Lapsivapaa elämä on syntisen helppoa mutta lohduttoman ankeaa

Vähän ennen joulua istahdin bussissa parin kovaan ääneen kuulumisiaan vaihtaneen isoäiti-ihmisen taakse. Opin heiltä, että joulu on lasten juhla ja jos ei pääse katsomaan miten ahnaat piltit repivät aattoiltana paketteja auki, ei ole mitään järkeä viettää koko juhlaa. Muistin törmänneeni vastaavaan asenteeseen aiemminkin. Lapsettomien ei kannata tehdä mitään poikkeamia harmaaseen arkirutiiniin, eikä heillä etenkään ole syytä tehdä koskaan mitään hauskaa. Mitä sitä turhia. Juhlat ovat tietysti lapsia varten, sehän tuli jo selväksi. Aikuinen ei vietä sen paremmin syntymäpäiviä kuin jouluakaan. Aikuinen ei myöskään tee itsenäisesti mitään spontaania kivaa. Huvipuistot, eläintarhat, vesipuistot ja museot ovat vain lapsiperheitä varten. Lumiukkojen pyörittely ei mitenkään käy päinsä, pulkkamäkeen voi nuori aikuinen vielä hipsiä jos hänellä on opiskelijahaalarit. Viimeistään kolmenkympin korvilla sekin on syytä unohtaa, vaikka menosta saisi miten iloisen mielen ja punaiset posket. Koska onhan se nyt hölmöä ja säälittävää.

Kolmekymppiset saavat myös unohtaa uimarannat ja luistinradat. Tämän lisäksi kaikki söpö, kiva, hassu ja vähän lapsellinen on lapsettomilta aikuisilta kielletty. Jos aikuinen tykkää koota Star Wars-pienoismalleja, hänen ei ole sopivaa tehdä niin vain omaksi ilokseen. Täytyy hankkia lapsi, jolle voi sitten hankkia pienoismallin vaikka yksivuotislahjaksi. Lapsettoman aikuisen elämän tulee olla harmaata työntekoa. Työnteko on suositeltavaa myös suosituimpina loma-aikoina, sillä parhaat lomapäivät kuuluvat lapsiperheille. Etenkin sinkuille riittävät ne ajat joita kukaan muu ei huoli, samanlaistahan se kotona kyhjöttäminen aina on.  Työnteon lisäksi elämä saa olla viinanjuontia ja pankkitilin saldon karttumista ei-mitään varten. Sitten puolitutut voivat miettiä, että niin niillä lapsettomilla on rahaa ja tavaraa, mutta on se niiden elämä sittenkin surkeaa ja tyhjänpäiväistä kun niillä ei ole lapsia.


Maailmassa jossa on seitsemän miljardia ihmistä, ilmastonmuutos ja kutistuva viljelypinta-ala, tätä asennetta pitäisi alkaa muuttamaan kiireen vilkkaa tai kivaa ei ole etenkään lapsilla. Edellisten postausten synkkien perhetunnelmienkin valossa asennemuutokselle olisi käyttöä. Perheiden ajan normaaliuden mittarina, statussymbolina ja kansalaisvelvollisuutena pitäisi alkaa olla ohi. Enkä tarkoita nyt, että vapaaehtoinen lapsettomuus tulisi glorifioida suureksi ympäristöteoksi ja jalomieliseksi uhrautumiseksi planeetan puolesta, vaan vain että yhteiskuntamme täytyy kehittyä nykyistä ihmisystävällisemmäksi ja erilaisia valintoja paremmin sietäväksi. Lapsettoman elämän kuvan täytyy muuttua jotenkin vajaasta, reppanasta ja moraalisesti epäilyttävästä yhdeksi hyväksi vaihtoehdoksi elää hyvä, merkityksellinen, onnellinen ja hassunhauska elämä. Ei minulla ole mitään edes sitä vastaan että jotkut löytävät elämänsä tarkoituksen lasten hankkimisesta ja kasvattamisesta, vaan vain sitä vastaan että täällä on yhä paljon kalkkeutuneita sieluja joiden mielestä elämällä ei muita tarkoituksia voi ollakaan, tai ei ainakaan yhtä hienoja.

Jonkun kai täytyy siis  vaivautua sanomaan ääneen se että koko bussimummojen ajatusmaailma on silkkaa soopaa, ja sen kannattajat tekisivät itselleen ja koko planeetalle suuren palveluksen jos älyäisivät pitää suunsa kiinni. Lapseton voi huvitella ja viettää juhlia niin paljon ja niin antaumuksella kuin mieli tekee. Hän voi jopa leikkiä, juoda valkkarin sijasta possulimpparia ja ostaa aikuisena ne kaikki pehmolelut jotka vanhempien mielestä olivat turhaa krääsää joka ei lapsuudenkotiin mahtunut. Ehkä se on omituista (toistaiseksi), mutta epäilen että niin ajattelevien mielestä lapsettoman kuuluisi käyttää kaikki aikansa joko lastenteon yrittelyyn, itkun tuhertamiseen tai työnarkomaniaan vaipumiseen. Se niiden mielipiteiden laadukkuudesta. Todellisuudessa, jos vain kykenemme, voimme jopa viettää hauskempaa elämää kuin lapsia hankkineet ikätoverimme keskimäärin viettävät. Onko epäreilua ettei ihminen käy läpi raskaus- ja pikkulapsiajan vaivoja, yöheräilyjä ja murrosikäisten tempauksia JA että hänellä on koko sen ajan oikein hauska elämä? Ei, epäreilua se ei ole, sillä jokainen valitsee itse, arvottaako vilpittömästi lasten elämään tuoman onnen kaikkien vaivojen arvoiseksi vaiko ei. Naputtamista on vain niillä jotka sydämessään ajattelevat  lasten pilaavan vanhempiensa elämän, ja joiden käsitys oikeudenmukaisuudesta on että  jokaisen tulee kärsiä yhtäläisesti.

Lapseton aikuinen voi pitää hauskaa, jopa runsaasti ja selvin päin. Sitä emme voi tehdä huolimatta siitä että olemme aikuisia, vaan juuri siksi että olemme aikuisia joilla on raskaiden vastuiden vastapainona vapaus sulostuttaa elämäämme kaikella pienellä mikä aidosti ilahduttaa. On paljon parempi vaalia sisäisiä lapsia ja prinsessoita kuin hoitaa harmauteen tukehtuvaa mieltä lääkityksellä. Ilo, hauskuus, leikki ja harmiton lapsellisuus kuuluvat kaikille ja kaikenlaisiin perheisiin- niin, jopa niihin joissa on vain yksi jäsen.

Minut mummot inspiroivat tekemään uudenvuodenlupauksen: lupaan, että yritän tehdä alkavasta vuodesta edellistä hauskemman, suorastaan hassunhauskan aina kun vain saan tilaisuuden. Yksin, kaksin tai isommillakin porukoilla.

posted under , , , |

20 kommenttia:

robottikoira kirjoitti...

Hei, löysin sun blogin aivan hiljattain sattumalta ja olen nyt jo muutaman illan viettänyt kirjoituksiasi lukemalla. Olen niin samaa mieltä monesta asiasta kanssasi! Varsinkin muutama viimeisin päivitys on saanut minut nyökyttelemään urakalla. Lähti kyllä seurantaan Bloglovinissa. Hyvää alkavaa ja tulevaa vuotta sinulle, jatka samaan malliin. <3

Saara kirjoitti...

Kiitos kannustuksesta ja tervetuloa! :)
Löysithän jo tammikuun ja viime maaliskuun postaukset joihin olen koonnut arkistojen parhaita paloja.

Oz kirjoitti...

Juuri näin! Nimim. "Rakensin uutenavuotena lumileijonan takapihalle"

Toisaalta kyllä joskus näin lapsettomana lapsiperheiden arkea seuratessa tulee mieleen että Suomessa saisi lapsellistenkin (siis perheiden, ei mielenlaadultaan lapsellisten) arki ja elämä olla vielä hauskempaa ja huoletonta. Sen verran tiukkaa on keskituloisenkin työssäkäyvän lapsiperheen arki nykyään.

Saara kirjoitti...

Oikeassa olet. Siksi yritinkin puhua lapsettomuusystävällisemmän yhteiskunnan sijasta ihmisystävällisemmästä yhteiskunnasta. Lapsiperheiden arjesta puhutaan usein pärjäämisen, ei hyvinvoinnin, käsitteistöllä.

Erityisesti olen ihmetellyt oikeiston retoriikkaa jossa toisaalta perätään ihmisille lisää vastuuta perheistä ja läheisistä mutta samaan aikaan vaaditaan entistä kovempaa työntekoa, vapaa-ajasta tinkimistä ja työn perässä muuttamista omien turvaverkkojen ulkopuolelle. Jotenkin ristiriitaista..?

Marmustoi kirjoitti...

No, nytpä tuli taas luettavaa tekstiä. Laittaisin sinut niin mielellään jonkin suuren lehden kolumnistiksi noilla kirjoituksillasi. Vaikka lapsellinen olenkin (4 x), niin silti olen ihan samaa mieltä siitä, että lapseton elämä voi olla ihanaa ja mielekästä. Elän neljättä vuotta ilman kotona olevia lapsia ja huomaan, miten paljon uusia ja kivoja asioita saan nykyään mahtumaan elämääni. Lapset ovat rakkaita, totta kai, mutta ymmärrän oikein hyvin myös sitä, että lapsia ei hankita. Elin itsekin siinä ajatuksessa jonkin aikaa. Yhtä tärkeää on osata elää ja luoda mielekäs elämä, lapsilla tai ilman. Ja hauska!

Hanna-Riikka Kuisma kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Hanna-Riikka Kuisma kirjoitti...

Lapsettomana ja alkoholittomana, mutta (ainakin kotioloissa ja salaa) lapsellisena tai lapsenmielisenä on erittäin helppo samaistua tähän kirjoitukseen. Kiitos.

Saara kirjoitti...

Marmustoi: Voisinhan minä sellaiseenkin ryhtyä, jos pyydettäisiin. On pari syytä sille, miksi en ole itseäni pahemmin markkinoinut vaan mieluummin mennyt sinne minne pyydetään. :)

Hyvään elämään on monta reseptiä. Hyvin muistutit siitä että vaikka lapsia olisi useampikin, tulee elämään myös se vaihe jolloin he lähtevät kotoa ja muullekin elämänsisällölle olisi ehkä tarvetta. Sinun elämäsi kuulostaa haasteineenkin rikkaalta, mitä nyt olen siihen blogissasi saanut tutustua.

Hanna-Riikka: Kiitos, mukavaa etten ole ainoa vähän outo :)

WeirdRockStar kirjoitti...

Kiintoisa posti.
Täysin henkilökohtainen- perustuen empiirisiin kokemuksiin, noin 67937465 niitä liikaa- tämän maailman pikkumummoilla on vankkaa tietämystä siitä kuinka maailman pitäisi maata aiheesta riippumatta. Toki on loistodaamejakin ( heille nostan henkisen maljan shampanjaa! ) mutta fiksuja muoreja et tapaa raakkumasa puolihuutoa totuuksiaan. Olen joutunut kuulemaan kuinka homot ovat luonnottomia, sairaita hulluja, Saamelaiset ovat perkeleen peruja ja kirkkoon kuulumattomat palvovat saatanaa, jos olet saanut lapsen ei sinun ole pitämän kinttujasi enää aukaista haureuden tiellä, jos et ole saanut lasta mitävikaasussaon kokemuksilta köyhä tyhmä, lapsiperheet pitäisi ajaa kaduille niin a mitä se rankka elämä on, erityislapset vain ovat hulluja jotka kuuluisi laitoksiin- tai sitten tappaa ettei yhteiskunta tarttis niitä elättää, ei ole, jos mies lyö akkansa niin se akka on sen varmasti jollain tapaa ansainnut, miesvangit vain ei ole löytäneet sitä oikeaa naista joka heitä kaitsisi kaidalle polulle- ja jouluisin kirkkoon laulamaan ja sitten kotiin kinkkua syömään, kaikki venäläiset naiset on huoria ja kaikki venäläiset miehet kuuluvat mafiaan, mustia ihmiset haisee ja ne on villejä ja ne kuuluisivat takaisin kotimaahansa syömästä meidän leipää, pikkulapset kuuluisi pitää kotona ettei niitä tarvitsisi nähdä, ei allergioita ole jos vaan lakkaa nirsoilemasta etc... näitä ja paljon muuta on kuuloluuni joutunut ottamaan vastaan ja tosiasia nyt vain lienee, että maailmassa vain on kolossaalinen määrä tyhmyyttä. Pahaa, ilkeää, mustaa tyhmyyttä ja epäinhimillisyyttä. Se sama myrkky käyttää kaksinumeraalisia ÄÖ- tyyppejä välittäjänään kaikille niille jotka poikkeavat yhteiskunnallisesta, tai henkilökohtaisesta normistosta tai arvomaailmasta. Sillä kaikella skeidalla ei ole lainkaan tekemistä suvaitsevuuden, inhimillisyyden ja sallimisen kanssa. Itse olen valinnut vain irrottautua siitä kaikesta, parhaalla mahdollisella tavalla tilanteesta ja henkilöstä riippuen.
Jossain vaiheessa vain ajattelin valita helpomman ja onnellisemman ajatuksen, suhtautumistavan. Joskus se toimii paremmin kuin joku toinen kerta. Eilen jouduin soittamaan ambulanssin itselleni ja iloitsin siitä että lähellä oli HyvisNaapuri joka tuli pojan kanssa yöksi meille kotiin, samalla halusin satuttaa hälytyskeskuksen idiootille kanalle joka kertoi ambulanssille väärän osoitteen ja soitti liian monen minuutin päästä " sä annoit mulle väärän osoitteen! ". Olisin avautunut jos en olisi ollut liian kiireinen tukehtumaan. Kana soitti seuraavan puhelun ja nyt jo kiljui että " teidän osoitetta ei ole! ", onneksi oven takana vähän fiksummat ambulanssikuskit jo riuhtoivat oven auki ja kantoivat kansalaisen pirssiin. Minuutin sisällä arvostin tämän maailman adrenaliinipiikkejä.
Aina tulee olemaan kusipäitä, aina tulee olemaan upeita ihmisiä.
Aina tulee olemaan Kataisia jotka haluavat pakottaa kotiäidit töihin, aina tulee olemaan ystäväni kaltaisia kotiäitejä jotka mielummin haluaisivat töihin, mutta joutuisivat siitä riemusta maksamaan lähes sata euroa kuukausittain päivähoitomaksujen muodossa, aina tulee olemaan meitä jotka ilkamoiden sinnittelevät kaikkien kuvitteellisienkin tulorajojen alapuolella mutta tyytyväisinä elämästään, aina tulee olemaan vapaita ja lapsivapaitakin perheitä. Elämäntapoja on just niin monta kuin on ihmistäkin ja kaikki on ihan ok. Kunhan ei satuta toisia, seuraa sisikuntansa viitoittamaa suuntaa, ja sallii sen saman myös muille.

Mun mielipiteeni.

WeirdRockStar kirjoitti...

Nyt fiksusti jälkikäteen luettuna ylläolevasta tekstistä löytää muutaman kummallisen virkkeen- emme ole vielä löytäneet yhteistä säveltä läppärin kanssa- ja lauseet ovat pongahdelleet pitkin poikin. Kirjoitusvirheistä en voi syyttä edes hiirtä vaan nostan oman tassuni pystyyn. Sori, vielä joskus oikoluen jotain.

Saara kirjoitti...

Weirdis: Oikolukemisen puutteistahan ei tässä blogissa ketään hirtetä, viliseväthän omatkin tekstini virheitä ja muita kummallisuuksia vaikka muka luenkin ne läpi ennen postaamista. Yritän niitä välillä hissukseen korjailla, mutta...Joten kiitokset vaan siitä että jaksat näpytellä tänne värikästä tajunnanvirtaasi, läppärisi avulla tai siitä huolimatta. :)

Itse yritän puuttua näihin törttöyttään levittäviin siksi, että toistolla on vaikutusta ja usein ihmiset hyväksyvät (ainakin alitajuisesti) sen kummemmin ajattelematta mielipiteitä jotka ovat yleisiä, vaivautumatta kummemmin pohtimaan onko niissä yhtään järjen tai inhimillisyyden hiventä. Usein järkevät ja ajattelevat ihmiset ovat myös huomattavasti hiljaisempaa ja vaatimattomampaa sakkia kuin ne joiden hiljaa pysyttelemisestä olisi ihmiskunnalle eniten hyötyä...

Toivottomaltahan tämä äläköiminen usein vaikuttaa, mutta sitten välillä tuntuu siltä, että ehkä tästä ääneen ajattelemisesta on sittenkin hyötyä.

Zepa kirjoitti...

Aikuisuus on ihkuu kun saa ite määrätä kaikesta! Omista leikeistäänkin!

Toinen juttuWRS, mitä ihmettä??!

(ipadi sekoilee noita kirotusvihreitä, en pysty korjaamaan)

Saara kirjoitti...

Zepa: Juu, siis pitäähän tässä iässä nyt jotain hyviä puolia olla.

Merineiti kirjoitti...

sitä pidetään usein tyhmänä tai epäluotettavana, jos kehtaa innostua elämän pikkuasioista lapsen tavoin... Lapsen kanssa innostus on sallittua (ja oikeastaan suotavaa, surullista huomata aikuisen tyrmäävän lapsen innostus)
Olin nuorena työssä kehitysvammaisyksikössä, ja tulin paremmin toimeen heidän kanssaan kuin muiden työntekijöiden... suoritin silti työni vastuullisesti ja olin se luotettava aikuinen näille iällisesti itseäni vanhemmille "nuorille", mutta sain kyllä pian tuta, miten oletettavasti täytyi sitä minussakin olla vikaa jos nauraa heidän kanssa piirretyille työntekijöiden kahvihuoneessa juoruilun sijaan...
tietysti nuorena ajatteli, että se on totta, nyt jälkeenpäin miettii, että ehkä se oli jopa kateutta jos ei enää itse osaa innostua elämästä.

Sinulla on aivan loistava blogi, ja kaltaisiasi arjen filosofeja kaivattaisiin enemmänkin tähänmaailmaan noiden iänikuisten shokkireaktioita hamuavien populistien sijaan!

Saara kirjoitti...

Tuohon asenteeseen törmää usein, mutta ehkä vastaan vain pitää räpiköidä? On iso tragedia, jos menettää kyvyn innostua elämästä ja arjesta.

Kiitos myös kannustuksesta! :)

Laiska Vaimo kirjoitti...

Heip! Lapsellisena aikuisena muistutan, että kyllä me vanhemmatkin teemme niitä hassuja juttuja myös ihan omaksi iloksemme :-). Minä eim. olen kerännyt Pirates of the Caribbean-kamaa itselleni, en suinkaan lapselleni - joskin hänkin on saanut niillä joskus leikkiä. Eikä meillä suinkaan ole lapsi se, joka on hurahtanut pahemmin World of Warcraftiin, vaan minä, "aikuinen".

Jos ihmisellä on lapsellinen mielenlaatu (positiivisessa mielessä), on se sitä lasten kanssakin tai ilman. Ja jos sitä ei ole, niin ei sitä myöskään tule, vaikka jättäisi ne lapset tekemättä.

Saara kirjoitti...

No toki, ja hyvä näin. :) Olet kanssasi samaa mieltä siitä että ihminen voi olla myönteisellä tavalla lapsellinen oli hänellä omia lapsia tai ei. Toivottavasti yhä harvempi kokee tarvetta tukahduttaa sisäistä lastaan vain siksi että on epävarma omasta aikuisuudestaan.

Ofelia kirjoitti...

Olen ikäväkseni huomannut saman, että vain lapsen varjolla on aikuisen sallittua "koheltaa". Olen aina pyrkinyt pitämään hauskaa (en tarkoita siis ryyppäämistä mille tämä sana usein on synonyymi vaan sitä kaikkea koheltamista eli puissa kiipeilyä, huvipuistoja jne.), mutta olen varsinkin sukulaisilta saanut ihmetteleviä naurahduksia että olenpa lapsellinen. Nyt kun on Maud, kaikki onkin yhtäkkiä sallitumpaa. :D Paitsi että pulkkamäessä äiti kommentoi toisen perheenäidin katsoneen minua vähän kummissaan. Olisi itsekin laskenut mäkeä niin ei olisi ollut niin kylmissään!

Myönnän joskus kaipaavani lapsetonta aikaa ja vapautta, kun pääsin esim. harrastamaan (ja monihan pääsee lapsen jälkeenkin kun on mies joka hoitaa lasta iltaisin), mutta on lapsi kyllä tuonut sen verran iloa ja sosiaalisuutta elämääni etten haluaisi sitä yksinolon aikaa kuitenkaan takaisin.

Haluaisin kyllä rohkaista ihmisiä, siis lapsettomia järkiaikuisia, olemaan vähän rennompia, hulluttelevampia ja vähemmän vakavia! :) Lisää koheltamista kaikille!

Ofelia kirjoitti...

"Erityisesti olen ihmetellyt oikeiston retoriikkaa jossa toisaalta perätään ihmisille lisää vastuuta perheistä ja läheisistä mutta samaan aikaan vaaditaan entistä kovempaa työntekoa, vapaa-ajasta tinkimistä ja työn perässä muuttamista omien turvaverkkojen ulkopuolelle. Jotenkin ristiriitaista..?"

Tuohonkin piti vielä kommentoida että AIVAN... :O Olen tuota yhtälöä pohtinut enkä löydä siitä logiikkaa. :( Ihmettelin miten Saulin syrjäytymisenehkäisyjutussa kehotettiin vanhempia lähtemään aiemmin töistä kotiin ja viettämään aikaa lasten kanssa - kyllä se taitaa olla niin, että pomo sanoisi jonkin ajan kuluttua monille että sun ei sit tartte enää töihin tulla...

Saara kirjoitti...

Arvelen, että keski-iän villityksiä saavat usein ne jotka eivät ole nuorina aikuisina oppineet kohtuullisen hauskanpidon jaloa taitoa...
Ihmisen arvokkuushan ei ole kiinni siitä miten vakavalta onnistuu näyttämään 24/7 vaan siitä miten vastuullinen osaa tarpeen tullen olla. :)
Hyviä pulkkakelejä teidän suunnalle!

Jostain syystä kansalaiset vain tykkäävät äänestää arjesta vieraantuneita, etuoikeutettuja poliitikkoja.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments