Rakkaus on myös hiljainen


Kaupan kassajonossa seistessä silmiin osuivat taas lehtien otsikot jotka lupasivat tietoa siitä, miten voi elvyttää, korjata, piristää tai peräti uudistaa nuupallaan olevaa rakkaussuhdetta. Niin nykyaikaista: tärkeintä on näyttäminen, dramaattiset elkeet ja elämyksellisyys. Joten ehkäpä minulle jää puhuminen hiljaisesta rakkaudesta.

Hiljaista rakkautta on kuunnella, vaikka haluaisi puhua. Odottaa, kun haluaisi kiiruhtaa, olla kärsivällinen kun toinen epäilee ja ihmettelee vaikka itselle olisi jo selvää missä pitäisi jo olla menemässä ja mitä tekemässä. Hiljainen rakkaus on itsehillintää kun hermoja koetellaan ja vaikenemista silloin kun olisi hyvä tilaisuus piikitellä. Rakkaus on hiljaista hyväksyessään ettei Roomaa eikä  omakotitaloa rakenneta päivässä eikä pitkään muhineita suhdesolmujakaan selvitetä tiukassa aikataulussa.  Joskus  on osattava sietää valittamatta myös ajan kulumista epätyydyttävissä olosuhteissa ja näyttää tyytyväistä naamaa vaikka riepoo- ei siksi että haluaisi valehdella tunteistaan vaan siksi että toisella olisi rohkeutta ja valoa, eikä ainakaan lisätaakkana minun hankaluuttani. Hiljaista on myös valita joskus olla tekemättä itsestään numeroa jotta toisella olisi tilaa olla huoleton ja toteuttaa itseään.Vaihtoehtona hiljaisen rakkauden oppimiselle on myöntää olevansa sellainen ihminen jolle epämukavuus ja maailman kieltäytyminen tekemästä juuri siten ja silloin kuin MINÄ HALUAN ovat niin suuria kiusoja että parempi on olla rakastamatta kuin sietää niitä.

Hiljainen rakkaus sekoittuu helposti passiivisuuteen ja mitääntekemättömyyteen. Silti se on niiden vastakohta, sillä kyse on aktiivisista valinnoista ja tietoisesta toiminnasta niiden mukaan, ehkä jopa enemmän kuin impulsseihin reagoimisessa tekemällä. Onhan toiminnassa usein kysymys omien tunteiden ilmaisusta ja oman toimintatarpeen purkamisesta. Hiljainen rakkaus sen sijaan lähtee sen miettimisestä, mitä toinen haluaa ja tarvitsee ja sen ymmärtämisestä, että hän on muutakin kuin väline omien mielihyvieni tavoittelemiseen. Hänen helppo ja mukava elämänsä on minulle itseisarvo jota kannattaa edistää aina kuin voi, siten kuin voi.  Silti hiljainen rakkaus ei ole omien tarpeiden unohtamista tai kynnysmatoksi heittäytymistä. Omat tarpeet voi ja tulee tunnistaa, niihin vain valitsee suhtautua yksittäisissä tilanteissa muuten kuin vaatimalla välitöntä tyydytystä. Eikä hiljaista rakkautta tietenkään ole alistuminen hyväksikäyttöön, kaltoinkohtelun vastaanottaminen tai suhteen epäkohdista vaikeneminen. Ne liittyvät pelkoon, voimattomuuteen, velttouteen, välinpitämättömyyteen tai toisen paheiden paapomiseen- eli asioihin joilla ei ole tekemistä rakkauden kanssa. Rakkauden motivoimana toimiminen on aina positiivisen tilan toteuttamista. Juuri tästä syntyy se ero mikä vallitsee esimerkiksi toisen hyvän etusijalle asettamisen ja mielivaltaan alistumisen välillä, rauhantahtoisuuden ja arkuuden välillä,  kärsivällisyyden ja välinpitämättömyyden välillä.

Mikä tärkeintä: huomaan, että itsekin olisin mieluummin hiljaa rakastettu kuin jatkuvien parannuskehitysuudistamisvirkistämisyritysten vastaanottaja. Että saisin osakseni sankaritekojen lisäksi myös kärsivällisyyttä ja yritystä ymmärtää. Että joskus tulisin vain kuunnelluksi, en niinkään neuvotuksi.  Koska hiljainen rakkaus on tässä näyttävän toiminnan maailmassa usein kovin huomaamatonta, toivoisin myös että osaisin ja muistaisin välillä huomata sen. Sillä vaikka hiljaa rakastaminenkin on usein intensiivistä, hiljaisuus tulee sittenkin helposti ohitetuksi itsestäänselvyytenä tai tulkituksi passiivisuudeksi. Kiireisen päivän keskelle asettuva rauha joka johtui siitä ettei minua hoputettu ja patisteltu- huomasinko edes? Entä sitten puuttuvat piikittelyt- johtuivatko ne vain siitä ettei toinen ollut yhtä kiireinen kuin minä tai hänen mieleensä ei tullut yhtään nerokasta sutkautusta, vaiko siitä että hän valitsi rakastaa, olla kärsivällinen ja kiltti? Ne kerrat jolloin sain tahtoni läpi helposti- johtuivatko ne varmasti siitä ettei hän välittänyt vaiko siitä että minun haluni asetettiin etusijalle sen suurempaa numeroa tekemättä? Silloin kuin hän ei provosoitunut vaikka yritin ärsyttää, kun hän ei suuttunut vaikka aihetta olisi ollut, oliko hän nyhverö jolle kelpaa kuka tahansa, vai rakastiko hän minua hiljaa ja toivoi vaikka omasta mielestäni olin toivoton tapaus? Tulkinnan vapaus ja vastuu ovat tulkitsijalla. Mutta luulen, että hiljaisen rakkauden myös huomaa ja sitä arvostaa parhaiten se joka harjoittaa sitä jo itse.

posted under , , |

4 kommenttia:

metsänpiika kirjoitti...

Hiljainen rakkaus on myös minun mieleeni. Se soveltuu hyvään ja arvostavaan parisuhteeseen, mutta myös ystävyyssuhteisiin ja oikein hyvin lasten ja vanhempien väliseen rakkauteen.
Olen kovasti pitänyt kirjoituksistasi.

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Kiitos <3 Tämä tuli tarpeeseen rakkausongelmien keskelle!

Saara kirjoitti...

Mukavaa olla hyödyllinen :) Voimia rakkausongelmien setvimiseen!

Hoo Moilanen kirjoitti...

Itkin tämän läpi.

Kiitos Saara.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments