Viikko femakkolaaksossa: Naisena olemisen ihanuus


Kun viime syksynä kyselin teiltä ehdotuksia teemaviikoiksi, eniten toivottu aihe oli naisasia. ”Siis mitä ihmettä?”, ajattelin. Enhän minä ole juurikaan perehtynyt feminismin teoriaan, enkä edes ole varma siitä olenko kovin hyvä feministi. Luin kuitenkin hiukan lisää sukupuolentutkimusta, pidin silmäni auki...ja nyt on aika.

Aloitan asian ytimestä. Mitä on olla nainen? Miten se eroaa miehenä olemisesta, vai eroaako mitenkään? Sukupuolineutraaliuden kiivaimpien kannattajien mukaan sukupuoli on marginaalinen asia, ja esimerkiksi lapset tulisi kasvattaa lapsiksi eikä tytöiksi tai pojiksi. Sukupuolirooli nähdään tällöin lähtökohtaisen arvottavana, rajoittavana ja ahdistavana.

Naisena oleminen on ennen kaikkea ihmisenä olemista. Tämä on keskeinen asia joka usein unohtuu muodikkaissa parisuhde- ja markkinakeskusteluissa. Olla ihminen: olla ajatteleva, tunteva, järkevyyteen kykenevä olento johon kuuluu sekä hyviä että huonoja puolia. Esimerkiksi viime vuosina "parisuhdemarkkinoista" käytävä keskustelu on niin ikävää luettavaa pääasiassa siksi että ihmisyys ja ihmisarvon käsitteet loistavat poissaolollaan niin täydellisesti. Keskusteluissa ihmiset kuvataan pari- ja seksisuhteiden shoppailijoina jotka toimivat kuin kauppalistan mukaan ja arvostelevat toisia ihmisiä tavaroina tai korkeintaan potentiaalisina palveluntarjoajina. On vaikea sanoa, kumpi sukupuoli kuvataan pahempina esineellistäjinä, ja helppo sanoa että koko touhu on vastenmielistä ja jos joku vakavissaan esineellistää muita eikä tiedä mitä eroa on rakkaudella ja kaupankäynnillä, hänen ei pidä yrittää selittää toimintaansa luonnolliseksi vaan pyrkiä eroon typeryydestään. Kun puhumme sukupuolesta, on siis tärkeintä muistaa että puhumme ihmisyydestä ja olennoista jotka ovat paljon muutakin kuin sukupuolensa edustajia. Ihmisyyden monimutkaisuus, arvokkuus ja kauneus on läsnä kaikissa ja sivistys on sitä että tunnustamme sen lähtökohdaksi kaikelle kanssakäymiselle. 

Olen kuitenkin ainakin omalla kohdallani (ja muista onkin parasta olla ihan hiljaa ellei halua kimppuunsa ”yksilöidenväliseterotovatainasuurempiakuinsukupuoliero”-väkeä) huomannut, että naisena oleminen on muutakin kuin yleistä ihmisenä olemista.  Se on myös muuta kuin feminististä tiedostamista ja tasa-arvoon pyrkimistä ylämäkeen tarpomalla. Se on jotakin enemmän kuin todisteita siitä että on yhtä pystyvä kuin miehetkin. Sanalla sanoen, se on itseisarvollinen hyvä. Naisellisuus on rikkauden muoto. Tämä ei tarkoita, etteivätkö muutkin identiteetit voisi olla hyviä ja yhteisöä rikastuttavia, vaan vain sitä että kun feminiinisyyden mysteeriä käydään tutkimaan, on hyvä ymmärtää tutkivansa rikkauden lajia.

Meidän kulttuurissamme naiseus näyttää usein kuuluvan vain pienelle osalle naispuolisista kansalaisista. Hiljaisesti ymmärretään, etteivät yksinäisyydessään räytyvät miesasiamiehetkään ole kiinnostuneita vanhoista naisista, sillä vanhetessaan ihminen muuttuu naisesta naispuoliseksi, olennoksi joka ei ole mies mutta joka on samalla vähemmän kuin nainen. Niin tiukasti naiseuteen yhdistetään nuoruus, lisääntymispotentiaali ja näiden ilmentäminen. Vanhojen naisten lisäksi myös rumat naiset, lapsettomat naiset, perinteisen naisen roolin esimerkiksi ammatti- tai elämäntapavalinnoillaan kyseenalaistavat naiset, lesbonaiset ja transnaiset ovat naisryhmiä joilla on toisinaan tekemistä siinä että heidät tunnistettaisiin naispuolisten lisäksi ihan oikeiksi, täysiksi naisiksi. Minäpä kuitenkin olen sitä mieltä, että jokainen joka kokee sisimmässään olevansa nainen, on ihan oikea nainen, ja hänellä on oikeus tehdä naiseudesta kodikas olotila joka ei rajoita, alista eikä hidasta vaan tuo elämään iloa, virtaa ja kauneutta.  Jos naiset löytävät omat voimansa, ja onnistuvat siirtymään negatiivisuuden pilvestä myönteisempään minäkuvaan, kulttuurille ei jää oikein muita vaihtoehtoja kuin muuttua valoisammaksi. Meitä naisia on kuitenkin puolet väestöstä, ja siitä toisesta puolestakin aika moni tykkää meistä.

Puhe naiseudesta on yhä usein puhetta ongelmista, ruumiista, valtasuhteista ja heikkoudesta. Sen sijaan perinteiset naisten alat ja menestyksen lähteet ovat yhä aliarvostettuja- ja usein niitä väheksytään myös feministien toimesta. Kotitöissä, hoivaamisessa, epäitsekkyydessä ja arjen kaunistamisessa ei voi menestyä, paitsi ehkä jos onnistuu tuotteistamaan nämä asiat kovaksi bisnekseksi. Pikemminkin menestys vaatii täsmälleen päinvastaisia kiinnostuksenkohteita ja asenteita. Naisellisuus on tie marginaaliin, puuhasteluun, toisarvoisen ja hyödyttömän pariin. Väitän kuitenkin, että tasa-arvo saavutetaan vasta kun opitaan arvostamaan myös perinteisen feminiinisiä ja pehmeitä asioita ja ymmärtämään, ettei feminiinisyys merkitse alistuvuutta tai oikeutusta alistaa.  

Mitä on olla nainen? Jokainen voi valita sukupuolirooleista parhaat palat ja päivittää homehtuneet. Koska filosofit saavat puhua olemisten lisäksi myös pitämisistä, väitän ettei suomalainen naiseus ole vain sitä mitä tämän päivän suomalaiset naiset yleisesti ottaen havaintojemme mukaan ovat, vaan ennen muuta kaikkea sitä me voimme olla, sekä kaikkea sitä meidän ehkä tulisi yrittää olla siksi että yhteiskunta tarvitsee myös paljon sellaista mitä se ei ymmärrä asianmukaisesti arvostaa eikä ehkä edes halua myöntää tarvitsevansa.  Minulle naisena olo on viime aikoina ollut terveen ylpeyden kehittämistä omista feminiinisistä piirteistä ja niiden vaalimista. Näistä lähtökohdista käyn teemaviikkoa päin.


5 kommenttia:

Marmustoi kirjoitti...

Kiva kun käsittelet naisasiaa, blogiasi tullaan varmasti seuraamaan. Törmäsin tänä aamuna näihin (käsitellään naisvihaa):
http://seksualisti.blogspot.fi/2013/01/naisvihaa-ja-nirsoilua.html
ja http://ylex.yle.fi/uutiset/popuutiset/miestutkija-naisviha-on-karjistynyt-2000-luvulla

Saara kirjoitti...

Yritän siis olla puhumatta kovin suuria läpiä päähäni. Tommin artikkelin ehdinkin jo lukea, nyt menen tsekkaamaan tuon ylex:n. Kiitos sinulle linkeistä, lisäinspiraatio on aina hyvästä!

Hoo Moilanen kirjoitti...

Kappale, joka alkaa lauseella "Naisena oleminen on ennen kaikkea ihmisenä olemista" kiteyttää kaiken.

Ihmisyys on sukupuolen tuolla puolen.

Meri kirjoitti...

Tämä oli hyvä, ajatuksia herättävä postaus!

Saara kirjoitti...

Hoo Moilanen: Niin, se on se lähtökohta jota pitäisi onnistua kuljettamaan kaikkien pohdintojen läpi.

Kiitos kannustuksesta, Meri!

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments