Marrasajan kynnyksellä


Tuuli tarttui kuolleisiin lehtiin ja heitti ne pyörteenä korkealle ilmaan. Se oli julma tuuli. ”Voin tarttua sinuunkin jos se sattuisi huvittamaan. Et sinäkään ole paljon lehtiä kummempi.”, se sanoi. "Jos päätän käydä kimppuusi, voit saada uuden flunssan vaikka Puolisosi kärvistelee vielä edellisen kourissa. Tai ehkä heitän silmillesi lehtiä kun kuljet jäisellä tiellä niin että kaadut ja katkot koipesi. Minä voin tehdä mitä haluan, olenhan vain luonnonvoima jolla ei ole moraalia eikä vakaata tahtoa." Vedin lämmintä mohairhuivia tiukemmin kaulani ympärille ja kaivoin taskustani kännykän. Kellon mukaan minulla oli arviolta viisi minuuttia odotusaikaa Virkkalan pimeäksi muuttuneessa alkuillassa ennen kuin näkisin ohimennen tuttavani, muutama tunti sen jälkeen kun aamun pakkanen oli vaihtunut kosteaan, navakkaan loppusyksyn tuuleen. Sillä välin kun olin yrittänyt pysytellä sisällä lämpimässä, marrasaika oli vaivihkaa tullut ja valloittanut pellot ja kylät. Tie oli hiljainen ja hämärä piti sitä otteessaan huolimatta muutamasta keltaisesta katuvalosta. Tuuli, tuo paha paimen, ajoi kuolleita lehtiä sen yli. Niistä taisi sittenkin olla sille enemmän hupia kuin tukevasta paikoillaan seisovasta naisesta. Tällä kertaa. Minulla ei ollut kylmä, flunssatoipilaana olin pukeutunut reilusti talvivaatteisiin. Silti värisin sisimmässäni. Viisi minuuttia ei ole paljon aikaa, mutta minä olen nopea ajattelija. Ajattelin menneitä marrasaikoja, vuosia jotka ovat opettaneet minut pelkäämään tätä hieman epämääräistä pimeää ajanjaksoa sadonkorjuun ja alkutalven välissä. Vanhan vuoden elinvoima on lähes loppuun kulutettu, uusi ei ole vielä alkanut muotoutua. Minulle sopii mitä parhaiten, että kulunut vastoinkäymisten ja sairauksien teemavuosi loppuu. Samalla mietin huolissani, millainen marrasaika tässä odottaa.

Palattuani kotiin päätin vilkaista suosikkiblogien päivitykset. Silmieni eteen hyppäsi tämä Down To Earthin Rhondan postaus, tai oikeastaan postaukseen liitetty kuva hänen kirjomuksestaan. Live simply, Be humble, Give more, Expect less, Show respect, Don’t judge. Elä yksinkertaisesti, ole vaatimaton, anna enemmän, odota vähemmän, osoita kunnioitusta, älä tuomitse. Aloin miettimään, kuinka suuri osa vaalienjälkeisestä ketutuksestani johtuu omista asenneongelmistani. Taas kerran olen pahalla päällä koska odotin liikoja, enkä ehkä antanut aikaani ja voimiani ihan niin pyyteettömästi kuin kuvittelin. Taas kerran olin kuvitellut, että jos muistan mainita asenteeni olevan terveen pessimistinen, tunne-elämäni seuraa perässä. Vaikka kuinka tiedän ettei tämä sanamagian laji kerta kaikkiaan toimi, tieto ei ole vielä täysin muuttunut viisaudeksi. Ääneen sanottu on minullekin joskus olevinaan puoliksi tehty. Myös kansan tahdon kunnioittaminen ja moralisoimatta oleminen näyttäisivät olevan asioita jotka sujuvat minulta paremmin teoriassa kuin käytännössä. 

Aina paras lohtu ei ole pumpulisimpia sanoja, vaan sanoja jotka naksauttavat tolkun taas päälle. Vaikka suuri maailma olisi miten sekaisin, oma suhtautumiseni sen oikkuihin voi aina olla enemmän tai vähemmän rakentavaa. Minä voin yrittää parhaani ja toivoa onnistuvani, mutta onnistuminen on tarkkaan määritellyt ehdot täyttävä asiantila siinä missä pieleen menemisen mahdollisuudet ovat rajattomat. Toiset ihmiset tekevät valintansa omista syistään, omien ja minulle vieraiden elämiensä puitteissa.  Show respect, Don’t judge.Useimmat meistä yrittävät kuitenkin parhaansa, kuka mitäkin. Monet kuluttavat kaikki voimavaransa yrittäessään vain elää seuraavaan päivään. Miksi paheksuisin toisten vikoja kun omatkin hyveeni ponnistavat monessa kohdassa hyväosaisuudesta ja onnekkuudesta?

Live simply. Marrasaikana elinpiiri kutistuu puutarhasta talon seinien sisälle. Ja ehkäpä juuri nyt minun on muutenkin näin tappiotunnelmissa viisasta siirtää huomiota Ulkomaailman myrskyistä  Sisämaailman tapahtumiin. Tänään kudontabunkkerilla minua odotti reilut kaksi metriä huovan lointa. Pehmeä villalanka alkoi taipua uuteen, hyödylliseen olomuotoonsa hiljaa ja pehmeästi. Sen vaaleat värit toivat mieleeni kesän, omenatarhan vehreyden ja lämmittävän auringonvalon. Uusi vuodenaika tuo pimeyden lisäksi tullessaan uudet puuhat kuten tuvan lämmittämisen ja vuoden isoimmat ompelu-urakat. Kun olen tarmokkaasti vältellyt talvisia raaka-aineita monta kuukautta, keittiössä valmistuvat talvikauden ruuat tuntuvat taas uusilta. Jonakin iltana täytyy taas kaivaa esiin talvitaivaan tähtikartat ja tehdä toimintasuunnitelma sopivan, tähtikirkkaan illan varalle. 

Marrasaika on täällä taas. Give more. Expect Less. Jos nautin jakamisesta ja antamisesta enkä odota ja vaadi, olen itsellinen ja vapaa ihminen joka voi tuntea tyytyväisyyttä silloinkin kun maailma tarjoaa kiitoksen sijasta kylmää ja kunnian sijasta räntää. Ja sitten sama mantra uudestaan. Julma tuuli repii puista lehtiä. Marrasajan kootessa tänäkin vuonna outoja voimiaan voin kuitenkin yhä sytyttää Sisämaailmaani lyhdyn. Niin kauan kuin se palaa, toivoakin on, ehkä jopa jaettavaksi asti. Ja jos vain ehdin, minun olisi ehkä hyvä kirjoa oma kappale Rhondan huoneentaulusta ja kehystää se jollekin hyvin näkyvälle paikalle.

Tappio tuli mutta elämä jatkuu


Ensiksi tärkein: lämmin kiitos teille kaikille jotka äänestitte minua, Teemua tai vihervasemmistoa. Teitte hyvän työn, ja arvostamme jokaista saamaamme ääntä.

Hyvä työ ei kuitenkaan tällä kertaa riittänyt vaalimenestykseen. Lunta tuli tupaan kinoskaupalla. Äänestysprosentti jäi Lohjalla 56.2%:iin, mikä on kammottava lukema kunnalle jolla on tulevalla valtuustokaudella edessään isoja ratkaisuja ja muutoksia jotka vaikuttavat meidän kaikkien arkeen. Lohjan Vasemmisto lähti tekemään vaalivoittoa hyvistä asemista ja hyvällä draivilla, mutta sen sijaan kärsimme tappion ja menetimme valtuustopaikan. Itse olin lähtenyt tavoittelemaan pientä parannusta edellisten vaalien tulokseen, mutta sen sijaan sain yli puolet vähemmän ääniä kuin edellisissä vaaleissa. 13 ääntä on vähän Lohjallakin. Teemu sai viisi ääntä. Tunnelmat perheessämme ovat tänään matalalla. Parhaamme teimme, mutta tällä kertaa se ei riittänyt pitkälle. Tämän perheen arvot ja ajatukset eivät nauti suurta suosiota Lohjalla.

Vaalit mittaavat kansansuosiota, mutta annettujen äänten painavuuteen loppupeleissä vaikuttaa hyvin paljon myös se miten luottamushenkilöt tehtävänsä hoitavat. En tiedä, millaisiin tehtäviin minulla on mahdollisuus päästä tulevan vaalikauden ajaksi. Mutta sen tiedän, että tulen hoitamaan ne tehtävät täsmälleen yhtä tunnollisesti, tarmokkaasti ja vastuuntuntoisesti kuin tähänkin asti. Sen verran olen ehtinyt paikallispolitiikkaa ja sen tekijöitä nähdä, että voin sanoa että minua äänestäneiden äänet tulevat kuulumaan kauemmaksi kuin vaalituloksesta voisi päätellä. Niin ne tekivät viime vaalikaudellakin. Vaalitulos antaa viitteitä siihen, millaisia tehtäviä voin paikallisissa poliittisissa piireissä tavoitella, mutta se ei kerro mitään siitä kuinka hyvä olen, eikä mitään sitä mitä annettavaa minulla on lohjalaisille. Se riippuu edelleenkin täysin omista tekemisistäni. Ja minulla on vakaa aikomus hoitaa tehtäväni niin hyvin että äänestäjäni voivat tuntea valinneensa viisaasti- näilläkin lukemilla.

Tänään Lohjan punavihreillä on paljon hyviä syitä tuntea pettymystä ja vaalienjälkeistä masennusta. Emme saavuttaneet tavoitteitamme, emmekä saaneet sitä menestystä jonka kova työ ja hyvät arvot olisivat osakseen ansainneet. Syitä tähän tullaan varmasti analysoimaan vielä kauan. Jos virheitä on tehty, niistä tullaan ottamaan opiksi. Lohjan Vasemmiston arvot, tavoitteet tai ehdokkaiden kyvykkyyden määrä eivät kuitenkaan virheitä olleet. Mutta vielä ei ole jälkipuinnin aloittamisen aika. Tänään kovan työn tehneillä ehdokkailla ja tukijoukoilla on oikeus levähtää ja paikata henkisiä haavoja. Kaiken keskellä, on tärkeää muistaa että vaikka mahdollisuutemme edistää meille tärkeitä arvoja ja tavoitteita ovat hieman kaventuneet, mahdollisuutemme tehdä voitavamme parhaan kykymme mukaan ovat samat kuin ennenkin. Emme pääse olemaan niin vahvoja toimijoita kuin olisimme halunneet olla, mutta voimme yhä tehdä hyvin voitavamme ja  hyödyntää huolellisesti ne mahdollisuudet jotka ulottuvillamme yhä ovat. Voimme ilmentää arvojamme ja pitää esillä tärkeitä asioita myös politiikan ulkopuolisessa elämässä. Voimme vaalia toivoa ja odottaa kärsivällisesti  parempia aikoja.

ETA suolaa haavoihin: samaan aikaan toisaalla: ministerien surmaamisesta ja muslimien elävältä keittämisestä Facebookissa kirjoitellut Amon Rautiainen pääsi heittämällä läpi Kotkan valtuustoon 152 äänellä. Sillä lailla. 


Laillisuus. On se niin kovin vaikeaa.


Belgian lisäksi olen ehtinyt viime aikoina vierailemaan myös Absurdistanissa, tuossa ihmeellisessä maassa jonka tapahtumia ei tosiksi uskoisi ellei itse olisi ollut niitä todistamassa. Absurdistan syntyi kenties Ronald Dworkinin painajaisissa, vaikka monien mielestä se on yhtä vanha kuin vanhimmat sivilisaatiot. Se näyttää aivan arkiselta Suomelta,  vaikka sen kansalaiset ovat vähän siitä paremmasta päästä. Absurdistanilaiset pukeutuvat asiallisesti ja kokoontuvat mielellään tilavissa kokoushuoneissa joihin näkymättömät enkelit ovat jättäneet kahvia ja ilmaisia voileipiä. Absurdistaniin pääsevät kurkistamaan Hannukarpot, osa juristikuntaa ja tietysti ne onnettomat Arkimaailman kansalaiset jotka Absurdistan nappaa leukoihinsa kuin nälkäinen piraija. Pidempään ja suhteellisen turvallisesti siellä voi päästä viettämään aikaa vain jos on hankkinut pääsylipukseen hippusen valtaa. Mutta toisilla valtaa on enemmän kuin toisilla. Arkimaailmassa vallitsevalla Suomen lailla ei sen sijaan ole Absurdistanissa  valtaa ollenkaan.

Absurdistan ei ole millään kartalla, vaan sinne voi päätyä vaikka olisi ollut menossa jonnekin aivan muualle, esimerkiksi Ronald Dworkinin kuuluisaan oikeuden valtakuntaan. Retkieni yksityiskohdat vaihtelevat, mutta juoni on aina sama. Istun kokouksessa jossa Virkamies esittää jotakin selvästi lainvastaista, suorastaan sekopäistä, siitä yleispätevästä syystä että hänen ei tarvitse noudattaa lakia josta ei pidä. Minä esitän vastalauseen ja yritän torpata moisen ehdotuksen. Virkamies saattaa jopa myöntää, että laki on toista mieltä hänen kanssaan, mutta sille miksi tämän ei pidä antaa häiritä hienon päätöksen tekemistä, on aina hyvä selitys. Huolimatta siitä että laki ja sen sovellusala lukevat pykälässä selkokielellä, laki on vanhentunut. Tai ehkä se on kuitenkin epärelevantti juuri tähän herkkään ja ainutlaatuiseen tapaukseen nähden. Tai ehkä budjetti on vähän tiukka joten olisi kuitenkin meille kaikille parempi, jos kansalaiselta evättäisiin se mikä hänelle lain mukaan kuuluu. Huonoin omin korvin kuulemani selitys (tähän mennessä) on, että koska päätös on salassapidettävä eikä siten tule yleiseen tietoon, laistakaan ei tarvitse piitata. Enkö minä nyt voisi olla ymmärtäväinen? En voi, vaan vaikeana ihmisenä ajan tilanteen siihen että asiasta jonka olisi voinut hoitaa ihan hiljaa ja siististi, järjestetään äänestys. Äänestyksessä laittomuus voittaa varsin näyttävin numeroin. On nimittäin niinkin, ettei mykkä ja painava lakikirja kiitä puolustajaansa, mutta eloisat päättäjät voivat hyvinkin kiittää mukavia, yhteistyökykyisiä tukijoitaan. Minä pääsen jättämään pöytäkirjaan eriävän mielipiteen  (pahimmillaan olen joutunut vaatimaan sen kirjaamista). Se vapauttaa minut vastuusta ja antaa päätöksen saajalle hyvässä lykyssä signaalin siitä ettei asia ole aivan yksioikoinen. Ehkäpä se joku rohkaistuu valittamaan päätöksestä?  Ja minä rukoilen voimia Ukkoperkeleeltä ja mietin, miten ihmeessä on mahdollista, että varsin säännöllisesti  löydän itseni argumentoimasta tai peräti selittelemästä, miksi olen sitä mieltä että lakia tulee noudattaa ja piste, vastakohtana sille ajattelulle että lakia tulee noudattaa silloin kun se on vaivatonta, mukavaa ja kun resurssejakin on runsaasti. Miten sellainen idea että Suomen rajojen sisäpuolella noudatetaan Suomen lakia, on niin monelle uppo-outo?

Mitenkö tämä kaikki on mahdollista tässä sivistysvaltiossa? Antakaas kun kerron. Kyllä, viranomainen on virkavastuussa päätöstensä lainmukaisuudesta. Ja valitusreitit on keksitty ja niistä pitää mainita ohimennen jokaisessa päätöksessä. Tästä kaikesta on käytännössä usein hyvin vähän iloa. Virkamiehistömme vähemmän jalot yksilöt nimittäin tietävät mainiosti että useimmat lainvastaisenkin päätöksen saaneet nielevät pettymyksensä ja tyytyvät siihen. He eivät osaa, jaksa tai ymmärrä lähteä käräjöimään. Ehkä he tietävät, että valitusreitti on pitkä, vaivalloinen ja epävarma. Ehkä elämäntilanne on ollut niin raskas, että väärältäkin tuntuva ratkaisu kelpaa, kunhan se siirtää ikävän sopan historiaan. Heillä ei ehkä ole tiedollisia resursseja tarkistaa kapulakielisiä päätöksiä joissa vilisee enemmän tai vähemmän relevantteja pykäläviitteitä,  eikä varaa tarkistuttaa niitä lakimiehellä. Tai ehkäpä tilanne on päinvastainen? Ehkäpä päätös on myöntää lupa johonkin tarkkaan ottaen lainvastaiseen toimintaan? Silloin se joka päätöksestä joutuu kärsimään ei ehkä edes saa elämäänsä vaikuttavaa päätöstä tietoonsa ennen kuin valitusaika on jo ummessa ja alkaa tapahtua.  Tai hän on syystä tai toisesta muuten vain kyvytön puolustautumaan (esimerkiksi eläimillä ja ympäristöllä ei yleensä ole paljon apuja tarjolla jos viranomainen päättää viis veisata lain tarjoamasta suojasta). Aina voimme toki ryhtyä jeesustelemaan siitä miten ihmisten pitäisi pitää kiinni oikeuksistaan. No toki, mutta viranomaisen velvollisuus noudattaa valtakunnan  lakia on vielä perustavampi.

On taas aika tehdä vaalilupauksia surullisenkuuluisassa sarjassa ”lupauksia joita kenenkään ei pitäisi joutua tekemään”.  Lupaan puolustaa jatkossakin valtakunnan lakia, ja erityisen suurella tarmolla silloin kun laillisuudesta tinkiminen tai säännösten luova taivuttelu uhkaa johtaa siihen että heikot joutuvat kärsimään. Lupaan vastustaa paitsi äänestämällä, myös ääneen sitä että lakia yritettäisiin kiertää tai jättää noudattamatta resurssipulaan, kompetenssin puutteeseen tai ylimääräiseen vaivaan vedoten siinä toivossa ettei päätöksen saaja jaksaisi tai osaisi lähteä peräämään oikeuksiaan valitusteitse. Jos lain noudattaminen vaatii enemmän resursseja, sitten lähtökohta on että lisäresurssit kaivetaan jostakin. Se voi olla hiton kallista ja hankalaa, ja voi olla että niukasti resurssoidun viranhaltijan esimiehetkään eivät yhtään tykkää, mutta laillisuus on yksi asia jonka suhteen olen todella joustamaton ja ymmärtämätön. Jos laki vaatii että jotakin tehdään, sitten lähdetään tekemään eikä miettimään miten tilanteesta pääsisi kiemurtelemaan irti. Jos kansalaisella on lakiin perustuva oikeus saada yhteiskunnalta apua, sitten apua annetaan pyydettäessä, ei vasta kun oikeuden päätös pakottaa. Lupaan myös edistää puhein ja teoin sitä asennetta, että huonojen lakien muuttaminen kuuluu eduskunnalle eikä omavaltaiselle virkamiehelle joka on vilpitön siinä uskossa, että jos ei jää kiinni, mitään väärää ei ole tehtykään.

Niin, minä toivoisin ettei ehdokkaan tarvitsisi tällaisia luvata eikä äänestäjän tällaisia ajatella äänestyspäätöstä tehdessään. Muistan hämärästi nuoruudestani ajan jolloin toivoin Suomeen muutamilta osin parempia lakeja. Nykyään tiedän, että tämä maa olisi paljon nykyistä parempi paikka, jos edes valtion omat viranhaltijat noudattaisivat niitä lakeja jotka meillä jo on.  Meidät ehdokkaat voi vaalien jälkeen vetää vastuuseen nimenomaan niistä lupauksista jotka olemme ehdokasaikana antaneet. Tiedätkö, miten innokas sinun ehdokkaasi on edistämään hyvää ja lakien mukaista hallintoa? 

Syksyn suuri muotinumero: lämmintä, kuivaa, värikästä


Tulin luvanneeksi Maahiskalle syksyisen muotipostauksen. Mielelläni lupasin, muistuttihan Maahiskan oma mekkopostaus minua siitä että vaikka valtavirran moniongelmainen muotikulttuuri on hyvin näkyvää, (minun standardeillani) eettisesti kestävää inspiraatiota on sitäkin vaikeampi löytää. Joten ehkä me yksinkertaisuuden ystävät tosiaan tarvitsemme ihan omat "muotijuttumme"? Vaan tuskin jalkani olivat koskettaneet kotimaan kamaraa kun tunsin flunssan taas iskevän. Päätin, että kun keväinen muotipostaukseni oli omistettu tuhannen päreinä olevalle kansanosalle, sopii syyspukeutumisen inspiraatioksi astetta optimistisemmin terveyden ja hyvän vastustuskyvyn edistäminen.

Lämpimyyden lisäksi loskaisena ja pimeänä vuodenaikana kannattaa ajatella myös kauneutta ja väriterapiaa. Kun ulkomaailma pimenee, on pukeutuminen hyvä tapa nauttia päivittäinen väriterapiansa. Ehkäpä se ilahduttaa kanssaeläjiäkin? Hillitynväriset maalaismekot ja muut perusvaatteet ovat hyvä tausta kauniille asusteille. Lämpimistä luonnonmateriaaleista itse tehty hartiahuivi lämmittää ihanasti ja on jotenkin paljon viehkompi kuin villatakki. Tänä syksynä olen tehnyt kaksikin huivia. Sinivalkoinen marenki-hienosteluhuivi syntyi  kangaspuilla silkkivillasta ja lenkkialpakasta.

Photobucket

Lueskellessani edellisen flunssan aikoihin Yarn Harlotin blogia ymmärsin, että minunkin kannattaisi neuloa ikioma Suki- huivi. Langaksi löysin varastosta Utunan sinistä kampalankaa johon yhdistin Puolison Norjasta tuomaa villalankaa. Väritys sopii täydellisesti loppusyksyn hämärään. Utuiseen siniseen yhdistettynä kirkas anilliininpunainen ei ole päällekäyvä vaan täsmälleen niin piristävä kuin huivin tulee marrasaikaan olla. Ja kutistuihan se lankavarastokin taas parilla kerällä…

Photobucket

Syysaikaan maalaisen ja kaupunkilaisen erottaa parhaiten heijastinten määrästä. Virkkalassa elellessäni olen oppinut, ettei ihmisellä voi koskaan olla vaatteissaan liikaa heijastimia. Trendikkäin maalaiseläjä on se joka loistaa syyspimeässä  kuin Stockmannin joulukuusi, ja säilyy sen ansiosta hengissä näkemään valkean talven. Pimeillä, jalkakäytävättömillä tienpientareilla liikuttaessa heijastimiin panostaminen on mitä suurimmassa määrin terveyden edistämistä. Olen itse tehnyt tämän mustan amish-tyylisen jokasääntakin muutama vuosi sitten. Se on vuorillinen ja tehty kestävästä vettä ja tuulta pitävästä kankaasta, uskollinen palvelija joka ei pelkää räntää eikä ulkotöitä. Käyttökokemus kuitenkin paljasti, että hieman parantamisen varaa oli yhä. Päädyinkin päivittämään rakkaan takin täksi talveksi. Operaatiossa takki sai uudet, tukevat nepparit ja hihoihin heijastinnauhat. Lopputuloksena oli entistä toimivampi vaate maalaiselämän arkeen. Iltalenkille asu täydennetään vielä parilla roikkuvalla heijastimella.

Photobucket

Vuodenajan paras- palkinto menee kuitenkin tällä kertaa hyvälle ostokselle, vaaleanpunaisille kumisaappaille. On hienoa, että nykyään tehdään kumppareita joissa kehtaa liikkua myös ihmisten ilmoilla. Tänä sateisena syksynä nämä ovatkin olleet ehkä eniten käyttämäni kengät (mustien peltokumppareiden ohella, tietenkin). Vaaleanpunainen väri ehkäisee kaamosmasennusta ja sopii ihmeen hyvin kaikkien vaatteideni kanssa. Lämmin fleecevuori puolestaan ilahduttaa immuunijärjestelmää. 

Photobucket

Kulttuurimatkalla Belgiassa

Sillä välin kun te nautitte ajastetuista vaalipostauksista, talon ehdokkaat hiippailivat pienelle kulttuurimatkalle Belgiaan. Mitäkö ihmettä on Belgiassa? Vaikka mitä, etenkin jos ahtaa tiukkaan aikatauluun kolme kaupunkia, yhdet rokkifestarit ja maaseutumatkailua.

Aloitimme matkamme Gentistä. Siellä majoituimme tunnelmalliseen hotelliin, josta avautui näin soma näköala.

DSCN0324 

Sitten lähdimme ihmettelemään suuren maailman menoa ja nähtävyyksiä. Löysimme upean kellotornin jossa tuuliviirin virkaa toimittaa tänäkin päivänä tällainen hieno lohikäärme. Tässä on nykyisen lohikäärmeen edeltäjä.

DSCN0269

Gravensteenin linnassa riitti paljon kapuamista ja keskiaikaisia kidutusvälineitä. Linnassa vaelsi myös musta ritari...

DSCN0389

Pian siirryimme idylliseen Bruggeen. Siellä meitä odotti Groeningemuseum, jossa pääsimme ihastelemaan hienoa taidetta. Belgiahan on myös flaamilaisten mestarien maa. Kaikkein upein oli tämä Jan van Eyckin teos "Madonna Canon Jaris van der Paelen seurassa". Sen ihastelemiseen kulutimme muutamankin tovin.

DSCN0523

Brugge on kuuluisa pitsikaupunki, ja vielä nykyäänkin keskusta on pitsipuoteja täynnä. Nykyään lähes kaikki pitsi kuitenkin on tehty koneellisesti kaukoidässä. Aitoa, käsityönä tehtyä Bruggen pitsiä saa ostaa enää yhdestä liikkeestä.  't Apostelientje sijaitsee pitsimuseo Kantcentrumin vieressä hieman sivussa pahimmalta turistirysäalueelta. Paitsi että sieltä sai ostaa pitsiä, se oli hienompi nähtävyys kuin varsinainen Kantcentrum.

DSCN0543

Ankaran pähkäilyn jälkeen päätimme, että nämä kolme liinasta sopisivat hyvin olohuoneeseemme. Olin mielettömän iloinen siitä että sisustusmakumme on mummotyyliä johon hieno pitsi sopii täydellisesti...

DSCN1302

Päiviimme sisältyi paljon kävelyä, mutta laihtumaan emme päässeet. Belgia on nimittäin myös mainio ruokamaa. Ravintolaruoka oli erinomaista ja suklaa maailmankuulua. Lisäksi ihastuimme äkkiä paikallisiin vohveleihin. Kolmannen matkakohteemme, Aalstin, markkinoilla nähtiin näin onnellinen mies. Olkoonkin, että toinen vohveli oli minun.

DSCN0605

Aalst. Mikä ihmeen Aalst? No se Aalst jonka viereinen pikkupaikka Wieze isännöi Metal Female Voices-festivaaleja, jotka saivat meidät alunperin liikekannalle. Tämän kunniaksi tuunailin itselleni uuden rokkipuseronkin. Tässä kuvassa se näyttää kyllä lähinnä mustalta, mutta ehkä tarkimmat teistä huomaavat pientä kimallusta? Välillä aina kuulee ihmisten ihmettelevän, mistä se musta hevikansa ilmestyy festareille. Kuten huomaatte, jos käytettävissä on tunti aikaa, kasa mustia vaatteita ja painavahko meikkipussi, saa hevitytön esiin vaikka kunniallisesta virkkalalaisesta rouvasihmisestä.

DSCN0921

 Keksimme jo kesällä, että näillä festareilla esiintyisi koko liuta orkestereita joista pidämme kovasti mutta joita emme olleet nähneet koskaan esiintymässä: Amberian Dawn, Xandria, Delain,  Arkona. Ja päälle vielä Puolison vanha suosikki Epica. Keikat olivatkin hyviä, ja useimmat bändit kuulostivat livenä vielä paremmilta kuin levyllä. Kovaa ja korkealta laulavien diivojen osasto oli hyvin edustettuna, kuvassa loistavan keikan tehneen Amberian Dawnin Heidi Parviainen.

DSCN0631 

Arkonan ihastuttava Masha Scream edustikin sitten omaa itseään, ja hyvin edusti. Arkonan keikka oli korkeatasoisen festarin paras esitys. Keikan alkaessa lavan edessä oli varsin vähän väkeä, sen loppuessa jokainen kynnelle kykenevä biletti täpösellä. Ja kyllä, kyllä kulttuurinähtävyys Masha oikeasti pomppii ympäriinsä kuin sähköjänis spottivaloista ja lämpimästä varustuksestaan huolimatta.

DSCN0705  

Sunnuntaina kiinnostavat keikat olivat vasta iltasella, joten suuntasimme päivällä maaseutumatkalle. Perinteisellä "nenä kohti pilkkulehmiä"-menetelmällä löysimme itsemme Flanderin ainoasta kodittomien hevosten hoitolasta. Siellä kaviolliset eläinsuojelutapaukset voivat odottaa uutta kotia, tai hankalimmissa tapauksissa asua loppuikänsä.

DSCN0905

Ystävällinen tallipoika esitteli meille asukkaita. Hoitolassa oli useita aitauksia, mutta tässä aitauksessa on edustava läpileikkaus asukkaista: on aasia, hevosta ja ponia. Hevoset ovat flaaminmaalla halpoja ja niitä on paljon, joten kaikilla niistä ei ole kovin hyvä elämä. Hoitolan hevoset näyttivät kuitenkin viihtyvän hyvin huolimatta rankasta menneisyydestään.

DSCN0869

Lento kotiin lähti maanantaina vasta iltakuudelta, joten meille jäi vielä aikaa tutustua Aalstiin. Kaupungin puiston metsäisestä osasta löysimme paikallisen vastineen viljaympyrälle. Sitähän ei pieni pakana voinut vastustaa!

DSCN1279 
Muuten tämä puiston pikku ravintolassa napattu kuva kertookin kaiken olennaisen maanantain tunnelmista. Univelkaa riittää, jalat ovat aladoobia ja rypistymättömät vaatteekin näyttävät jo jotenkin nuhjuilta. Meikit on huuhdottu pois aikaa sitten. Silti mieliala on ihmeen onnellinen. Tämä oli hyvä retki!

DSCN1283



posted under | 7 Comments

Lämpimiä tunteita vai tukevaa näyttöä?


”Kyllä meidänkin puolueesta löytyy niitä jotka vastustivat terveyskeskusten keskittämistä!”, on lause jonka olen kuullut viime aikoina usein kilpailevien puolueiden ehdokkailta. On suorastaan huvittavaa, miten valtuustoryhmät jotka olivat asian valtuustokäsittelyssä hajallaan, yrittävät nyt pelastaa maineensa rippeitä. Sanat pyörivät vinhasti. Jotkut ovat luvanneet tukea kunnallisten palveluiden säilyttämistä kunnan omana tuotantona. Kuulostaa lämpimältä. Käytännössä kysymys on kuitenkin vain yksityistämisen vastustamisesta. Hyvä alku, mutta lähipalvelujen lakkautuksia näinkin ajattelevat ihmiset voivat kannattaa ihan helposti. Nyt kannattaa olla tarkkana sen suhteen, kuka on luvannut ja mitä, ja kuinka selvin sanoin.

Rakas Kylänväki, kerrataan vielä miten tämä asia menikään. Viime valtuustossa oli kaksi (2) ryhmää jotka olivat yhtenäisenä rintamana lakkautuksia vastaan. Toinen näistä ryhmistä oli yhden hengen Perussuomalaiset. Toinen oli Vasemmistoliiton seitsemän hengen valtuustoryhmä joka lunasti vaalilupauksensa pitää lähipalveluiden puolta. Meidän ryhmämme ei ainoastaan äänestänyt johdonmukaisesti lähipalveluiden puolesta, vaan vaati myös muita vastuuseen rikotuista lupauksista. Kaikkien muiden ryhmien valtuutetut olivat joko jakautuneet tai suhtautuivat keskittämiseen varsin myötämielisesti. Esimerkiksi Vihreiden valtuutetuista yksi äänesti tyhjää, yksi olisi säilyttänyt lähiterveysasemat ja kaikki muut valtuutetut äänestivät keskittämisen puolesta. Toki rivivihreiden joukoissa mielipiteet ovat jakautuneempia kuin edellisestä voisi päätellä. Mutta nyt puhutaan tehdyistä teoista ja puolueiden tahtotilasta. Montako kertaa kansaa voi jymäyttää pehmeillä sanoilla? 

Terveysasemien mukana asuinalueilta lähtevät myös neuvolapalvelut ja apteekit. Eli jos esimerkiksi Virkkalan terveysasema lähtee, on hyvin mahdollista että sen lisäksi lähtee yksi useita ihmisiä työllistävä yritys kyläkeskustasta, josta kaupungin toimet ovat muutaman viime vuoden aikana karkottaneet jo monia yrityksiä. Maalailut siitä miten joukkoliikenneyhteyksien parantaminen Tynninharjulle ja keskustaan kompensoisi menetystä, ovat tukevaa utopiaa. Nykyään bussiyhteydet Virkkalasta sairaalalle ovat surkeat, ja Virkkalasta sentään on jo olemassa edes teoreettinen yhteys sairaalan suunnalle. Miten käy vaikkapa Kirkniemeläisten? Toimiakseen bussiyhteyksien pitäisi olla todellakin lähellä kuntalaisia. Nykyiset reitit eivät millään riitä. Lisäksi bussien pitäisi olla matalalattiaisia, jotta huonosti liikkuvien vanhusten, vammaisten, lastenrattaiden kanssa kulkevien perheenäitien ja muiden terveyspalveluiden ahkerimpien käyttäjien liikkuminen olisi jouhevaa. Ja sitten pitäisi vielä muistaa tarmokkaasti olla ajattelematta sitä seikkaa, miten terveellistä esimerkiksi työmatkalaisten on liikkua bussilla flunssa- ja vatsatautiepidemioiden aikaan. Jos pääsen valtuustoon, tulen kysymään näistä käytännön haasteista keskittämisen kannattajilta, sillä minulle tämän fantasian sisältämä viisaus ei kerta kaikkiaan ota valjetakseen.

Toiseksi, bussireitit ovat palveluita jotka tulevat mutta myös menevät helposti. Esimerkiksi lippujen hintatason kohtuullisuus on asia jota täytyy vahtia koko ajan. Mitäs luulette, Rakas Kylänväki, muistavatko valtuutetut varmasti vahtia liikenneyhteyksiä vuodesta toiseen? Vai arveletteko, että todennäköisempää on että Lohjalla, kuten muuallakin Suomessa, lippujen hinnoilla on tapana nousta vaivihkaa ja bussireittien kannattavuutta syynätään tarkasti? Uskotteko, että mahdolliset uudet yhteydet ovat yhtään paremmassa turvassa kuin kylille vakiintuneet terveyspalvelut? Jos uskotte, teillä on huomattavasti valoisampi elämänasenne kuin minulla.

”Keskittäminen” kuulostaa monen korvissa samalta kuin säästö. Fakta kuitenkin on, että terveyskeskusten keskittämishankkeen tuomien säästöjen määrä riippuu kovasti siitä, kuinka innokasta hankkeen kannattajaa kuuntelee. Vain se on varmasti tiedossa, että keskittäminen vaatisi investointeja. En minä matematiikassa hyvä ole, mutta ymmärtääkseni investointi tarkoittaa selkokielellä rahanmenoa. Siispä, tällä hetkellä keskittämishankkeesta tiedetään vain se että siitä koituisi rahanmenoa. Minusta senkin rahan voisi käyttää järkevämmin sijaisjärjestelyjen parantamiseen ja terveyskeskuspalveluiden vahvistamiseen. Epäilen, että monet henkilökunnan saatavuusongelmat johtuvat osin siitäkin, ettei mahdollisesti lakkautettavien terveysasemien ongelmien ratkomiseen ole viitsitty viime vuosina vakavasti paneutua. Lääkäripula on toki todellisuutta. Totta on sekin, että tulevaisuudessa terveysasemien pitäminen miehitettynä tulee olemaan kalliimpaa kuin mihin olemme tottuneet. Mutta suorasta ja selvästä säästäväisyyskysymyksestä ei ole kyse. Pohjimmiltaan meillä on käsissämme arvovalinta. En minäkään ole iloinen terveyskeskusten ylläpidon kallistumisesta, mutta minulle lähiterveysasemat ovat niin tärkeitä peruspalveluita, että jos niistä on pakko maksaa enemmän, niin sitten minä maksaisin. Kaivetaan tarvittavat rahat jostakin joka ei suoranaisesti lisää lohjalaisten sairastavuutta ja terveyseroja, vähennä kylien houkuttelevuutta asuinpaikkoina, hankaloita tuhansien kuntalaisten arkea ja karkota paikallisia yrityksiä.

Terveysasemien lakkauttaminen on hölmöläisten hommaa. Kylänväki, jos olette kanssani samaa mieltä asiasta, älkää äänestäkö niitä puolueita joilla on esittää näytöksi hyvästä tahdostaan vain se tosiasia ettei heidän valtuustoryhmänsä kannattanut keskittämistä täysin yhtenäisenä rintamana. Älkää tyytykö lämpimiin tunteisiin ja haaleaan sympatiaan. Muistakaa, että Vasemmistolla on paras näyttö päättäväisyydestä ja kyvystä puolustaa lähipalveluita yhtenäisenä rintamana silloinkin kun ympärillä takit kääntyvät niin että viuhuu. Tänään niitä palveluita ovat terveysasemat, mutta emmeköhän me kaikki tiedä että tulevaisuudessa lakkautusuhka voi koskea muitakin palveluita. 

Vihreimmän puolueen ympäristötavoitteista

Nykyisellä puoluekartalla Vasemmisto on moneen kertaan noteerattu vihreimmäksi puolueeksi. Me olemme ainoana puolueena asettaneet selkeän aikarajan johon mennessä turkistarhaus tulisi lopettaa ja keskuudestamme löytyy tukea degrowth-ajattelulle. Me Vasemmistossa uskomme, että ympäristöasioiden edistäminen ei ole elitististä piperrystä, vaan edellyttää myös sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa. Kuntatasolle mentäessä isot linjaukset muuttuvat pienemmiksi konkreettisiksi päämääriksi.

Me Lohjan Vasemmistossa olemme ottaneet kuntavaalien tavoiteohjelmaamme useita vihreitä tavoitteita.
Lähipalveluiden puolustaminen on myös vihreä teko. Kumpi onkaan ekologisempaa, liikutella muutamaa virkamiestä vaiko kaikkia reuna-alueiden asukkaita keskustaan? Väljähkön omakotiasumisen mahdollistaminen Lohjalla on ympäristöteko, sillä se edistää kulttuurimaisemien eli Suomen uhanalaisimman ympäristötyypin, säilymistä.

Joukkoliikenteen parantaminen on iso vihreä teko. Nykyään autoileminen on Lohjalla välttämätöntä arjen sujumiseksi. Autoilijoita ei saa syyllistää tästä. Harvat vuorovälit, puutteellinen reittiverkko ja korkeat lipunhinnat takaavat sen etteivät bussiliikennettä käytä muut kuin ne joiden on pakko. Lohjan Vasemmisto edistää matkustajaratahanketta, ja lisäksi haluamme kehittää Lohjan paikallisliikennettä niin että se voisi olla toimiva ja järkevä liikkumisvaihtoehto. Joukkoliikenteen parantaminen on myös autoilijoiden etu, sillä Ykköstie on ruuhkainen jo nyt ja ruuhkien ennustetaan vain pahenevan lähivuosina jos mitään ei tehdä.

Lohjan kaupungin pitäisi näyttää hyvää esimerkkiä suosia lähiseudun yritysten tuotteita ja palveluita. Tämä on paitsi ekologista, myös tukee paikallista yrittäjyyttä. Tämä onkin hyvä esimerkki siitä miten eettiset ja ekologiset toimintatavat eivät ole rahanreikiä vaan voivat konkreettisesti edistää seutumme menestystä. Kaupungin on myös syytä tukea Kierrätyskeskuksen toimintaa. Itse haluaisin myös lisätä jätteidenlajittelupisteiden määrää. Ideaalitilanne olisi, että tiiviimpien omakotitaloalueiden asukkailla olisi lajittelupiste kävelyetäisyydellä.

Itse edistäisin ympäristöarvoja myös vastustamalla nykyistä omakotitonttien pilkkomisintoa ja pyrkisin vaikuttamaan rakentamattomien tonttien korotetun kiinteistöveron poistamiseen. Lohjalla ei tarvita pääkaupunkiseutulaista iso talo postimerkin kokoisella tontilla-mallia, vaan vehreitä tontteja joilla mahtuu viljelemään hyötykasveja, kompostoimaan ja vaalimaan luonnonkasveja. Lisää veronmaksajia saamme esimerkiksi rakentamalla lisää kerrostaloja keskustan alueelle. Lohjalla onkin pulaa ennen kaikkea pienistä kerrostaloasunnoista.

Kaupunki voi näyttää hyvää esimerkkiä myös uusiutuvan energian käyttöönotossa. Minulle tärkeä aihe on energian säästö. Energiatehokkaiden ratkaisujen käyttöönotto ja nykyisten toimintatapojen tarkastelu energiansäästönäkökulmasta on myös taloudellisesti viisasta toimintaa tarkan taloudenpidon aikana. 
Valosaaste on Suomessa paheneva ilmiö, jonka pitkäaikaisista vaikutuksista luontoon ja ihmisten terveyteen ei vielä ole paljoa tietoa. Lohjan laajoilla rauhallisilla alueilla joissa liikenne yöaikaan on hyvin vähäistä, valot voisi mielestäni sammuttaa yöaikaan muutamaksi tunniksi. Turvallisuussyistä vilkkaasti liikennöidyt väylät on tietysti valaistava.

Mielestäni ympäristövaikutusten tarkastelu tulisi ottaa huomioon kaikessa päätöksenteossa. Siihen tarvitaan sellaista asiantuntemusta jota minulla ympäristöeetikkona on. Usein ympäristöystävällisiä ratkaisuja jyrkimmin vastustavat ihmiset kannattavat aivan toisenlaisia arvoja. Siksi tuloksellinen vaikuttaja tarvitsee paitsi hyviä mielipiteitä, myös hyvää puhetaitoa ja kokemusta siitä miten omia arvoja ja tavoitteita voi ajaa sellaisten ihmisten keskuudessa joissa sana ”ympäristöarvot” herättävät lähinnä vihamielisyyttä.
Työ paremman ympäristön puolesta ei kuulu ainoastaan Vihreille, vaan siinä tarvitaan kaikkia. Lohjalla Vihreiden ja Vasemmiston välit eivät ole kovin hyvät, mutta niiden parantaminen on tehtävälistallani. Parempi yhteistyö tarkoittaa myös enemmän tukea ympäristön hyvinvointia edistäville aloitteille, mikä puolestaan lisää mahdollisuuksia niiden läpimenosta ja nostaa julkisen keskustelun tasoa. Työtä on tehtäväksi paljon...mutta ensiksi on äänestäjien vuoro.

Ehdokkaan näköinen kampanja

Yksi asia oli minulle selvä asettuessani ehdolle: teen niin hyvän kampanjan kuin vähäisillä resursseillani voin, mutta arvojani en ala myymään enkä arjessa noudattamistani periaatteista tinkimään. Tämä päätös ei varmaankaan kuulosta isolta muista kuin pitkäaikaisimmista lukijoista. He puolestaan ymmärtänevät, kun sanon että välillä on ollut vähän epävarma olo. Nyt kerron teille uudemmillekin tulijoille hieman haasteistani maan tavan mukaisen kampanjoinnin paineissa.

Sosiaalinen media
Luovuin viime vuonna Facebook-tilistäni. Tästä ja tästä postauksesta voitte lukea, miksi näin tein ja millainen muutos se oli. Twitteriin, MySpaceen ja muille vastaaville toreille en koskaan lähtenytkään. Olen vakaasti sitä mieltä että sosiaalisen median käytön rajoittaminen bloginpitämiseen auttaa minua elämään elämää, ei vain näkemään sitä aiheena josta voi lähettää jotakin someen. Osallistun aktiivisesti kokouksiin ja jaksan kuunnella puheita räpläämättä jatkuvasti kännykkääni. Puhun ihmisille ja kuuntelen heitä sen sijaan että vain katselisimme toistemme tilapäivityksiä. Ja blogiin tulee parempia postauksia kun voin keskittyä tämän pitämiseen sen sijaan että yrittäisin näkyä parilla lauseella joka paikassa. Minusta nämä ovat hyviä asioita…mutta mitä mieltä mahtavat äänestäjät olla? 

Siksi toivonkin, että ne joiden mielestä olen hyvä ehdokas auttavat minua näkyvyyden saamisessa. 

Asiaa, ei mielikuvia
Ei naamassani mitään vikaa ole, mutta silti en näe mitään järkeä suositussa kuva ja ehdokasnumero- kampanjointityylissä. Minusta senkin tilan voisi käyttää asioista puhumiseen. Harras toiveeni on, että minua äänestettäisiin siksi että ihmiset ovat kanssani samaa mieltä asioista ja pitävät arvojani valtuustopaikan arvoisina, eivät siksi että he ovat muodostaneet minusta sähäkän mielikuvan.
Yritän välttää väärien mielikuvien luomista myös puhumalla asioista suoraan sellaisissakin tilanteissa joissa utelias äänestäjä näyttäisi olevan eri mieltä. Ei väistelyä, ei ympäripyöreyksiä. Jos äänestäjä huomaa etten ole hänen ehdokkaansa, parempi huomata se hyvissä ajoin. Jos ehdokas ei kykene olemaan suoraselkäinen yhden äänestäjän tentatessa, mitenköhän hyvin arvojen takana seisominen onnistuu oikeasti tiukoissa paikoissa?
Pieni, mutta tärkeä asia on myös se että en vaalien alla muuta myöskään ulkoasuani paremmin poliitikkostereotyyppiin sopivaksi. Olen jo saanut pari kommenttia siitä että esiinnyn ehdokaskuvissa huivillisena. No niinpäs esiinnynkin, koska siltä minä satun näyttämään. Jos se asia ihmetyttää, tervetuloa kysymään tai vaikka lukemaan tämä postaus! 

     Mitä lähempänä vaalibudjetti on nollaa, sen parempi
En myöskään haluaisi voittaa vaaleja siksi että minulla on varaa panostaa mainontaan enemmän kuin jollakulla Lohjan edun kannalta paremmalla ehdokkaalla. Minä metsästän aktiivisten, ajattelevien ihmisten ääniä. Kai tässä 40 000 asukkaan laajenevassa kaupungissa on satakunta ihmistä jotka arvostavat sitä että oman ehdokkaan vaalirahaselvitys on alle minuutissa tehty? Se tulee tässä: kaikki henkilökohtaiseen kampanjointiin käytetty raha on omasta pussista eikä sitäkään ole montaa kymppiä. Minä en halua olla ison rahan ehdokas vaan isojen ajatusten ja suurten sydänten ehdokas.

     Paljon puhetta arvoista
Kuten jo tästäkin postauksesta huomaa, tärkeinä pitämieni asiakysymysten ohella olen yrittänyt tuoda kampanjoinnissa esiin myös sitä millainen pyrkisin olemaan päättäjänä.  Kuten olen joskus sanonut täällä blogissakin, parhaistakaan mielipiteistä ei ole äänestäjälle paljon iloa jos niiden esittäjä istuu valtuustossa tuppisuuna tai ei viihdy lainkaan kokouksissa. Näiden asioiden esiin nostamista on hämmästelty. Olen välillä ymmärtänyt rivien välistä ettei esimerkiksi kokouskäyttäytymisestä tai -aktiivisuudesta ole oikein sopivaakaan puhua kampanjoidessa. Ovatko näin ajattelevat oikeassa, vai löytyykö taakseni kansalaisia joille myös on tärkeää ehdokkaan mielipiteiden lisäksi myös tämän arvomaailma, luonne ja työmoraali? 

     Perustelut esiin!
Olen kuullut paljon ohjeistusta lyhyiden, iskevien vaalilauseiden ja –kirjoitusten puolesta. Tässäkin asiassa uin vastavirtaan. Minusta on tärkeää etteivät äänestäjät ainoastaan tiedä mitä jostakin asiasta ajattelen, vaan myös mielipiteiden taustat. Haluan antaa äänestämistäni harkitseville mahdollisuuden tutustua siihen tapaan jolla mielipiteeni muodostan. Valtuustossa  kerkiää tulla päätettäväksi paljon aivan uusia asioita. En tietenkään voi kertoa äänestäjilleni mitä niistä ajattelen. Mutta voin avata hiukan sitä, miten ajattelen.

Myönteisesti sanottuna, tapani tehdä vaalityötä on kovasti itseni näköinen. Toimintatapani poikkeavat hieman siitä mitä pidetään tavallisena. En tietenkään tuomitse ketään joka tekee perinteistä, rehellistä kampanjaa. Se ei ole minun tapani, vaan sovellan vain itseeni vieläkin korkeampia ihanteita kuin mitä toivon muissa näkeväni. Jos vain tulen epäsovinnaisuuteni kanssa toimeen, minulle ei tule vaalienjälkeistä krapulaa jossa sliipatun poliitikko-minän alta paljastuu vähän periaatteiltaan nuhrautunut sama vanha Saara.

PS. Ennakkoäänestys alkaa tänään. Äänestää voi missä tahansa ennakkoäänestyspaikassa. Joten henkilöllisyystodistus taskuun ja äänestämään! Minulle voi antaa tukensa piirtämällä lippuun numeron 276.

Tolkun päivät: tänään, huomenna, myös verkkokaupassa




Hullujen päivien tomu on taas laskeutunut. Ei kuitenkaan mene kauan ennen kuin jollakin toisella kauppaketjulla on omat ostoskarnevaalinsa. Ostohysteriatempausten järjestäjät eivät mielellään näe että kulutushysterian lietsomisella olisi mitään tekemistä esimerkiksi kauppojen sivuille kirjattujen ympäristö- ja yhteiskuntavastuutavoitteiden kanssa. Eikö kapitalisti nyt voi olla vastuullinen jossain kohdassa joka ei häiritse turhan krääsän myymistä? Kansan metsästäjä-keräilijävaistoja kiihotetaan tungoksessa, räikeiden kylttien, kampanja-ajan ja rajoitettujen erien avulla. On hyvä, että Facebookissa on julkaistu vastatempaus, tolkun päivät. Tolkun päivä voi olla mikä tahansa päivä, tai vaikka joka päivä jolloin yritämme pitää järjestä kiinni kulutuspäätöksiä tehdessä.

Mitäpä jos ostaisimme vain sen minkä tarvitsemme, ja tarkastelisimme kriittisesti niitä ”tarpeitakin”? Mitä jos suosisimme itse tekemistä, paikallisuutta ja nostaisimme kunniaan vaatimattomuuden harvinaiseksi käyneen hyveen? Jos haistattaisimme pitkät trendeille joiden kantava idea on erottua edellisestä trendistä ja niistä joita kulutushysteria ei kiinnosta tai joilla ei ole mahdollisuuksia osallistua kilpavarusteluun? Mitä jos koittaisimme pitää mielessä, että ostaminen on kulttuurissamme paitsi konkreettisten tarpeiden tyydyttämistä, myös itsetunnon paikkailua, sosiaalista statuskisailua ja muuta vastaavaa puuhaa joka sopii huonosti itseään viisaaksi ihmiseksi kutsuvalle lajille ja jätevuoriin hautautuvalle planeetalle. Mitä jos koittaisimme muistaa sen että mainos- ja markkinointikikkoja ei ole tehty järkeen vaan vaistoihin ja tunteisiin vetoaviksi. On hiukan kiusallista miettiä omalla kohdaltaan, kuinka kauan hyvät hankinnat ja todelliset löydöt säilyvät mielessä ostohetken jälkeen ennen kuin ne muuttuvat vain tavallisiksi tavaroiksi joissa ei ole mitään erityistä hohtoa. Sellaiset mietinnät ovat kuitenkin tolkun alku.

Tarjoushulinat ovat paitsi ostosten tekoa, myös tapahtuma ja puheenaihe, sosiaalisesti yhdistävä tekijä. "Mitä sinä ostit hulluilta päiviltä?" on kuitenkin huono keskustelunaihe. Mutta tavaroista ja niiden hankkimisesta puhuminen on juurtunut kulttuuriin. Emme uusinna kulutushysteriaa vain ostoksilla käydessämme, vaan myös puheiden tasolla. Jospa alkaisimme vahtia hiukan ajatuksiamme ja puhua suunniteltujen, nykyisten ja tehtyjen ostosten sijaan muista aiheista. Usein minusta kyllä tuntuu, että ostokset ja kuluttaminen ovat jo sulautuneet harrastuksiinkin. Matkustelu on kuluttamista, sisustaminen on sisustustuotteiden shoppailua, urheilu on välineurheilua... Minä arvelen, että tehokas keino pysäyttää shoppailukulttuuria olisi tiedostaa ostospuheiden osuus omista ajatuksista ja ryhtyä viljelemään parempia ideoita. Kirjat, kulttuuri, paikallispolitiikka, tiede, koko mielenkiintoinen maailma on yhä ulottuvillamme, ja sitä voi yhä lähestyä muutenkin kuin ostamisen kautta.

Voimme myös äänestää jaloillamme ja suosia sellaisia kauppoja jotka eivät järjestä kulutuskarnevaaleja, tai ainakin voimme jättää menemättä kauppaan hintahulinapäivien aikaan. Jos näin teemme, saatamme missata erikoistarjouksen tai pari. Mutta ovatko erikoistarjoukset oikeasti joskus loppuneet tästä maailmasta? Sitä paitsi, eivät kaupat ostoskarnevaaleja tappiokseen järjestä. Sisäänheittotuotteet voivat olla oikeasti edullisia, mutta kuinka moni voi varmasti luottaa siihen että mukaan ei tartu yhtään heräteostosta? Entä kuinka helppoa on välttää virheostosten tekemistä tilanteessa jossa ostokset tehdään erikoiseristä ja jonot sekä palautuksia käsitteleville kassoille että sovituskoppeihin ovat pitkät?  Kuinka huolellisesti ostopäätöksiä jaksaa harkita kiireessä, melussa ja tungoksessa? Kun näitä asioita miettii, alkavat paljon hehkutetut säästöt näyttää entistä epävarmemmilta. Epävarmalta alkaa myös näyttää oma luonteenlujuus, etenkin kun asiaa voi pohdiskella myös konkreettisten muistojen valossa. Omalla kohdallani olen päätynyt jo vuosia sitten siihen että sekä kukkaroni että krääsävuoreni ovat miellyttävämmällä tolalla jos välttelen visusti tarjouskarnevaaleja ja yritän sen sijaan pitää joka päivän tolkun päivänä.

Teemun erilainen vaalitentti


Vaalikoneisiin vastailu on kovaa työtä, ja usein sitä löytää itsensä vastaamasta samoihin kysymyksiin. Puoliso, joka on itsekin täyttänyt vaalikoneita, teki minulle tänne blogiin hiukan erilaisen vaalitentin.

Mitä tekisit ensimmäiseksi jos pääsisit valtuustoon?
Katsoisin, ketkä muut sinne pääsivät. Pian uuden valtuustoryhmän olisi jo varmaan aika kokoontua, ja siitä se työskentely sitten käynnistyisi.

Ovatko verojen nosto tai palveluiden karsiminen ainoat kilpailevat vaihtoehdot tulevaisuudessa?
Esimerkiksi velan ottaminen tai omaisuuden myynti ovat vaihtoehtoja myös. Kuntaliitoksistakin pitäisi saada synergiaetuja. Verojen nosto ja palveluiden karsiminen eivät myöskään ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja, vaan tiukassa taloustilanteessa kaikkia rahanreikiä pitää tarkastella kriittisesti. 

Miksi Lumppari ei tykkää Kolasta?
Kola ei oikein malta ottaa omanlajisten tyttöjen seurassa niin rauhallisesti että sen rakastettavuus tulisi esiin. Toivotaan että asiaa saa korjattua leikkauksella...

Mitä asioita pyrit edistämään seuraavan neljän vuoden aikana Lohjalla?
Jos pääsen valtuustoon, niin lähipalvelut ja ylipäätään Lohjan kylien ja reuna-alueiden hyvinvoinnin edistäminen tulevat olemaan minulle tärkeitä asioita. Toinen iso asia on joukkoliikenteen parantaminen, alkaen yhteyksien parantamisesta ja lipunhintojen alentamisesta. Riippumatta siitä mihin tehtäviin päädyn, pyrin edistämään arvojani: tasapuolista ja oikeudenmukaista päätöksentekoa, tavallisten kuntalaisten hyvinvointia ja kestävää kehitystä.

Mitä asioita muuttaisit Virkkalassa jos sinulla olisi valtuudet?
En minä tiedä, tarvitseeko täällä varsinaisesti muuttaa mitään, mutta viime vuosien kurjistamiskehitys pitäisi kääntää. Tarvitsemme hyvät lähipalvelut. Lisäksi Virkkalaan pitäisi saada juurtumaan uusia yrityksiä menetettyjen tilalle. Parantaisin Virkkalan seudun joukkoliikennettä. Säilyttäisin myös Lohjan kaksikielisenä, pitkälti sillä perusteella että Virkkalan seudulla ruotsinkielisiä on paljon.
Lisäksi virkkalalaisten mielipiteet Virkkalan asioita koskevassa päätöksenteossa pitäisi huomioida paremmin.

Ovatko Marsin Vihreät punertavia?
Luulen että ovat, Marsin ympäristö kannustaa siihen. Olen aika varma myös siitä että monella Lohjan Vihreällä on punainen sydän. :D

Näkyykö maailmantalouden epävarmuus Lohjan taloudessa tai päätöksenteossa jo nyt?
Lohja on teollisuuskaupunki, ja tottakai talouden suhdanteet näkyvät täälläkin. Arvelen, että epävarmuus on varsin pysyvä olotila taloudessa. Minusta on tärkeää, ettei kaupunki toisaalta panikoi eikä esimerkiksi lähde irtisanomisaaltoon mukaan. Toisaalta ylioptimismia, kuten rajua velkaantumista pitäisi myös välttää.

Voiko luonnosta välittämistä ja ihmisistä välittämistä yhdistää vai onko toinen aina pois toisesta?
Minusta ne päinvastoin täydentävät toisiaan. Ei ihminen ole mikään ympäristöstään erillinen olio. Minulle ei myöskään ole oikeastaan olemassa yleisestä etiikasta erillistä ympäristöetiikkaa, vaan näen samojen perusperiaatteiden ilmenemiä sekä siinä miten ihminen suhtautuu toisiin ihmisiin ja suhtautumisessa ympäristöön.

Jos Keskustan kaikki jäsenet vaihdetaan yksi kerrallaan onko kyseessä tämän jälkeen enää sama Keskusta?
Toki. Keskustapuolueen voi katsoa syntyneen 1900-luvun alkuvuosina, ja puolue on kulkenut Keskustapuolueen nimellä vuodesta 1965. Joten jäsenistö on kyllä jo vaihtunut luonnollisista syistä! Ihmiset eivät ole puolueen osia samalla tavalla kuin vaikkapa taskukellon osat muodostavat taskukellon, vaan puolueessa sama arvomaailma, yhteinen etu ja halu edistää näitä yhdessä toimimalla liittävät yhteen muuten hyvinkin itsenäisesti ajattelevia ihmisiä.

Kuka on paras Vihreiden ehdokas Lohjalla?
Vaalikoneiden mukaan minulle toiseksi sopivin ehdokas (heti itseni jälkeen) on Vihreiden Teemu Reiman. :D

Ketä äänestäisit jos et saisi äänestää Vasemmistoliittolaisia etkä Vihreitä?
Tämä on paha! Lohjalla harkitsisin Perussuomalaisia. Heillä on muutama aika karmea ehdokas, mutta toisaalta Perussuomalaisilla on mielestäni vahvaa tahtoa puolustaa minullekin tärkeitä asioita kuten juurikin lähipalveluita ja parempaa joukkoliikennettä. Poliittinen kokemattomuus Vasemmistoon verrattuna on kyllä puute, samoin on vaikea sanoa kuinka yhtenäisen valtuustoryhmän Persut saavat kasaan. SDP:n arvot ovat yleisellä tasolla lähempänä omiani, mutta heidän ryhmänsä on pahasti levällään tärkeissä asioissa ja sitä paitsi heilläkin on kamalia ehdokkaita. Oi voi! Onneksi minun ei tarvitse vakavasti miettiä tätä!

Minkälaista ihmistä et missään nimessä haluaisi valtuustoon?
No ainakin kävelevät kumileimasimet, kokouspinnarit ja muut joille luottamustehtävät merkitsevät kahvinjuontia ja kivaa lisää ansioluetteloon, voisivat pysyä poissa ehdokaslistoilta. Vaikka eivät ne pysy.
En myöskään haluaisi valtuustoon hämäräbisneksien säätäjiä, uskonnollisia fundamentalisteja enkä ihmisiä jotka ovat niin mielisairaita että se vaikuttaa valtuutetun tehtävien hoitoon. Toki listoilta löytyy näitäkin vaihtoehtoja.

Mitä ominaisuuksia hyvältä valtuutetulta vaaditaan?
Minun unelmavaltuutettuni (jollaiseksi koittaisin itse ryhtyä, jos kansa antaisi tilaisuuden) on tunnollinen toimiensa hoidossa, yhteistyökykyinen ja aloitteellinen. Hän yrittää tulla toimeen kaikkien kanssa, mutta uskaltaa toisaalta myös asettua vähemmistöön. Hän perehtyy päätettäväksi tuleviin asioihin ja relevantteihin lakeihin niin hyvin että voi muodostaa niistä perusteltuja mielipiteitä. Hän ei ole niin herranpelkoinen ettei osaa sanoa virkamiehille vastaan jos siihen on hyvät perusteet. Hän on rehellinen, tekee parhaansa mutta on myös itselleen armollinen. Hän on oikeudenmukainen ja tuo esiin kuntalaisten mielipiteitä vaikka ne poikkeaisivat hänen henkilökohtaisista mielipiteistään.  

Kuinka monenlaisia psykologeja on olemassa?
Kahdenlaisia. Niitä jotka jaottelevat kaikki asiat kahteen luokkaan ja niitä jotka eivät jaottele.

Mitä Lohjalta puuttuu?
Matkustajajunarata. Hyvä elokuvateatteri (Kino Vaakuna on pikemminkin herttainen elokuvateatteri, käyn kyllä sielläkin). Päätöksenteosta puuttuu välillä kuntalaisten ääni.

Mitä Lohjalla on liikaa?
Ketjuliikkeitä. Lohjan kauppojen tarjonta on aika persoonatonta. Olisi mukava jos sekaan mahtuisi pieniä, persoonallisia liikkeitä. Minusta Lohjalla on myös liikaa autoja. Joukkoliikenne on aika heikkotasoista ja se näkyy autoilun suosiossa. Omenapuita ja naakkoja on sen sijaan korkeintaan sopivasti.

Pitäisikö tieteen olla poliittista?
Riippuu tieteestä. Natsi-Saksahan alkoi halveksua Einsteinin ”juutalaista fysiikkaa” ja siitä saatiin vain varoittava esimerkki siitä miten hassusti voi käydä jos politiikka alkaa kontrolloida tieteentekemistä. Toisaalta hyvällä yhteiskuntatieteen tai vaikkapa historian tekemisellä on emansipatorinen ulottuvuus ja parhaimmillaan yhteiskuntatieteet nostavat esiin yhteiskunnan epäkohtia ja auttavat vaiettujen asioiden käsittelemisessä. Minusta yhteiskuntatieteiden, oikeustieteen ja myös filosofian täytyy hyväksyä voimansa vaikuttaa yhteiskuntaan. Sellainen on aina poliittista, vaikkakaan ei ehkä puoluepoliittista.

Mihin hyväntekeväisyysjärjestöihin kuulut ja mitä hyväntekeväisyyttä harrastat?
En kommentoi, perusteluni löytyvät tästä postauksesta.

Onko avaruudessa elämää?
Vielä ei ole löydetty, mutta en keksi hyvää syytä, miksi ei olisi. Minusta se että elämää olisi vain Maapallolla, olisi hyvin epätodennäköistä! Universumi on todella, todella iso paikka. Se on sopivan ikäinen, ja pienehköt kiviplaneetat vaikuttaisivat olevan varsin yleisiä. On mahdollista, että mikrobitason elämää on omassakin aurinkokunnassamme, esimerkiksi Marsissa ja Europassa.

Onko eettisesti oikein tappaa tappajabakteeri?
Minkäs ongelman sinä siinä näet?

Mihin haluaisit matkustaa lomamatkalle?
Grönlantiin, Galapagossaarille, Jerikoon, Patagoniaan, Catal Höyukiin. Islannin kiertomatka olisi myös kiva. Yleisesti ottaen, minusta hyvässä lomakohteessa on kiinnostavaa luontoa tai historiaa (mitä vanhempaa sen parempaa), vähän ihmisiä eikä mielellään liian kuuma. Lähempänäkin on kyllä kiinnostavia kohteita.

Miksi hyve-etiikka on yhtä aikaa niin simppeliä mutta monimutkaista?
Monimutkaisuus johtuu ihmisen ja maailman epätäydellisyydestä. Teoriat ovat usein paljon selkeämpiä kuin se elämä mihin niitä olisi tarkoitus soveltaa. Siksi filosofitkin keskustelevat usein paljon mieluummin teorioista kuin siitä miten niitä saisi sovellettua.

Kumman antaisit mieluummin korjata hajonneen pesukoneesi, psykologin vai psykiatrin?
Psykologin. Jos hän ei saisikaan sitä korjattua, hän osaisi varmasti lohduttaa hyvin. Psykiatri taas saattaisi vain määrätä onnellisuuspillereitä…

Onko nykyinen kapitalismi ainoastaan välimenovaiheen talousoppi ennen jotakin kehittyneempää muotoa?
Luulisin että kyllä, joskaan en osaa sanoa, miltä sellainen kehittyneempi muoto näyttäisi.

Miksi hiilivoiman vaaroista puhutaan paljon vähemmän kuin ydinvoiman vaaroista?
Maailmaan ei usein tunnu mahtuvan montaa puheenaihetta yhdellä kertaa. Se on kyllä ongelma kun puheena ovat monimutkaiset asiat. Ydinvoiman ja hiilivoiman vaarat ovat hyvin erityyppisiä. Ydinvoiman riskit ovat ehkä sellaisia että niiden toteutumisesta saa parempaa draamaa.

Miten maailmasta saataisiin parempi paikka ihmisille?
Aivan aluksi, toivoisin että ihmiset alkaisivat välittämään tästä kysymyksestä...

Keskusteluyhteyksiä

Toritapahtumissa puolueiden kojut kansoittaa lähinnä oma väki. Uteliaita äänestäjiä näkyy vain harvakseltaan. Sen sijaan vaalien alla pidettävät toritilaisuudet ovat hyvä tilaisuus sosialisoida muiden puolueiden aktiivien kanssa. Heihin törmää normaalisti vain harvoin. Kuitenkin yhteyksien luominen on tärkeää.  Lautakunnissa ja valtuustossa ei pärjätä jyräämällä kaikki muut, vaan on tärkeää löytää yhteistyön mahdollisuuksia. Ihmiset ja puolueet pitää tuntea voidakseen osata arvioida millaiset ja miten esitetyt asiat voivat saada tukea yli puoluerajojen  ja ylipäätään kehittää itselleen maine yhteistyökykyisenä tyyppinä. Paikalliset aktiivit ja oman kaupungin tilanne ovat usein hyvin erilaisia kuin valtakunnallisen poliitikkogallerian tyypit ja puolueiden isot linjaukset. Yhteistyöhakuisella otteella aion minäkin pärjätä, mihin tehtävään vaalien jälkeen päädynkin. En ole niitä poliitikkoja jotka eivät hyväksy hyviä ideoita jos ne esittää väärän puolueen edustaja, enkä niitä jotka kieltäytyvät yhteistyöstä sellaisten ihmisten kanssa joiden arvoja en joiltain osin kannata. Olen sitä mieltä että asiakysymyksissä tulee pystyä tekemään yhteistyötä silloin kuin ajettavana on yhteinen etu. Kun on yhteisten asioiden hoitamisesta kyse, henkilökohtaiset kaunat, vanhojen vääryyksien muistelu, puolueiden välinen kisailu ja muut hauskat poliittiset huvit tulee voida unohtaa toviksi.Vaikka yleisellä tasolla sorrun välillä ennakkoluuloisuuteen tiettyjä puolueita kohtaan siinä missä muutkin, kuntapolitiikan arjessa nämä ennakkoluulot on paras tunkea jonnekin mielen pimeään sopukkaan ja sulkea säkkiin. Siinä vaiheessa kun ennakkoluulot,  henkilö- tai puoluekemiat haittaavat asioiden hoitoa, ollaan huonoilla teillä. Vaikka Vasemmisto on ilman muuta Lohjan puolueista erinomaisin, kyllä muiltakin löytyy hyvät tyyppinsä ja hohdokkaat hetkensä. Minusta kuntalaisten etu vaatii, että tuemme kaikkia kannattamisen arvoisia ideoita, riippumatta siitä kuka ne esittää. Hiukan toivoa pitää aina olla suurimpienkin typerysten suhteen, ja valmiutta yhteistyöhön silloin kun hyvien asioiden ajaminen yhteistyötä vaatii.

Mikä sitten on saaliini tästä kaikesta torilla sosialisoimisesta? No, selväksi on tullut ainakin se että Vihreiden ja Vasemmiston välit ovat Lohjalla optimistisesti sanottuna haastavat ja rehellisesti sanottuna tulehtuneet, mahdollisesti kaikkialla paitsi oman keittiönpöytäni ääressä. Syytä sopii etsiä molempien puolueiden kärkimiehistöstä. Minusta nykytilanne on sekä sietämätön että järjetön.  Valtakunnallisesti tarkasteltuna puolueillamme on paljon yhteisiä arvoja ja tavoitteita joista olemme ainakin suunnilleen samaa mieltä. Esimerkiksi Lohjan ympäristön tila ei ole niin erinomainen että kahdella puoluekartan vihreimmällä puolueella olisi varaa olla napit vastakkain. Toisten tekemisiin ja asenteisiin voin vaikuttaa hyvin rajallisesti, mutta omalta osaltani aion tehdä kaikkeni ennakkoluulojen vähentämiseksi, rakentavan yhteistyön ja keskusteluyhteyksien avaamiseksi. Aion olla kärsivällinen niitä Vihreitä kohtaan jotka suhtautuvat minuun ennakkoluuloisesti ja niitä Vasureita kohtaan jotka ovat alkaneet suhtautua Puolisoon ennakkoluuloisesti.  Jos Luojat suovat, jossakin vaiheessa kärsivällisyys ehkä palkitaan. Näyttää kuitenkin siltä, että minun on parasta aloittaa sen yhden Vihreän kanssa joka suhtautuu minuun varauksettoman lämpimästi ja jonka oikeamielisyyteen itse voin luottaa lujasti. Se on alku, ja vaikka minä olen vain yksi Lohjan Vasemmiston johtokunnan jokapaikanhöylistä ja Puoliso vain Vihreiden ehdokas, keittiönpöytämme yli kulkeva puolueidenvälinen keskusteluyhteys saattaa hyvinkin olla tasokkain mitä koko lohjalaisella vihervasemmistolla on esitellä. Ehkäpä ajan myötä saamme hieman pehmitettyä asenteita puolin ja toisin, sen verran että järkeä mahtuu puhumaan.


Vihreiden lisäksi olen sosialisoinut ahkerasti Perussuomalaisten kojulla. Heillä näkyy olevan nostetta, ja toiseksi he ovat Vasemmiston kanssa monessa käytännön asiassa samoilla linjoilla. Odotan melko läheisessä tulevaisuudessa löytäväni itseni samasta kokouspöydästä Persun kanssa. Arvokysymyksissä puolueemme ovat kauempana toisistaan, ja se on perusta ennakkoluuloille. Tutustuminen on paras tietämäni lääke siihen ongelmaan, ja Persujemme kunniaksi onkin sanottava, että he osoittautuivat helposti lähestyttäviksi ihmisiksi jotka olivat lähtökohtaisesti kiinnostuneita hyvien välien luomisesta Vasemmistoon. Tämä yhteistyökuvio näyttääkin tällä hetkellä paljon helpommalta kuin punavihreän yhteistyön aloittaminen. Keskusteluni Persujen kanssa olivat rakentavia ja yhteisiä kiinnostuksenkohteita kartoittavia. Yhteisiä huolenaiheita löytyi etsimättä, ja näkökulmamme niihin olivat toisiaan täydentäviä. Sain myönteisen kuvan aktiiveista joiden kanssa juttelin ja uskon, että meillä on hyvät edellytykset yhteistyöhön monissa käytännön asioissa.

Keskusteluyhteyksien luominen yli ennakkoluulojen, ja kampanjoiden tuoksinassa tehtyjen ylilyöntien ei ole aivan helppoa, mutta minusta se on hyvin palkitsevaa. Keskusteluyhteyksien ja hedelmällisen yhteistyön rakentaminen puoluerajojen yli ei totisesti onnistu edes kaikilta isoilta nimiltä, mutta se on se tapa jolla minä haluan politiikassa menestyä. Tähän päästäkseen ei tarvitse myydä omia arvojaan tai mielipiteitään. Kyky kuunnella muita, omien ennakkoluulojen pitäminen kurissa, valmius yrittää nähdä asioita myös toisten näkökulmista ja ymmärrys siitä että ihmiset voivat usein olla eri mieltä kelvollisin perustein, riittävät pitkälle. Millaisiin tehtäviin vaalit minut vievätkin, nämä ovat niitä hyveitä joita yritän viljellä toimiessani yhdessä muiden puolueiden väen kanssa.

Uskontoneutraali päätöksenteko. Siksi.

Nostin vaalikonevastauksissa yhdeksi vaaliteemakseni sekulaarin, uskontoneutraalin hallinnon. Tämä valintani on herättänyt hiukan kummastusta. Kiitos Tampereen Perussuomalaisten kuntavaaliehdokas Harri Wiherkosken, minulla on tilaisuus demonstroida, miksi nostin asian esiin. 

Suomi on maallistunut yhteiskunta, mutta kansalaisten tasa-arvon toteutuminen päätöksenteossa ei ole täälläkään mikään itsestäänselvyys. Muunkinlaisten näkemysten edustajia on liikenteessä, ja heillä on kannattajakuntansa joka on usein kokoaan aktiivisempi. 2010-luvun Suomessa valtaan pyrkii myös niitä jotka eivät näe mitään väärää eri uskontojen edustajien eriarvoistamisessa ja suoranaisessa syrjinnässä. Tasa-arvo ja uskontoneutraali päätöksenteko eivät tipahda meillekään taivaasta, vaan ne ovat asioita joiden puolesta täytyy puhua ja arvoja joita on kannatettava myös päätöksenteon arjessa. Edes laista ei ole iloa, jos se jää vain lakikirjan tukevien kansien väliin, vaan tarvitaan päättäjiä jotka ovat sitoutuneet tasa-arvon edistämiseen niin isoissa kuin pienissäkin asioissa.

Tasa-arvon ohella allekirjoitan täysin tämän PMMP:n kohua herättäneen biisin rienaavan kulttuurikriittisen sanoman ihmisten tarpeesta ottaa vastuu maailman epäkohdista omiin käsiinsä ja naisen hankalasta asemassa kulttuurissamme. No, fundamentalistikristityt eivät ole perinteisesti pitäneet sen paremmin sukupuolten tasa-arvosta kuin ajatuksesta että ihmisen pitäisi vastata omista tekemisistään eikä odottaa jumalia siivoamaan sotkuja... 

Frauenpower! kuten Ralf Königin ihastuttava Lysistrate sanoisi.



Ps. Frauenpowerista tuli mieleeni, että kuntavaaleissa ehdokkaista on vähemmistö naisia huolimatta siitä että kuntapalvelut helpottavat usein juuri naisten arkea. Myös kuntatyöntekijöistä lähes 80% on naisia. Tätäkin epäsuhtaa voi korjata äänestämällä.

...ensiksi olen kuitenkin virkkalalainen


Olen tähän mennessä tavannut kaksi (2) henkilöä jotka ovat sitä mieltä että Lohjan terveyspalvelut sopisi keskittää keskustaan ja Tynninharjulle. Nämä kaksi henkilöä ovat kilpailevien puolueiden ehdokkaita. Tänään seurasin sivusta torilla, miten eräs toinen kilpailevan puolueen ehdokas (joka oli lakkautuksia vastaan) yritti urheasti selittää, miten heidän puolueessaan on asiasta monia mielipiteitä. Onnea vain siihen hommaan. Mutta minusta oli hienoa kantaa sen  puolueen ehdokasnappia joka on pitänyt lähipalvelujen puolta johdonmukaisesti ja yhtenäisenä, päättäväisenä rintamana.  Lohjan Vasemmiston iso tykki, Matti Pajuoja, teki taannoin valtuustossa hyvän työn ihmetellessään ääneen, miten on mahdollista että vaalikonekyselyssä vuonna 2008 terveysasemien säilyttämisen kannalla oli 39 valtuutettua, mutta valtuustokäsittelyssä heitä oli enää 18. Takit siis kääntyivät, mutta kiitos sen ettei oikeamielisen ärhäkkä valtuustoryhmämme suinkaan masentunut äänestystappiosta sanattomaksi, ne eivät kääntyneet niin siististi ja hissukseen kuin monet ehkä toivoivat. Moraalisaarnamme herättivätkin valtuustossa runsaasti ärtymystä. Minä arvelen, että se oli huono omatunto joka siellä kolkutteli. 

Miten lyhyt on kansan muisti nyt? Muistavatko kansalaiset, mitkä puolueet ja ketkä ehdokkaat söivät sanansa asiassa joka oli lohjalaisille tärkeä jo edellisissä vaaleissa? Minä uskon, että muistavat. Lähipalvelut ovat näidenkin vaalien alla ylivoimaisesti eniten kylänväkeä puhuttava asia. Virkkalassa ne ovat olleet uhattuna niin kauan kun olen täällä asunut. Kunnalliset palvelut ovat olleet jatkuvan lakkautus- ja supistamisuhan alla, ja paikallisten mielipiteiden sivuuttaminen tieremonttiasiassa maksoi kylälle myös useamman yrityksen. Se on iso asia tämänkokoisessa paikassa jonne uusien yritysten on usein vaikea juurtua. Tammikuusta voimaan astuvat kuntaliitokset tuovat Lohjalle uusia kyliä ja kulmakuntia, mutta keskustaan emme ole saamassa lisää yhtään neliömetriä. Onko uusilla alueillakin luvassa samanlainen päättymätön vastarintataistelu lähipalveluiden ja elävän kyläkeskuksen puolesta kuin Virkkalan seudulla, vai saammeko Lohjan suunnan käännettyä pois keskittämisvimmasta ja kohti eläviä, monimuotoisia ja lähipalvelujen ympärillä kukoistavia kyliä?

Tänään kuulin eräältä toiselta naapuripuolueen ehdokkaalta terveisiä kyliltä. Kylänväki oli ihmetellyt hänelle, mitä virkkalalaiset valtuutetut oikein ovat tehneet kuluneen kauden aikana kun kaikki on tuntunut menevän vain hullumpaan suuntaan. Tuttavani oli vastannut: ”Eivät paljoakaan, kun ette ole oman kylän väkeä valtuustoon äänestäneet”.  Se oli hyvin sanottu. Lohjalla suuri vastakkainasettelu ei kulje kylittäin, vaan akselilla keskusta- kylät. Meillä Lohjan reunamien asukkailla on paljon yhteisiä etuja ajettavanamme. Pisimpään Lohjaan kuuluneina meillä entisen Lohjan kunnan asukkailla on tukevaa kokemusta siitä miten hyvin ääni täältä kantaa Monkolaan asti. Ei kovin hyvin. Se ei kuitenkaan johdu siitä etteikö meillä olisi hyviä ja Lohjan kylien edun päälle ymmärtäviä ehdokkaita useammastakin puolueesta, vaan siitä etteivät hyvätkään ehdokkaat pääse läpi jos äänestäjien tuki jää selkääntaputteluun. Pitäisi muistaa myös käydä piirtämässä äänestyslippuun sen tarmokkaan lähipalvelujen puolustajan numero, esimerkiksi 276.  Ensi valtuustokaudella tehdään isoja ja kauaskantoisia ratkaisuja. Nyt on aika vaikuttaa siihen, mihin suuntaan. Vanha viisaus ”pahat äänestävät aina” pitää paikkansa myös Lohjalla. Kansa kuitenkin ratkaisee sen, ketkä valtuustoon valitaan ja millä meriiteillä.

Minusta äänestäjän kannattaisi nyt miettiä paitsi suuria puheita, myös näyttöjä ja puolueiden arvomaailmaa. Lohjan Vasemmistolla on vahvin näyttö lähipalvelujen puolustamisesta hyvässä hengessä ja yhtenäisellä rintamalla. Vaalien edellä kaikki lupaavat paljon hyvää ja kaunista, mutta lopulta suuri osa vastaantulevista päätöksistä tehdään omien arvojen mukaan. Miettikää siis sitäkin mikä olikaan se puolue jonka keskeinen arvo on, ettei ketään jätetä oman onnensa nojaan.Valtuustoon pääsemiseen tarvitaan noin sata ääntä, ja ehdokkaiden väliset erot ovat usein pieniä. Jokaisella äänellä on näissä vaaleissa siis Lohjalla todellista merkitystä, samoin jokaisella pienelläkin omaa ehdokasta tukevalla teolla. Siispä puhukaa politiikkaa, tulkaa torille ja tapahtumiin, tutustukaa ehdokkaisiin, jakakaa kirjoituksiamme sosiaalisessa mediassa. Ennen kaikkea, tehkää harkittuja äänestyspäätöksiä.

Ennakkoäänestys käynnistyy ensi viikolla Virkkalan kirjastolla. Vielä meillä on tämäkin mahdollisuus, vaikka alhaisen aktiivisuuden takia senkin jatkosta on käyty keskustelua. Itse en tällä kertaa pääse toimittamaan ennakkoäänestystä, mutta varsinaisena vaalipäivänä olen taas paikallani tunnustelemassa, josko sanomani olisi kaikunut Virkkalan keskustan alueella ja innostanut kylänväen uurnille. 

ETA: Lisäapuja oman ehdokkaan miettimiseen löytyy vaikka täältä: Lohjan Vasemmiston ehdokkaat 2012. Mukana hassu kuva minustakin!

Torilla tavataan!

Ihan pikaisesti ilmoitan, että olen viikonloppuna ihmisten ilmoilla. Huomenna lauantaina minut löytää Lohjantähdestä aamupäivällä (n.10-11.30), ja sunnuntaina olen Lohjan torilla n.12-14.

Elä, rakasta, kärsi ja kuole


Aina silloin tällöin saan kuulla, että käsitykseni rakkaudesta ja perheonnesta ovat jotenkin romanttisia ja liian ihanteellisia ollakseen aivan vakavasti otettavia pohdintoja. Tämä kerrotaan minulle poikkeuksetta opettavaiseen sävyyn jossa ilmeinen taustaoletus on, että en tiedä paljoakaan romanttisten ihmissuhteiden nurjista puolista vaan olen näissä asioissa kirkassilmäinen luonnonlapsi jolla on nuoresta pitäen ollut ilmiömäisen hyvä onni rakkausasioissa. Tällaisia mielipiteitä ei oikein voi osoittaa vääriksi viittaamatta asioihin jotka eivät kuulu kenellekään ulkopuoliselle. Voi vain hiljaa ällistellä, mitä kaikkea ihmisten mielikuvitus onnistuukaan maalaamaan elämäntarinastani vain kahden pikku tiedonmurusen perusteella: siitä että olemme Puolison kanssa tutustuneet aika nuorina ja että olemme onnellisesti yhdessä yli kymmenen vuotta myöhemmin. Mutta ajatuksillahan voi aina myös leikkiä. Joten, jos oletamme että en ole elämän nurjalta puolelta onnellisesti säästynyt, kuplassa ikänsä elänyt pikku idealisti, mikä saa minut ajattelemaan rakkaudesta niin kuin ajattelen? Jos tiedän kokemuksesta miltä näyttävät vuorijonon kokoiset rypyt rakkaudessa, miksi elän ja kehotan vielä muitakin elämään tavalla jota voi nimittää paitsi idylliseksi ja ihanteelliseksi, myös vaikeuksien, pettymysten ja traumojen kerjäämiseksi? Se onkin hyvä kysymys. Jos maailma olisi täydellinen, ihmiset muuten kysyisivät ensin ja päättäisivät puhua minulle kuin isolle lapselle vasta kuultuaan vastauksen ja havaittuaan sen typeräksi. Sillä kuten kaikkiin kysymyksiin, tähänkin minulla on pitkä ja moniosainen vastaus.

Ensinnäkin, jokaisen tapaamani kyynikon käyttövoimana tuntuu olevan halu suojautua ainakin suuremmilta pettymyksiltä. He eivät tiedä mitään pahempaa kuin saada siipeensä rakkaudessa. Mikään ihmissuhde ei ole suuren vaivannäön, suurten riskien tai kärsimisen arvoinen. Minusta näyttää, että heidän ongelmansa on se etteivät he ole koskaan tavanneet ketään ihmistä joka olisi suurtenkin uhrausten arvoinen, mukaan lukien ne tilanteet joissa kaikesta uhrautumisesta huolimatta on olemassa suuri mahdollisuus epäonnistua. Oikeastaan, arvelen että he eivät edes osaa kuvitella sellaisten ihmisten olevan olemassa. On vain Miehiä ja Naisia, ja kun yksi menee, toinen voi olla kulman takana. Tämä uskomus kuitenkin kertoo vain uskojansa mielikuvituksen köyhyydestä ja senastisen elämän harmaudesta. Todellisuus sen sijaan on mitä on, riippumatta uskomuksista, ennakkokäsityksistä ja haluista. Ihminen voi suhtautua tähän seikkaan kahdella tavalla: joko pitäen kiinni siitä että tietää varmasti millainen maailma on (missä tapauksessa voi vain toivoa, että hän on päätynyt asukkaaksi onnelliseen multiversumin kulmaan) tai sitten hyväksyen sen mahdollisuuden, että todellisuus on suuri ja ihmeellinen, ja lisäksi paikka jossa onnelliset loput eivät ehkä ole todennäköisiä, mutta kuitenkin mahdollisia. Voimme tietysti tehdä sen periaatepäätöksen että tavoittelemme rakkautta ja kestävää suhdetta vain sikäli kuin se ei ole kovin hankalaa. Siinä tapauksessa rehellistä olisi myöntää, että olemme itse tehneet tällaisen valinnan ja päätyneet siihen ettei subjektiivisessa maailmassamme voi olla ketään joka on tärkeämpi kuin elämämme suhteellinen mukavuus ja rauha. Silloin ei vain pidä syyttää maailmaa paikaksi jossa suurta rakkautta ei ole...

Toiseksi, kyynisten ihmisten käsitys siitä että viisas tyytyy siihen mikä on helposti ulottuvilla, rajoittaa unelmiaan ja nielee ikävän Realiteetin toisensa jälkeen kiltisti, on mielestäni väärä. Jos se olisi todellisen tyytyväisyyden muoto ja mielenrauhan resepti, miksi kyyniset ihmiset ovat niin usein myös negatiivisia, katkeria ja ivallisia? Miksi heidän ihmissuhteensa joista puuttuvat suuri draama ja musertavat sydänsurut, ovat usein kuitenkin yhtä sähläystä ja pienten pettymysten ohimarssia? Siltäkö näyttävät onnelliset ihmiset?  Koska ihmisillä on taipumusta ylläpitää myönteistä minäkuvaa kovallakin hinnalla, inhorealisteillakin on oma tapa selittää kuihtumisensa ja kovettumisensa. Kyynistyminen ja unelmien hautaaminen on "aikuiseksi kasvamista", toivottomuus on "järkevyyttä" ja pettymysten kammoaminen "varovaisuutta". Väljähtynyt, puhumattomuuden ja varovasti sipsuttamisen voimin pystyssä pysyvä ihmissuhde on "normaali pitkä parisuhde" (oman onnellisen parisuhteeni ylitettyä kymmenen vuoden rajapyykin, olen uskaltanut alkaa ihmettelemään ääneenkin sitä kärsimyksen, tunnekylmyyden ja sivistyneen kaltoinkohtelun määrää jota ihmiset pitävät luonnollisena osana pitkiä rakkaussuhteita). Onnen sijasta tästä kaikesta järjenkäytöstä näyttää usein seuraavan vain diskurssia jossa suurten tunteiden käsittely on estynyt, pahoinvointi epämääräistä, onni murusia. 

Tästä pääsemmekin toiseen taustaoletukseen. Se kuuluu: ”kärsimyksellä ei ole tarkoitusta”. Rakkaudessa tulee pyrkiä välttämään visusti kaikkea riskinottoa ja pettymyksiä, koska kärsimys on pelkkää kurjuutta vailla tarkoitusta. Mutta entä jos tämä taustaoletus onkin väärä? Entä jos pettymysten ja sydänsurujen kokeminen on terveen merkki siinä mielessä että ne säilyttävät emotionaalista kapasiteettia ja mahdollistavat myös suuren onnen kokemisen ja vakavan sitoutumisen, eli täsmälleen ne asiat jotka ovat tärkeitä silloin kun puhutaan siitä elinikäisestä onnesta jota kaikki tavoittelevat- sekä itselleen että toivottavasti myös niille joita sanovat rakastavansa. Meidän mukavassa maailmassa kasvaneiden on joskus vaikea hyväksyä sitä ajatusta että kärsimykset ja pettymykset kuuluvat elämään. Olisi miellyttävää ajatella, että voimme yksinkertaisesti välttää niitä toimimalla jotenkin oikein. Mutta, jos asia todella on niin että kärsimykset ja pettymykset ovat osa elämää, eikö silloin ole niinkin että ainoa toimiva keino välttää niitä on olla elämättä?

Lopuksi, palatkaamme vielä Toiseen. Olen huomannut, että synkeän inhorealistinen asenne on ihmissuhdemaailmassa voitolla. Sen siitä saa kun kokonainen kulttuuri fiksoituu hyvän olon tavoitteluun suurimman hyvän tavoittelun sijasta. Olenkin huomannut, että kun ihmiset puhuvat rakkauksistaan, ihmissuhdekiemuroistaan ja tunteistaan, he puhuvat lähes loputtomasti itsestään. Kyökkipsykologi osaa analysoida loputtomasti tunteitaan (vaikkei loppujen lopuksi saisikaan selkoa mistään). Kumppanit ja Potentiaaliset kumppanit ovat olemassa suhteessa omiin tarpeisiin, haluihin ja toiveisiin ja suuri kysymys on, kuinka pitkälle he vastaavat niitä. Se mitä rakkauden kohteet ovat itsessään, on lähes käsittämätön kysymys. Milloin tapaisin sen rakkaudessa räytyvän joka olisi miettinyt päänsä puhki Toisen hyvää, hänen halujaan, oikeuksiaan ja toiveitaan? Sen jolle Toinen on arvokas itsessään, ei vain toiveiden toteuttajana ja oman elämäntarinan toteutuksen välineenä? Inhorealisti osaa tarkasti luetella, mikä hänelle riittää ja missä määrin toinen täyttää hänen toiveensa, mutta kuinka huolella hän on miettinyt toisen hyvää? Ei yleensä kovinkaan paljon, sillä Toinenhan ei ollut itsessään mitään kovin erityistä, vaan vain täytettä elämän tyhjiin koloihin… 

Elä, rakasta, kärsi ja kuole on parempi vaihtoehto kuin rakkausasioiden laskelmoiminen siitä yksinkertaisesta syystä että se on ainoa tietämäni tapa onnistua kehittämään itselleen ihmissuhde. Kärsimys, sitoutuminen ja itsensä likoon laittaminen eivät ehkä aina voita palkinnokseen yhtä syvää vastarakkautta...mutta toisinaan ne voittavat. Eikä lohdutuspalkintokaan ole huono: elämästä selviytyminen ilman katkeroitumista ja pikkusieluistumista. Toisen näkeminen itsessään arvokkaana ilman sen pidempiä analyyseja on minun rakkauskäsitykseni perusta. Syvää, kestävää onnea ei voi löytää jos ei uskalla sitoutua, sitoutumisesta ei tule oikein mitään jos emme uskalla rakastaa ja tarvittaessa kärsiäkin, emmekä voi rakastaa jos emme näe Toisen kauneutta ja ainutlaatuisuutta vaan vain kimpun ominaisuuksia jotka sopivat yhteen omien unelmiemme kanssa vaihtelevan hyvin. Se on parempi vaihtoehto myös siksi, että sillä reseptillä säilymme ihmisinä joilla on järki, tunteet ja kuolemaa edeltävä elämä. 

posted under , , | 8 Comments
Uudemmat tekstit Vanhemmat tekstit Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments