Tai sitten voisi vaikka downshiftata


EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies vaatii pidempiä työviikkoja. Kokoomus patistelee kotiäitejä töihin. Samaan aikaan syksy on ollut suuria irtisanomisia täynnä. Viimeksi eilen Osuuspankki-Pohjola- konserni ilmoitti suurista irtisanomisista, huolimatta voitollisesta tuloksesta. Vain näyttävimmät irtisanomiset ylittävät uutiskynnyksen- esimerkiksi kaupan alalta viime vuosina kadonneet tuhannet työpaikat on sivuutettu julkisuudessa ilman suurempia kauhisteluita. Piilotyöttömiä, yhdeksän euron ruokarahalla ”työllistettyjä”  tai erilaisissa epämääräisissä virityksissä taskurahoja tienaavia (allekirjoittanut mukaan lukien) ei laske kukaan. Taloustieteestä mitään ymmärtämätön (kuten minä) voisi tietysti kuvitella, että julkisella vallalla alkaisi kohta olla intressi alkaa miettiä, miten työtä saataisiin jaettua useammille niin etteivät harvenevat palkkatyön tekijät palaisi loppuun ja että halukkaat pääsisivät työelämän syrjään kiinni. Mutta ei. Oikeistopoliitikkojen puheista voitaisiin päätellä, että maan suurin ongelma on hirmuinen työvoimapula joka tyrehdyttää täyttä vauhtia puuskuttavien vientivetureiden kasvun.

Samaan aikaan elinkustannukset nousevat. Muutama viikko sitten kahvilassa istuessani löysin Ilta-Sanomien suuren ruuan hintavertailun. Siitä kävi ilmi, että elintarvikkeiden hinta on vain kahdessa vuodessa noussut roimasti. ”Kotitarveviljely se on mikä kannattaa”, totesin havaittuani, että meillä runsaasti tuotetut elintarvikkeet, kuten omenat, mehu ja perunat, olivat kallistuneet noin viidenneksellä. Jos osakkeet olisivat nousseet samaa tahtia, maassa vietettäisiin hurjia kulutusjuhlia. Nyt meillä on vain se ilo että oman ruokakorimme hinnannousu on pysynyt maltillisena ja että sitäkin hinnannousua selittää paljolti lisääntynyt luomun ostaminen paikallisen tarjonnan parannuttua. 

Yhdistettynä elinkustannusten nousu , työttömyyden lisääntyminen ja palkkojen sekä etuuksien paikallaan polkeminen tietävät ostovoiman laskua. Itse epäilen, että elinkustannusten todellinen nousu on vielä synkempi kuin mitä kuluttajahintaindeksi väittää. Pitäväthän laskelmissa lukua kurissa alhainen korkotaso, halventunut elektroniikka ja matkaviestintä. Mutta puhelinkuluista ja uusista leluista on helppo leikata tiukassa taloustilanteessa, kun taas kallistuneita elintarvikkeita on pakko ostaa (elintarvikkeiden kallistumista puolestaan vakavoittaa se että hinnannousua on kaikissa tuoteryhmissä, myös peruselintarvikkeissa ja kasvisruuassa). Asuntovelallisena iloitsen tietysti alhaisesta korkotasosta- mutta kasvukeskuksissa asuntojen hintojen ja vuokrien nousu syönee tämän säästön aika tehokkaasti. Vuokra-asujista taas enemmistö on pienituloisia. Hintojen nousu näyttäisi siis minusta painottuvan niin sanottuihin pakollisiin menoihin, hintojen lasku ei.

Minusta näyttää siltä, että monen olisi nyt hyvä hetki harkita maalle muuttamista. Maalla ei ehkä ole työtä sen paremmin kuin kaupungissakaan, mutta elinkustannukset ovat lähtökohtaisesti alhaisemmat ja niihin voi vaikuttaa paremmin. Ruuan kasvattaminen itse on aina vain kannattavampaa. Lämmityskuluihin voi vaikuttaa muutenkin kuin kilpailuttamalla sähköyhtiöitä.  Pääkaupunkiseudun asuntojen hintojen ja vuokrien noususta ei enää Lohjalle tullessa tarvitse paljon murehtia, ja mitä etäämmälle uskaltautuu, sen halvemmaksi asuminen tulee. Kaupunkilaista työtöntä vaanivat toimettomuus ja arvottomuuden tunnekin ovat  maalaisessa elämäntavassa outo ilmiö. Ainakaan tässä huushollissa ei olla vielä nähty sellaista päivää jolloin kodin ja pihapiirin tehtävät eivät työllistäisi niin paljon kuin vain ehdimme ja jaksamme töitä tehdä. Näin talvella on tavallisten kotitöiden lisäksi tarjolla lumitöitä, lämmityspuuhia ja käsitöitä. Nyt on myös hyvä hetki tehdä pieniä remontteja tai suurempia siivousurakoita. Kun omalla työllään säästää rahaa, säästetty euro on aina enemmän kuin tienattu euro sillä siitä ei tarvitse maksaa veroja. Olen varma, ettei tämäkään puhe yhtään miellytä kapitalisteja, mutta toisaalta, eivätpä kapitalistitkaan armoa tunne potkiessaan kansaa pihalle voittoa tuottavista yhtiöistä ja verosuunnitellessaan tulostaan alhaisemman verotuksen maihin. 

Niin, minusta kapitalismin nykytila näyttää siltä, että kansalaisten kannattaisi alkaa miettiä löytyisikö elämään mielekästä sisältöä oravanpyörän ulkopuoleltakin. Johtavat poliitikkomme eivät tule näitä vaihtoehtoja meille ojentamaan. Jos kapitalismiin yhä riittää uskoa (ja uskoksi emme nyt laske "ei kommunismikaan toiminut"- natinaa), voi vielä odottaa työelämän ja työn määrän ihmeparanemista. Jos usko Systeemin voimaannuttavaan ja hyvinvointia luovaan tehoon alkaa hiipua, voi sen sijaan alkaa kaikessa hiljaisuudessa järjestelemään omaa elämää mielekkäämmäksi, itsellisemmäksi, ekologisesti ja inhimillisesti kestävämmäksi, sekä tietysti halvemmaksi.

Kysy mitä vain 2012 on käynnissä viikon loppuun asti- käytä tilaisuus hyväksesi!

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments