Kun epätasa-arvo pakeni kulttuuriin


"Women are their own worst enemies when it comes to how they feel about their bodies.
The truth is, men are happy with us the way we are - it's the women who point out our flaws. It's time we did ourselves a favour and let go of the unattainable "perfect" body dream and celebrated the female form in all its uniqueness"

-Lorraine Eames, Newwoman.co.uk-

Lainsäädännön tasolla Suomi on varsin tasa-arvoinen maa. Laista ovat vähitellen poistuneet sellaiset jäänteet kuin aviomiehen edusmiehisyys ja  yliopisto-opintojen luvanvaraisuus. Naisilla on äänioikeus sekä oikeus hallita omaa omaisuutta. Vaikka suurimmalla uskontokunnallamme on pitkät ja inhat perinteet naisten sortamisessa, tänä päivänä nainenkin voi päästä  papiksi (monissa pienemmissä uskonnollisissa yhteisöissä kuten ortodokseilla, muslimeilla ja jopa luterilaisen kirkon piiriin kuuluvilla ääriryhmillä syrjintää toki yhä esiintyy). Nainen voi ryhtyä poliisiksi, tuomariksi tai vaikka presidentiksi. Paperilla asiat näyttävät olevan keskimäärin varsin hyvin. Työelämässä syrjintää yhä esiintyy, mutta sitä seurataan ja yhteiskunta ainakin yrittää puuttua esille tulleisiin epäkohtiin.

Voiko nainen kuitenkaan hyvin? Minusta näyttää siltä, että vaikka syrjintää on onnistuttu kitkemään laista ja virallisesta yhteiskunnasta, kulttuurissa se istuu sitkeämmässä. Mietitäänpä esimerkiksi sitä seikkaa että vain muutama prosentti naisista on täysin tyytyväisiä vartaloonsa. Oman ja muiden ulkomuodon arvostelun kulttuuri istuu sitkeässä ja on äärimmäisen julma. Vanheneminen nähdään hyvin negatiivisessa valossa. Jopa naisen saavuttamat mahdollisuudet, kuten mahdollisuus työntekoon ja oman uran luomiseen ovat kääntyneet velvollisuuksiksi joiden päälle yhä tulee käytännössä päävastuu kotitöistä ja lapsista. Monessa perheessä mies vain "auttaa" kodin ja lasten hoidossa, vaikka molemmat kävisivät töissä. Vaikka kotivastuut olisivat kevyet, nainen voi toki aina tuntea syyllisyyttä siitä jos on valinnut perinteisen naisten alan tai ei muuten vain ole niin kunnianhimoinen uranainen kuin nykyaikainen ihanne vaatii. Monessa perheessä jossa nainen on kotona, kotityö ei saa kumppanilta mitään arvostusta vaan voi johtaa jopa taloudelliseen alistamiseen. Jotenkin, ”nainen voi nykyään” on kääntynyt muotoon ”naisen pitää”. Naisen pitää, ja kun pitää tehdä, jaksaa ja olla ihan liikaa, hän uupuu ja katkeroituu.

Patriarkaalisessa kulttuurissa naisen elämä on määrittynyt pitkälti sen kautta, mihin hän kelpaa. Kun on eletty miehen kautta, on ollut olennaisen tärkeää kelvata mahdollisimman hyvässä asemassa olevalle miehelle. Nykyään puolison voisi valita rennomminkin. Samoin elämäntavan. Joten miksi kelpaaminen ja erilaiset inhat pienet paremmuuskisat ovat niin tärkeitä? Miksi naiset ovat joskus itsensä pahimpia vihollisia?

Sillä kaikki edellä sanottu on vanhaa virttä. Ongelma ei ole siinä ettemmekö me naiset  ymmärtäisi että kaikki ristiriitaiset ja päällekkäiset vaatimukset, photoshopatut ulkonäköihanteet ja ikuisen nuoruuden unelmat olisivat mahdottomia. Emme me tyhmiä ole. Minusta ongelma näyttää olevan siinä, että vaikka kritisoimmekin kulttuurisia paineita, päädymme lopulta mittaamaan itseämme ja tavoitteitamme niiden avulla, koska kilpailukykyisiä vaihtoehtoja ei oikein ole. Valtakulttuurissa on virheensä, mutta se edustaa myös sitä normaaliutta joka on sosiaaliselle eläimelle niin tärkeää. Vaihtoehtoja tarjoavat etniset vähemmistöt, epäilyttävät uskonnot ja kummalliset alakulttuurit- joilla niilläkin on useimmiten omat sääntönsä ja naisia alistavat rakenteensa. Kohtuullisuus, vaatimattomuus ja järkevyys ovat vastakulttuurisia ihanteita, mutta kokonaista kulttuuri-identiteettiä niiden varaan ei vielä helposti rakennu. Jos toimii enemmistöstä poikkeavalla tavalla, sosiaaliset sanktiot käynnistyvät hyvinkin nopeasti. Vähemmistössä oleva joutuu selittelemään valintojaan ja tottumaan siihen että muut kuvittelevat omituisia asioita, ovat joskus pahansuopiakin. Jos vähemmistöön ei ole ajanut luja vakaumus vaan vain halu etsiä jotain muuta, vaihtoehtoja huonoiksi havaituille ihanteille, sanktiot voivat latistaa yrittäjän nopeasti ja tehokkaasti. Jos kulttuuriset ihanteet ovat selvästi pielessä, toisenlaisten ihanteiden omaksumisesta ja määrätietoisesta tavoittelusta seuraa väistämättä se että tulee erilaiseksi: erilaiseksi ajatuksiltaan, sanoiltaan, teoiltaan ja joskus jopa ulkoasultaan.

Kulttuuriset ihanteet muuttuvat hitaasti. Ehkä muutos vaatii tuekseen virallisen yhteiskunnan instituutioita sekä suuria sanoja. Se kuitenkin lähtee arkisista kieltäytymisistä osallistua epäterveisiin sosiaalisiin peleihin, sen ymmärtämisestä että kelpaaminen on aivan eri asia kuin onni ja hyvinvointi. Jos todella arvostamme sisäistä kauneutta, meidän täytyy käyttää enemmän resursseja itsemme sivistämiseen ja nipistää se itsensä puunaamisesta ja ulkonäön murehtimisesta. Jos olemme vakavasti sitä mieltä, että olemme oman elämämme kapteeneita, meidän on ryhdyttävä käyttäytymään kuten kapteenit ja lakattava kisaamasta naapurien kanssa turhissa pikkuasioissa ja miettimästä kelpaamistamme. Jos todella ymmärrämme, että toiset naiset ovat omien elämiensä kapteeneita, kykeneviä tekemään järkivalintoja ja ymmärtämään oman parhaansa, meidän täytyy hillitä halua arvostella ja arvioida heitä pinnallisilla kriteereillä. Sanojen tasolla monilla naisilla on jo ihan hyvät periaatteet. Enää tarvitaan tekoja.

posted under , |

5 kommenttia:

WeirdRockStar kirjoitti...

Olen tosiuskovainen mitä tulee väitteeseen että itse opettaa muille ihmisille, kuinka tulla kohdelluksi. Muistan useammankin tilanteen missä suvereenisti kieltäydyin keittämästä JA TUOMASTA kahvia samanarvoiselle kollegalle jolla sattui olemaan penis. Mutta ilmoitin kyllä että kun hän jalkautuu keittämään omaansa, voisko kiitti laittaa veden kiehumaan että minäkin saan teetä, kiitti. Vastauksia tietysti piisasi venahtaneesta naamavärkistä ikävämpäänkin nassuttamiseen mutta voi. Jurpojakin kun täytyy jonkun kouluttaa. Tietysti on yhteiskunnallisella sekä kulttuuritasolla vielä sarkaa enemmän kuin hyvät tavat ja laki sallii. Mutta henkilökohtaisesti eniten vituttaa se kuinka pikkumaisia kanoja naiset osaa olla toisiaan kohtaan! Eräskin hehtomamma on ensimmäisenä huomauttamassa KAIKKIEN itseään nuorempien naisten ylipainosta. Mitä väliä sillä on minkä kokoisia, värisiä ja ikäisiä ihmiset on, niin kauan kun kys. hahmo on itseensä tyytyväinen. Ja tämäkin huomauttelija on joka kerran aidon äimistynyt kun jatkan ylipainokeksustelusta soljuvasti kaikkiin niihin (yhteiskunnallisesti hyväksyttyihin) loistaviin asioihin mitä kustakin daamista löytyy.
Tämän takia kirjat on kivoja. Voi valita seuransa.

deeby kirjoitti...

"Voiko nainen kuitenkaan hyvin?"

Pitää olla itsenäisyyttä ja omakohtaista otetta asioihin. Sitä on hyvinvointi.

Kun asioita tulee tarjottimella eteen, se vähentää sitä omaa aktiivisuutta, jota siis tarvitaan, jotta voi ymmärtää elämän (tai sielun) peruslainalaisuuksia.

Naisten kannattaisi vähentää opasmatkailua ja ylemmyydentuntoista seilaamista, ja ymmärtää asioita ihan itse. Toki tätä samaa voi suositella monille miehillekin.

Naisille hyvinvoinnin hankkiminen on ollut vaikeaa jo senkin takia, että naisille on yleisesti riittänyt pelkät puitteet, jotka nekin miesten on monasti pakko hankkia. Naiset ei halua esimerkiksi kunnioittaa miehiä (ryhmänä), jotka on puoli maailmaa vaan pumpata heiltä etuja ja saavutuksia. Tätä puolustetaan ihan jopa itsemääräämisoikeudella. Ihan kuin lapsi, jolle ei itselleen saisi antaa mitään haasteita tai velvollisuuksia.

"Minusta näyttää siltä, että vaikka syrjintää on onnistuttu kitkemään laista ja virallisesta yhteiskunnasta, kulttuurissa se istuu sitkeämmässä."

Naiset ylläpitävät kulttuuria, jossa heillä tulee olla (ja on) korkeampi itseisarvo ja vähemmän saavutuksia ja sitä kautta ymmärrystä asioihin. Naisille on sen ominaista tuntea heitteilläoloa, jos joku ei toimi hänen puolestaan. Miehelle heitteillä olemisen tunne taas näyttäytyy haasteena, johon pitää itse voida vaikuttaa.

"Mietitäänpä esimerkiksi sitä seikkaa että vain muutama prosentti naisista on täysin tyytyväisiä vartaloonsa."

Suuri osa naisista ei kieltämättä osaa pukeutua tai huolitella itseään kuntoon. On aika hölmöä valitella vartaloaan, jos sen saa kohtuukuntoon hyvin pukeutumalla ja eleganssista huolehtimalla. Taitaa olla niinkin, ettei kosmeettista kirurgiaakaan kauhean paljon arvosteta. Monipuolisesti hyvännäköisiä naisia on suhteellisen vähän.

"Oman ja muiden ulkomuodon arvostelun kulttuuri istuu sitkeässä ja on äärimmäisen julma."

Naiselle ulkonäkökysymys on kuitenkin helpompi, koska mieheltä vaaditaan ulkonäön taustalle urheilullisuutta ja henkisiä tai sosioekonomisia asioita. Nörtin pitää olla äärimmäisen symmetrinen ja lahjakas saadakseen naisilta treffikutsuja.

Ulkonäön vaatimus on sinällään silti turha, koska ihmiset ovat erityyppisiä. Olisi parempi jos hyvännäköisiä ihmisiä arvostettaisiin hyvännäköisinä ja rumempia joidenkin muiden ominaisuuksien pohjalta.

"Vanheneminen nähdään hyvin negatiivisessa valossa."

Kuolema, syntymä ja vanheneminen ovat vieraita käsitteitä elämästä erkaantuneille rappiosieluille. Itse mietin kuolemaa päivittäin, joskaan en haudo mitään itsemurhia.
Raja-asioiden pohtiminen on tehnyt elämästäni hyvää. Uskon kuitenkin, ettei nykysukupolvesta kuoriudu yhtä debiilejä ja ryttyisiä mummoja, kuin sota-ajalta.

"Jopa naisen saavuttamat mahdollisuudet, kuten mahdollisuus työntekoon ja oman uran luomiseen ovat kääntyneet velvollisuuksiksi joiden päälle yhä tulee käytännössä päävastuu kotitöistä ja lapsista. "

Miesten työpanos on noin 20% naisia suurempi. On myös paljon naisia, joiden ei tarvitse käydä kokoaikatöissä. Maapallon ollessa ääriään myöten täynnä pitäisi myös lapsettomuudesta ja syntyvyydensäännöstelystä käydä keskustelua. Emme ole synnytyskoneita.

Saara kirjoitti...

Weirdis: Niinpä, opettaminen on mahdollista mutta rasittavaa. Vaan onko tässä vaihtoehtoja, sillä kivikautinen asenneilmasto on sekin rasittava.

Kirjat ja eläimet ovat kivoja. Onneksi ne ovat olemassa.

deeby: Ajattelemisen arvostuksen nousu olisi kiva, mutta en rohkene odottaa sellaista ihmettä tapahtuvaksi lähiaikoina.

Ainakin rahallisesti tyytymättömät elämän läpi haahuilijat ovat paljon tuottoisia kuin itsevarmat ja tyytyväiset ihmiset.

Ulkonäön merkityksen soisi ylipäätään vähenevän. Etenkin kaikki kauneusihanteet ovat keinotekoisia, ja koska niihin liittyy myös statusaspekti, siitä syntyy epävarmuutta ihmisille joita pohjimmiltaan miellyttävät ihanteesta poikkeavat tyypit.

Minä taas olen miettinyt viime päivinä vanhenemista. Synttärit tulossa. X)

aikatherine kirjoitti...

Osa miehistä hyväksyy jo tasa-arvon eikä kohtele naista alentavasti.
Sitten on jukuripäät jotka ei mieltään muuta, turpiin tulee ja monelle. Elämän kumppaniakaan ei opi tuntemaan täysin koskaan. Miehessä ja naisessa on tietty ero joka on ja pysyy, mutta henkisesti ja älyllisesti voi tasa-arvon kohdata.
Kirkko ja vanhat uskonnot ovat sortaneet naista, se on totta. Raamatun kirjoitti miehet. Joukkoon kelpasi vain Ruutin kirja. Marian Evankeliumi on suljettu ulos , ihme kyllä vaikka Katolisessa uskossa Maria on palvottu Jumalan äiti.. Oikeestaan tästä tuli mieleen että aika moni mies sanoo, että hänellä on tai oli hyvä äiti. Äitinä olenmme naiset ihmisiä, ellei satu olemaan humppalulla äiti. Ja mikä tekee äidistä humppalullan? -uskon elämän kokemukset, lapsuudesta alkaen, arvostuksen puute ihmisenä. Tyttäreni suuttui nuorena kun oli kesälomalla sukulaisperheessä, ja emäntä kehoitti tytärtäni petaamaan samanikäisen perheen pojan sängyn ja muutenkin piikomaan nuorta herraa. Tytär puhisi kiukusta kauan . Minä olin vastaavissa tilanteissa tehnyt mitä käskettiin, silloin kun olin nuori se oli yleinen tapa. Aika on muuttanut jo paljon toivon että koulutus ja kasvatus ohjaisi tulevat nuoret enemmän tasa-arvoiseksi, sitä kautta myös tulevat vallan pitäjät voisivat viisastua.. Paitsi että raha ja valta turmelee ihmisen liian helposti.

Saara kirjoitti...

Tasa-arvossa on se haastava puoli, että vaikka useimmat jo hyväksyvät tasa-arvon, kulttuurissamme on piilossa paljon epätasa-arvoisia elementtejä joita ei juurikaan kyseenalaisteta. Omia epätasa-arvoisia asenteita on joskus vaikea huomata. Räikeä epätasa-arvo, kuten selväsanaiset odotukset siitä että tyttöjen pitäisi piikoa poikia, on onneksi jo mennyttä maailmaa.

Kristinusko ja siitä kumpuavat kulttuurivaikutteet ovat ylläpitäneet epätasa-arvoa, mutta onneksi yhteiskuntamme maallistumiskehitys on jo hyvässä vauhdissa. Myös kristinuskon sisällä tasa-arvokehitystä on toki tapahtunut. Hyvä niin!

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments