Talven ompelumaraton saapui jälleen


Kun lunta tupruttaa kolattavaksi asti ja kun lämpötila putoaa reilusti pakkasen puolelle, ei puutarhaan ole enää paljon asiaa. Koittaa vuoden paras hetki uusia vuoden aikana kulunutta vaatevarastoa. Viime vuonna lista oli hiukan lyhyt, joten nyt se on sitten pidempi. Maalaismekkojen lisäksi meillä tarvitaan pyjamahousuja, keittiöessuja, ja ehkäpä voisin tehdä pari uutta lämmintä flanellialushamettakin. Ommeltavaa siis riittää. Onneksi käyttämäni kaavat ovat helppoja ja nopeita. Motivaatiota lisää myös se ajatus että jokainen pisto jonka itse ompelen, on pisto jota hikipajatyöntekijän ei tarvinnut ommella.

”Jos emme ostaisi hikipajoista, niissä työskentelevät köyhät jäisivät sitten työttömiksi ja kokonaan tulottomiksi. Olisiko se parempi?”, kysyy joku aina välillä. Tässä meillä on huonosti peitelty ad baculum, eli silkkaa kiristystä. Jos et tee väärin, joku tekee vielä suuremman vääryyden! Ja se on sinun syysi! Vai onko sittenkään? Eikö nyt kuitenkin ole niin, että ihminen voi olla vastuussa vain omista tekemisistään ja tekemättä jättämisistään? Ehkäpä, jos minä jätän toimimatta epäeettisesti, tekoni huomataan ja havahduttaa muutkin harkitsemaan? Siis minä voin valita, toiminko niin eettisesti kuin osaan, vai valitsenko vaihtoehdon jonka tiedän olevan kestämättömämpi. Voin itse päättää, olenko aikuisten oikeasti sitä mieltä että eettinen toiminta on rationaalisinta mahdollista toimintaa, vai kuulunko sittenkin niihin joiden mielestä eettisyys on irtopisteitä ja ihanteita joista voi tinkiä sujuvasti. 

Työttömät köyhien massat ovat kapitalismin perusidean vastaisia. Kapitalismi toimii niin, että markkinoille tuotetaan tuotteita joista on kysyntää. Jos ihmiset esimerkiksi lakkaisivat ostamasta epäeettisissä olosuhteissa tuotettuja vaatteita,  sellaisille tuotteille ei siis enää olisi kysyntää. Hetken tuottajapuolella vallitsisi suuri hämmennys. Mutta kuka vakavasti uskoo, ettei tyhjiö alkaisi vähitellen täyttyä tuotteilla jotka olisi tuotettu kestävämmällä tavalla? Työntekijöitä tarvittaisiin taas, mutta nyt heidät olisi pakko palkata paremmilla ehdoilla sillä kysyntää olisi vain kestävästi tuotetuille tavaroille. Ehkä hinnat nousisivat. Ehkä eivät,  sillä tälläkin hetkellä valmistus vie valmiiden tuotteiden hinnasta vain murto-osan. Jopa kalliit merkkituotteet voidaan valmistaa nälkäpalkoilla hikipajoissa. Niiden hinta muodostuu brändäyksen ja lihavien katteiden tyyppisistä kuluista.

Se että hikipajatuotteiden ostaminen tuntuu epämääräisen pahalta, ei ole tehokasta. Tehokasta on se että epämukavuus johtaa konkreettisiin muutoksiin omassa käyttäytymisessä. Muutosten ei edes tarvitse olla radikaaleja. Vähän on aina parempi kuin ei mitään, hitaasti parempi kuin ei koskaan. Kaikki eivät voi tehdä itse, kaikki eivät voi ostaa eettisten brändien tuotteita…mutta varmasti jokainen voi tehdä jotakin. Kuten hiljattain pääsin kirjoittamasta: vaikka elämme maailmassa jossa eettisesti kestämättömät valinnat ovat normi, ne eivät ole pakko. Vaihtoehtoja on yhä. Esimerkiksi vaatteiden tekeminen ja erottuvan yksinkertaisuuden viljely ovat todellisia vaihtoehtoja. Järjesteltävää tietysti vähän on. Valitsenko opetella neulomaan ja ompelemaan? Saanko järjestettyä vuodessa muutaman illan aikaa (osan ajasta voi nipistää siitä shoppailusta)? Tyydynkö sellaisiin vaatteisiin joiden tuottaminen kotona on mahdollista vai tarvitsenko välttämättä vapaa-aikaani suuren ja vaihtelevan varaston eri vuodenaikoihin sopivia viisitaskufarkkuja, paitapuseroita ja hyvinistuvia bleisereitä? Jaksanko miettiä kaiken yksityiskohtia myöten uusiksi, jos toivona on että mietteet riittävät loppuiäksi?

Toisaalta voimme miettiä, ovatko kaukomaissa massoittain tuotetut vaatteet lisänneet hyvinvointia verrattuna aikoihin jolloin tavallista oli ommella kotona tai teettää suurin osa vaatteista? Onko hyvinvointia se että vaatteita on paljon, jos niistä vaatteista (hintaan ja merkkiin katsomatta) suurin osa on lyhytikäisiä ja huonolaatuisia? Ovatko muodin nopeat vaihtelut hyvinvointia? Onko hyvinvointia se että aikaa kulutetaan kaupoissa kiertelyyn ja muotijulkaisujen selailuun sen sijaan että vietettäisiin vuodesta muutama ilta ompelukoneen ääressä? Lisääkö jatkuva valitseminen lukemattomien vaihtoehtojen joukosta hyvinvointia? Ovatko ulkonäkökeskeisyys ja vaatetuksella uusinnettava eriarvoisuus hyvinvointia? Ovatko ulkonäköpaineet  hyvinvointia? Minusta eivät ole, vaan olen huomannut voivani parhaiten voidessani toteuttaa ihan toisia arvoja ja ihanteita. Kenenkään ei tietenkään pidä uskoa minua suorilta jaloilta, mutta kannattaako toisinkaan uskoa kritiikittömästi? Jos nykypäivän monen Maapallon resurssit ja ihmiskunnan enemmistön riiston taustakseen vaativa kulutuskeskeinen hyvinvointikäsitys herättää epäilyksiä, sen vedenpitävyyttä voi testata kokeilemalla toimia toisin.

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments