Talven rauhaa ja käsitöitä

Olen jo parina vuonna miettinyt joulukuun koittaessa, kannattaako Kysy mitä vain-tempausta edes järjestää kun siihen kuitenkin tulee vain pari kysymystä. Kyllä kannattaa, niin kauan kuin kysymykset ovat niin hyviä kuin ovat! Niin että suuret kysymykset onnellisuudesta ovat nyt mietinnässä, ja palaan niihin tuota pikaa kun saan ajateltua asiat valmiiksi. 


Ajatusten valmistumista odotellessa ehtii kuitenkin jakaa muutamia valokuvia.  

Puutarhassa on lunta. Jokatalvinen sota hiirulaisia vastaan käy kuitenkin kuumimmillaan. Tänä vuonna ryökäleet olivat valloittaneet varastorakennuksemme. Puoliso vastaa tänäkin vuonna sodan operatiivisesta toiminnasta ja siitä että tuhoa tekemästä tavatut hiirulaiset päätyvät hyötyeläimiksi. Kompostorin kautta.

Photobucket

Lintulaudan talvi on todellinen menestys. Olemme bonganneet järripeippojen jälkeen peräti kaksi aivan uutta lajia, vihervarpusen sekä kuvassa näkyvän kuusitiaisen. Tervetuloa, pikkuiset!

Photobucket

Myös naakat löytävät toisinaan sisäisen pikkulintunsa. Sekin on oikeastaan ihan viihdyttävää.

Photobucket

Ulkona on satanut lunta monta päivää. Kun on rehkinyt aikansa lumitöiden parissa, arvostaa sisällä vallitsevaa lämmintä tunnelmaa vieläkin enemmän.

Photobucket

Minä olen ahkeroinut käsitöiden parissa jo kuukausikaupalla. Ensi vuoden hyvä arki valmistuu maalaismekko kerrallaan. Tämän mekon olen ehtinyt jo saada valmiiksi asti.

Photobucket

Iltaisin ehtii joskus tehdä jotakin hienompaa, kuten kirjailla ruususia. 

Photobucket

Eksistentiaaliangsti sekä maailman ja ihmisten pahuus ovat onnistuneet masentamaan minut kovin perusteellisesti viime viikkoina. Olen ahdistuksissani peruuttanut kaikki paitsi välttämättömimmät menot ja vetäytynyt terapoimaan itseäni. Kodin lisäksi olen uskaltautunut lähinnä kudontabunkkerille, ja tulos on sen mukainen. Juuri nyt minulla on työn alla poppanoita, mutta ensimmäisen poppanaliinan sain jouluksi puista pois.

Photobucket 

Nämä laudeliinat taas olivat marrasajan pimeiden viikkojen henkireikä. Sateenkaariloimen hehkuvat värit eivät edes tahdo päästä valokuvissa oikeuksiinsa. Yritetään kuitenkin! Vaaleampi liina on kudottu luonnonvärisellä pellavakuteella, sinisen liinan kude on kirkkaansinistä puuvillapellavaa.

Photobucket

Tässä on vielä lähikuva. Jos minulla ei olisi jo poppanoita tulossa, nämä liinat pääsisivät lauteiden sijasta koristamaan ruokapöytää.

Photobucket

Villaisen viltin kudoin jo alkusyksystä, mutta se kävi tässä välissä huovutuksessa. Tänäkin vuonna kudontaryhmä valitsi vilttiin olohuoneeseemme täydellisesti sopivat värisävyt. Unelmanpehmeys ja lämpöisyys eivät valitettavasti välity kuvasta. Viltin alta pilkistävän keinutuolinmaton olen virkannut monta vuotta sitten.

Photobucket

Kun lunta sataa aina vain, lumitähtiä alkaa hiipiä sisällekin. Nämä sokerimassatähdet tein eilisillan päätteeksi. Näin on alkanut kakun teko suvun joulujuhlaa varten.

Photobucket

Puolisollakin on ollut töissä raskas loppuvuosi, joten päätimme pitää Pesäpäivien aikaan kunnon elokuvafestarit. Katsomme kokonaisen pinon parhaita katastrofi- ja toimintaleffoja. Terminator 3 tuli katsottua jo viikonloppuna. Olen nähnyt sen monta kertaa, mutta jaksan innostua aina uudelleen.

Photobucket

Paras rentoutumisen malli taitaa kuitenkin löytyä Kolalta. Sillä on tapana nukahtaa hassuihin asentoihin. Kuvaa nukkuvasta kanista on kyllä vaikea hiipiä nappaamaan, mutta tällä kertaa Koksu oli sammahtanut mökkiinsä ja onnistuimme. Eikö hän näytäkin onnelliselta?!

Photobucket


11 kommenttia:

WeirdRockStar kirjoitti...

Koksun malli saattaa olla vallalla meidänkin kolosessa tulevina aikoina. Itse asiassa odottelen jo sitä että kaikki paikat menee kiinni ja kalenterissa on tyhjää.

Liisa kirjoitti...

Kerrassaan hienoja kutomuksia. Bunkkeriin vetäytymisessä on puolensa.

Valtterin kanssa täällä hirnuimme teidän joulunviettosuunnitelmianne.Toimii!

Hyviä pesäpäiviä teille!

Ofelia kirjoitti...

Onko kuusitiainen se jolla on musta pipo? ;D

Hyvää joulua teille!!! <3

Saara kirjoitti...

WeirdRockStar: Kyllä, joulun parhaita puoli on se että kaikki on kerrankin kiinni!

Liisa: Kiitos! Kudonnaiset paranevat hitaasti mutta varmasti.
Onni on Puoliso jonka kanssa elokuvamaku käy yksiin.:D
Rauhallista joulunaikaa teidänkin perheeseen!

Ofelia: Kuusitiaisen tunnistaa hyvin tuosta valkoisesta pilkusta niskassa, muuten se on tuollainen pieni harmaa pallero.

Levollista saturnaliaa sinnekin! =)

Tuuli kirjoitti...

Minusta kuusitiainen ja töyhtötiainen ovat tosi söpöjä ja yllättävän rohkeita. Hömötiaisesta pidän kuitenkin vielä enemmän, se on niin ihana viittansa kanssa. Vielä kun pyrstötiainen tulisi laudallemme, onneni olisi täydellinen. Sen olen nähnyt vain kerran, mutta yksi kerta riitti. Se on yhtä pehmoinen ja pörröinen kuin torkkupeittosi keinussa.

Käsitöitä tehdessä on hyvä ajatella. Minä keinuttelen puita ja kahisutan pensaita, sekin on hyvää aivotyötä ;-)

Saara kirjoitti...

Töyhtötiaisia ja hömötiaisia en ole meidän lintulaudalla vielä koskaan nähnyt. Ehkei ruokintapaikkamme ole tarpeeksi lähellä metsänreunaa töyhtötiaisille. Hömötiaisten puuttumiselle en olekaan selitystä keksinyt. Teidän lintulautanne kuulostaa minusta tosi hienolta jo nyt! Tämä näyttäisi hyvältä lintutalvelta, toivotaan että pyrstötiainenkin vielä näyttäytyy.


loves2spin kirjoitti...

It all looks so nice, Saara.

Nanna kirjoitti...

Hienoja kutomuksia, ihan kateeksi käy! Itsekin olen huomannut käsitöiden näpertelyn tai kuvataiteilun rauhoittavan huomattavasti levotonta mieltä, ja nyt joulun alla olenkin terapoinut itseäni käsitöiden merkeissä harvinaisen paljon, kun päätin tehdä joululahjat itse :D

Ihanaa joulua!

Saara kirjoitti...

loves2spin: Thanks! :)

Nanna: Kiitos sinullekin :) Olen kyllä tosi iloinen siitä että ryhdyin opiskelemaan kankaankudontaa, itse tehdyt kudonnaiset ovat silkkaa luksusta. Olkoonkin, että näin toisen vuoden opiskelijalla yksinkertaisisssakin töissä riittää vielä haasteita. ;)

Minullakin on ollut täällä pieni "pukinpaja", mutta niistä en ole ottanut kuvia...

Onnellista joulunaikaa sinnekin!

Marmustoi kirjoitti...

Piti vielä palata tänne kommentoimaan käsitöitäsi, jotka ovat upeita. Sanoisin, että niistä huokuu jokin epämääräinen onnellisuus, joka tarttuu jopa katsojaankin. Sydämellä tehtyjä siis!

Saara kirjoitti...

Kiitos kauniista sanoistasi! Nehän ovat sitten vielä paremmin onnistuneita kuin kuvittelinkaan.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments