieraasta kulttuuri- ja uskontokäsityksestä. Jotkut ennakkoluulot ovat tietysti lähinnä huvittavia: on esimerkiksi helppo korjata käsitys siitä että suomipakanat ovat wiccoja, noitanaisia tai new age-hörhöjä. Vaikeampaa on alkaa purkamaan esimerkiksi kääntymiskuviota. Koko ajatus siitä että uskonto on jotakin johon voi kääntyä ja josta voi luopua, on järkevä vain kristinuskon tai islamin kaltaisen maailmanuskonnon viitekehyksessä. Alkuperäiskunnolle se on täysin outo.


Alkuperäisuskonnon yksi tunnusmerkki onkin mielestäni, että koko ajatus kääntymisestä on jotenkin epämukava ja parhaimmillaan kysymys on jonkinlaisesta synkretismistä (mikä ei tietenkään tarkoita ettei käännynnäisestä voi tulla vilpitöntä ja oppinutta uskonnon edustajaa). Alkuperäisuskonto on kuitenkin sidoksissa maahan, ympäristöön ja omien Esivanhempien elämään ja maailmankuvaan tavalla jota muut uskonnot kulttuurirajojen yli syrjäyttämään pyrkivät maailmanuskonnot eivät ole. Esimerkiksi juutalaisuuteen on periaatteessa mahdollista kääntyä, jos tahto on luja ja vakaa. On kuitenkin helppo nähdä että  siinäkin tapauksessa vasta aikaisintaan seuraava sukupolvi on aidosti osallinen uskontoon olennaisesti kuuluvasta historiallisesta ja kulttuurisesta perinnöstä (jonka osuus on niin tärkeä, että oppineet ovat tänäkin päivänä sitä mieltä että jos henkilöllä on juutalainen äiti, hän on juutalainen vaikka olisi uskomusmaailmaltaan umpiateisti). 

Sama juttu suomenuskon kanssa:  kiinalainen voi kiinnostua suomalaisesta mytologiasta  ja tavoista, mutta suomenuskokaan ei ole vaan metafyysinen rakennelma vaan alkuperäisuskonto joka liittyy tiiviisti suomalaiseen ympäristöön, omien esivanhempien historiaan ja maailmankuvaan. Entä miten suomenuskoinen voisi kehottaa kiinalaista hylkäämään oman perintönsä ja omien Esivanhempiensa tavat?  Ei tietenkään ole ihmisten asia käännyttää ketään pois jumalten luota, ja omasta mielestäni olisi pelkästään hienoa jos joku maahanmuuttaja haluaisi ryhtyä solmimaan siteitä uuden kotimaan henkiseen perintöön. Viime kädessä minulle tärkeintä olisi syntyperän sijasta henkilön oma kokemus siitä minne hän kuuluu ja mikä perinne häntä parhaiten puhuttelee. Näkymätön maailma jota tarut ja myytit hipovat, on kyllä niin laaja että tilaa on monenlaisille vilpittömille etsijöille. Ja jos kiinalaissyntyisemme olisi sitä mieltä että hänen osansa on suomenusko, kenenkään ei tulisi pitää häntä jotenkin huonompana syntyperän takia. Suomenuskon ytimestä ei löydy oikeaa muottia eikä ihanneihmisen mallia, vaan rehellisyys. Siten kiinalaisemmekin voisi henkilökohtaisesti olla hengellisesti syntyperäisiä suomalaisia edistyneempi (ja varmasti hänessä olisi jotakin poikkeuksellista, jos hän tuntisi voimakasta vetoa suomenuskon pariin). Tämä ei sulje pois sitä että kääntymys on silti prosessi, jonka yhden ihmisiän aikana voi aloittaa, vaan ei saattaa päätökseen. Ensimmäisessä polvessa paras suomenuskoinen kiinalainen olisi käsittääkseni (ja kieltämättä hiukan paradoksaalisesti) hyvä synkretisti joka syventäisi suhdettaan uuteen kotimaahan, mutta vaalisi samalla omaa perintöään ja omien Esivanhempiensa viisautta. Koska tällainen ajattelu on vierasta monoteismille johon useimpien ihmisten käsitys siitä mitä uskonto yleisesti ottaen on perustuu, lienee syytä vielä kertaalleen korostaa, ettei sellaisen ihmisen hengellinen tie olisi mielestäni yhtään huonompi tai epäaidompi kuin muutkaan tiet. On aina parasta seurata sitä tietä mille vilpitön etsintä vie. 

Moni suomenuskoinen on löytänyt uskon kiinnostuttuaan oman suvun vaiheista ja esivanhempiensa maailmankuvasta.  Teitä on kuitenkin monia. Rikkaassa perinteessämme on paljon juhlia ja tapoja joiden noudattaminen vetoaa toisiin. Itse olen kuitenkin sitä mieltä että ”larppaaminen” eli kääntymisajattelulle läheinen idea siitä että perinnetavat ilmentävät uskoa ja erottavat uskonnolliset ihmiset muista, on väärässä. Itse noudatan vain niitä tapoja joita ymmärrän; eli niitä joihin sisältyvä viisaus, kauneus ja syvyys ovat minulle käsitettäviä. Tällöin tavat eivät ole teatteria vaan uskonnon harjoittamista termin hyvin kirjaimellisessa muodossa; ne ovat vanhan viisauden elämistä todeksi.

Itse päädyin suomenuskoiseksi hieman harvinaisempaa reittiä. Koska itselleni vieraiden polkujen yrittely on toivotonta puuhaa, olen päätynyt siihen että ainakin toistaiseksi minulle suomenuskon ydin on odottamisessa. Odotan, vuodenaikojen vaihtuessa hitaasti toisiksi, uusia oivalluksia, uutta viisautta, ja ehkä pikkuisen uusia ja hämmentäviä hengellisiä elämyksiä. Tiedänpähän vain, missä odottaa ja minne katsella odotellessa. Etsijästä minut erottaa se että tiedän ettei minun kannata tuhlata aikaani etsimällä vastauksia raamatusta tai mahayana-buddhalaisuudesta. Ne eivät aukea minulle samalla tavalla kuin aukeavat ne muruset joita oma perintöni sisältää. Ja usein siinä perinnössäkin on sulattelemista. Joten käytän länsimaisen filosofian hiomaa järkeäni siihen että sulattelen, mietiskelen ja pohdiskelen asioita jotka ovat eteeni tulleet. Kveekarien tavoin, etsin hiljaisuuden hetkiä voidakseni pysähtyä odottamaan, en täyttääkseni niitä kiireellä ja metelillä. Juutalaisten mystikkojen tavoin ajattelen, että kawwana, sielun suuntautuminen pyhää kohti, on edellytys aidolle uskonnolliselle kokemiselle. Joten yritän suuntautua. Tasankointiaanien tavoin yritän olla tietoinen ympäristöstäni ja pyrin harmoniaan pienin teoin. Kaikkien alkuperäisuskontojen edustajien tapaan ymmärrän Näkymätöntä parhaiten omassa maassa, oman kielen ja omien Esivanhempien kuvaston avulla. Joskus, harvoin, jos kärsivällisesti ja pohdiskellen odottelen, arki täällä tarujen maassa voikin palkita odottavan. Kuvitan kokemukseni ammentaen perinnöstä jonka toiset näillä mailla kulkeneet ovat jättäneet. Ateistien tapaan uskon että kaikki uskonnot ovat väärässä ja tiede on luotettavin menetelmä hankkia tietoa maailmasta. Unitaariuniversalistien jäljillä uskon että siitä huolimatta jokaiseen alkuperäisuskontoon on haudattu pieniä siruja totuudesta ja viisaudesta. Oma perintö,oma maa ja mielenmaisema ovat avain tuntemattomaan oveen, mutta vain yhteen oveen monista.

Vaan vieläkään en oikein tiedä, miten vastaisin ihmisille jotka haluavat tietää, millaisia noitarituaaleja järjestän ja millaiset teot ovat suomenuskoiselta kiellettyjä. Voiko vastata vain, että minä tässä odottelen ja ihmettelen? Niille joita suomenusko kiinnostaa, osaan antaa pari neuvoa. Ole kriittinen ja käytä järkeä, mutta säilytä avoin mieli. Ole rehellinen, äläkä ryhdy harjoittamaan perinnetapoja siksi että niin Oikeauskoiset mielestäsi tekevät, vaan siksi että olet nähnyt pilkahduksen tapoihin sisältyvästä viisaudesta ja kauneudesta. Etsi hiljaisuutta. Tutustu luontoon ja kunnioita sitä. Ja ymmärrä, että seuraava tapaamasi suomenuskoinen voi hyvinkin neuvoa jotakin vallan muuta ja olla kuitenkin omalla tavallaan aivan oikeassa. Sillä suurin kaikista on monimutkaisuus.

posted under , , |

2 kommenttia:

Kari kirjoitti...

En näe, onko tämä kirjoituksesi vanha vai tuore, mutta kiitos tästä ajatelmasta. Se vastaa hyvin pitkälle sitä, miten itse koen ja "toteutan" suomenuskoa.
Oli mieltä lämmittävää lukea kirjoitus, joka näin hyvin kuvaa omaa asemaani tai asennettani suomenuskoon.

Saara R kirjoitti...

Kiitos itsellesi rohkaisevasta kommentista. On aina mukava "törmätä" saman suuntaisesti ajatteleviin.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments