Valkoisia tunnelmia

Keräiltyäni tämän postauksen kuvat huomasin, että niillä kaikilla on yhteistä talvinen valkoisuus. Valo on jo lisääntynyt, mutta vielä ollaan talvenselällä jossa valkoista on kaikkialla.

Ensiksi tärkein, eli kuvatodisteet siitä että elän kuten opetan. Viime päivinä pakkasta on riittänyt meilläkin pakastimen sulattamiseen ja vuodevaatteiden tuulettamiseen, mutta aiemmin ehti olla suojaakin. Silloin pihamme edustalle kohosi Minas Tirithin linnake, jossa Denethor on heittäytymässä dramaattisesti.

Photobucket

Toki kävelyllä käyminenkin on talvella tärkeää, etenkin näillä seuduilla. Virkkala hemmottelee ulkoilijoita kauniilla maisemilla, lähtipä lenkille mihin suuntaan tahansa.

Photobucket

Tällä kertaa polku vei meidät Lohjanjärven rantaan.

Photobucket

Sulauduin hyvin metsäiseen rantamaisemaan.

Photobucket

Kylmällä säällä hyvät varusteet ovat tärkeitä. Sain taannoin lahjoituksena pari pientä kerää alpakkalankaa ihmiseltä jonka neuleinto lopahti alkumetreille. Ensin ajattelin tehdä niistä sormikkaat. Kun ranteet olivat valmiit, ymmärsin ettei valkoista lankaa olisi tarpeeksi. Katseltuani hetken ympärilleni päätin, että sormikkaista tulisi tyylikkään ruskeapilkulliset (jos minulta kysytään, pilkut ovat suurinta huutoa ehkä seuraavan vuosikymmenen ajan). Pilkut onnistuivat nytkin hienosti, mutta lanka ei sittenkään riittänyt sormikkaiksi asti. Tulikin kämmekkäät. Tyylikkäät, lämpimät ja pehmoiset. Kyllä näillekin käyttöä löytyy.

Photobucket

Pilkkujen onnistumista voi arvioida vaikka tämän nukkuvasta Koksusta napatun kuvan avulla. Epäilen, että luonnossa näin rennosti ottava pupu voisi jäädä lyhytikäiseksi. Omassa, rauhallisessa kodissa jättiläisten vartioimana pienen pupun on kuitenkin turvallista vaikka vähän retkottaa.

Photobucket

Myös alkutalvella saapuneet järripeipot ovat huomanneet meillä elämisen edut ja jääneet talvehtimaan. Kuvittelenko vain, vai onko tällä järrillä peräti tyytyväinen ilme..?

Photobucket

Suurin osa lukuvuodelle varaamistani kudontaprojekteista on jo valmistunut. Sain puista pois loput neljä kutomaani poppanaliinaa. Kuvia minulla on vain niistä kahdesta jotka ovat jo ehtineet käyttöön. Ensimmäinen on luonnonvalkoista poppanakudetta ja vihreää samettilankaa.

Photobucket

Sinivalkoinen syntyi oikein talvisena päivänä. Eivät kudonnaiseni vieläkään mitään mestariteoksia ole, mutta näitä kuvia napsiessa alkoi tuntua siltä että hyvään alkuun olen tälläkin opintiellä päässyt. Ihminen tekee, ihminen oppii.

Photobucket

posted under , , , |

6 kommenttia:

Marmustoi kirjoitti...

Onpa hieno kuvakavalkadi! Olen lähdössä lankakauppaan ja luettuasi postauksesi päätin neuloa alpakkalangasta rannekkeen tai kämmekkään kuten sinä olet tehnyt. Minulla on alpakkainen kaulahuivi ja se on todella ihanan lämmin.

Saara kirjoitti...

Kiitos! Minäkin aion etsiä vielä tuota paksumpaa alpakkalankaa ja tehdä ne sormikkaat.

loves2spin kirjoitti...

Such nice pictures. You got some real snow! The table runner is beautiful. I assume you weaved it yourself?

Saara kirjoitti...

Thanks! We actually have a little less snow than we did a while ago, but it's still beautiful. I really love snowy winters.

Yes, I have woven the runners. I'm still no master weaver, but there is definitely some nice progress. I especially like how quick they are to make, about three hours each. That's like nothing compared to how long it takes to embroider or crochet a runner!

loves2spin kirjoitti...

Oh, yes! It does take some time to warp the loom. Does your 3 hours include that? I was always amazed at how much faster weaving produced and item than knitting or crocheting did.

Saara kirjoitti...

The way it works in our group, is that in the planning meeting (usually held twice a year or so) everyone reserves a certain length of warp from a project she wants to make, and then when the warp is ready we take turns in weaving our projects. Our warps are often very long! We prepare the warps together, but since there are many stages in that job it requires more time than we have in our weekly meetings. In our weekly meetings, we plan new projects, organize work so that everything gets done and make sure that everything is going smoothly, make material payments to the teacher, measure finished projects and do the part of preparing the warp that requires more than just one or two people at a time. It is also the time to ask advice from the teacher. So while our weekly meetings are full of action, there is plenty that needs to be done at other times. Each loom has its own set of keys, so whoever is weaving can come and go when she has time while it is her turn to weave. Sometimes two or three people arrange their own little meeting to do some stage of preparing a warp during the week. I am too novice to do any of the preparatory work without teacher's supervision though.
Still, weaving is one time consuming hobby. I can easily spend +10 hours per week weaving when it's my turn to weave- other people are waiting, after all!

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments