Ruma puutarha

Kuntavaalien jälkeen aktiivipiireissä on ollut yksi varma small talkin aihe: ”Mitä aiot tehdä seuraavaksi?” Useimmat meistä eivät vieläkään tiedä, vaan puolueiden listat näyttävät elävän viimeiseen mahdolliseen hetkeen asti. Lautakuntapaikat on saatu jaettua, mutta kaikista muista tietoa saadaan odottaa ensi vuoteen.  Yllättävän moni kuitenkin tietää tulevaisuutensa suunnan. Moni nuorempi aktiivinalku tuttavapiirissäni on ehtinyt lyhyessä ajassa tympääntyä perusteellisesti  siihen miten yhteisten asioiden hoito tuntuu muutamaksi kuukaudeksi kääntyneen varsin raadolliseksi valta- ja hyvävelipelin näyttämöksi. Pelin henki on käynyt monelle liian vastenmieliseksi. Itse roikun yhä mukana tasan siksi ettei luontoni kestä ajatella, mitä politiikasta tulee sitten jos kaikki kirkasotsaiset idealistit jättävät sen. Yritän ajatella, että niin kauan kuin sopassa on minunkin pikku lusikkani, se on sen verran vähemmän raadollista. Minulla ei ehkä ole paljoakaan valtaa (enkä edes tiedä, mitä seuraavan nelivuotiskauden puuhaan), mutta kai joskus, aina välillä, hyvällä argumentillakin voi saada jotain aikaan?


Uskoani tähänkin on toki koeteltu, kovastikin. Pestini Länsi-Uudenmaan ympäristöterveyslautakunnassa päättyi sekin vähemmän valoisissa merkeissä. Päädyin viimeisessä kokouksessa jättämään vastaesityksen kahden hengen vähemmistöstä käsin, ja lopulta merkitsemään pöytäkirjaan eriävän mielipiteen lautakunnan päätöksestä. Tämän ansiosta nukun jatkossakin yöni hyvin, mutta rattoisaa läksiäistunnelmaa ei käytökselläni taaskaan luotu. Vähemmistössä istuminen kerta toisensa jälkeen ehti saada minut taas kerran miettimään taas onko politiikassa järkeä. Sillä näin kerran neljässä vuodessa esiin nousevien raadollisuuden muotojen lisäksi Maan Tapoihin sopeutumattoman, välinpitämättömyyttä karttelevan idealistin osa ehtii siinä välissäkin olla joskus aika ohrainen. Sen sijaan huomaamatta ei jää, miten pelin hengen hiljaa hyväksyvät ja jopa välinpitämättömät palkitaan.

No, sen olen taas tässä loppuvuodesta muistanut, että kaikkine vikoineen ja vääryyksinen yhteiskuntamme on juuri sellainen kuin kansa haluaakin sen olevan. Se on sellainen kuin pienet ja isommatkin päättäjät ovat päättäneet sen olevan. Välinpitämättömyys, mukavuudenhalu, into tinkiä säännöistä jos riski kiinnijäämiseen vaikuttaa pieneltä… pienistä paheista ja yksittäisistä huonoista päätöksistä kasvaa kyllä ruma puutarha. Viime kädessä voi syyttää äänestäjiä, sekä tietysti niitä jotka jättivät äänestämättä. Niin kauan kuin ihmisiä kiinnostaa poliitikkojen viihdearvo ja se kuka ajaa omia etuja, ja niin kauan kuin suuri osa kansasta on täysin välinpitämätöntä, meidän sopii odottaa kehnoja päätöksiä. Jos tavalliset kansalaiset eivät ole kiinnostuneita korkeasta moraalista, vastuullisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta, miten saisimme sellaisten arvojen edustajia päättäjiksi? Ja miten ihmeessä politiikkaan saataisiin mukaan enemmän niitä jotka välittävät? Miten pysäytettäisiin ne mekanismit jotka palkitsevat politiikan tulokkaat kiltistä sopeutumisesta systeemin epäkohtiin ja reaalipolitiikan raadollisuuteen?

Sanoisin, että niin kauan kuin hermot suinkin kestävät ja omista arvoista jaksaa pitää kiinni vastatuulessakin, idealistien ja maailmanparantajien pitäisi yrittää olla politiikassa aktiivisia. Ei siksi että aina saisi aikaan paljon, vaan siksi että vallanhimoisilla ja omaneduntavoittelijoilla ei vastaavia motivaatio-ongelmia ole ikinä. Ehkei hyvistä arvoista kiinni pitäminen ole tässä maailmassa menestyksen resepti, mutta jotakin on yleensä mahdollista tehdä, ja vähän on aina enemmän kuin ei mitään. 

Joskus ero vähän ja ei-minkään välillä vain on niin pieni ettei sitä tahdo meikäläisen likinäköisillä silmillä erottaa.

posted under , , |

5 kommenttia:

Rulla kirjoitti...

Itse jätin ensimmäistä kertaa äänestämättä nyt kunnallisvaaleissa. Asiaa tuli käänneltyä ja väänneltyä pienessä päässä pitkän aikaa ja lopulta äänestämättä jättämisen puolesta olevat argumentit olivat parempia ja runsaslukuisempia. Koska muut ovat tästä asiasta selvemmin kirjoittaneet, niin linkitän yhden asiaan liittyvän tekstin.

http://ottimistaperlavolonta.wordpress.com/2012/10/12/vaaliperiaate-ja-demokratia/

Se, mikä henkilökohtaisesti sieppaa varsin paljon, on se, miten vuosi vuoden jälkeen jätetään huomioimatta se seikka, että "nukkuvien puolue" on aina se suurin. Jo nimikin kertoo kuinka vakavasti tämä äänestämisinnon puute otetaan. On toki ihmisiä, joita ei nyt vaan nappaa se vaaliuurnille meno koska on huono sää tai jotain muuta järkevää, mutta kasvamassa määrin on se kansanosa, joka ei äänestä koska ei koe järjestelmää mielekkääksi. (Ja muutenkin, huonon sään takia äänestämättä jättäminen lienee tekosyy ja oikeat syyt löytyvät taas sieltä mielekkyys-osiosta).

Ylipäänsä nykyinen järjestelmä perustuu sille, että yksittäisen äänestäjän pitäisi tuntea jokainen ehdokas henkilökohtaisella tasolla ja/tai olettaa, että ehdokas a) puhuu aina totta b) toimii puheidensa mukaan. Tuossa jälkimmäisessäkin tapauksessa on liian monta liikkuvaa osaa, ainakin nykypoliitikoille. Kaikki ehdokkaathan kilpaa laulavat omaa rehellisyyttään ja korkeaa moraaliaan. Mistä yksittäinen äänestäjän oletetaan tietävän kuka puhuu palturia ja kuka ei? Ja miksi yksittäistä äänestäjää vaaditaan tuntemaan "oman ehdokkaansa" taustojen lisäksi kaikkien muidenkin ehdokkaiden taustat, että äänestäjä voisi tehdä perustellun ja oikean päätöksen oikeilla tiedoilla?

Saara kirjoitti...

Ongelma on se, ettei nukkuvien puolue ole mikään puolue. Siihen kuuluu välinpitämättömiä, järjestelmään eri tavoin turhautuneita, uskonnollisista syistä äänestämättömiä (esim. jehovan todistajat, sekä niitä jotka olisivat halunneet äänestää mutteivät voineet (esim. äkillisesti sairastuneet). Kaikkea äänestämättömyyttä ei mitenkään voi tulkita protestiksi.

Demokratia perustuu sille, että kansalaiset vaikuttavat järjestäytymällä puolueisiin.
Valta ja vastuu on jaettu kaikille

Ikävintä tilanteessa on, että Suomi on niin pieni maa (etenkin kuntavaaleissa puhutaan hyvinkin pienistä äänimääristä), että yksikin ääni voi olla ratkaiseva. Äänimäärillä on merkitystä muissakin asioissa kuin ehdokkaiden läpipääsyssä- äänimäärillä on vaikutusta myös henkilöiden painoarvoon puolueiden sisällä, viestimet seuraavat tarkkaan ehdokkaiden ja puolueiden kannatuslukuja jne.

Demokratiassa valta osallistua päätöksentekoon on hajautettu mahdollisimman laajalle. Myös valtaan kuuluva vastuu on tällöin jaettu kaikille, eikä kieltäytyminen äänestämisestä poista tätä vastuuta. Äänestämättä jättäminen ei demokratiassa voi olla vain mielenilmaus, vaan sekin on poliittinen päätös jonka käytännön vaikutuksena on hiljainen tuki suurimmalle inhokkiehdokkaalle ja -puolueelle.

Demokratia ei tarkoita vain sitä että kansalaisella on mahdollisuus päätöksentekoon, vaan demokratiassa hyvä valtio saadaan aikaan vain siten että kansalaiset ovat kohtalaisen kiinnostuneita politiikasta, kohtalaisen valistuneita, sekä halukkaita käyttämään järjestelmän jokaiselle delegoimaa valtaa. Huomattava on, että jos kansalaiset eivät täytä näitä ehtoja, demokratia voi helposti taantua joksikin harvainvallan muodoksi, rahvaanvallaksi tai vaikka korporaatioiden vallaksi. Valtiollinen valta on niin merkittävä vallan muoto, ettei se jää vain lojumaan ihmisten tympääntyessä, vaan joku siihen aina tarttuu. Ja ne "jotkut" eivät yleensä ole kiinnostuneita yhteisestä hyvästä...

Olet oikeassa siinä että äänestäjä voi tehdä virheitä. Mutta kansalaisen moraalinen velvollisuus ei ole toimia täydellisen virheettömästi, vaan äänestää parhaan tietonsa mukaan sopivinta ehdokasta. Tietysti, on niinkin että mitä vähemmän valistunut ja politiikasta kiinnostumaton kansalainen on, sitä helpommin hän sortuu virheisiin. (Tästä hyvä esimerkki on eräs taannoin tuntemani pienipalkkainen pätkätyöläis-yksinhuoltaja joka äänesti Zysseä "koska sillä on niin hauskat viikset"). Demokratia vaatii tavalliselta ihmiseltä paljon, mutta mikä on vaihtoehto? Kuten sanottu, äänestämättömyys ei ole nykyisten pelisääntöjen vallitessa tehokas keino edistää jonkin paremman valtiomuodon (sanotaanko aidon aristokratian eli parhaiden vallan) koittamista...

Jos sopivaa ehdokasta ei millään löydy, minusta harkinnanarvoinen vaihtoehto on ryhtyä itse ehdokkaaksi. Silloin voinee ainakin luottaa siihen että pääsee itse äänestämään rehtiä ja kyvykästä henkilöä. ;) Valitsijayhdistysjärjestelmä takaa sen, että sopivan puolueenkaan puuttuminen ei ole este ehdokkaaksi ryhtymiselle.

Rulla kirjoitti...

On varsin totta, ettei nukkuvia voida pitää varsinaisena puolueena, mutta mielestäni äänestämisinnon puute on aivan järjetön ongelma, joka sivuutetaan liian kevyesti. Äänestämisen helpottaminen kaikilla nettiäänestyksillä ja muilla vastaavilla on murtuman paikkaamista laastarilla. Jo nyt pidän tätä edustuksellista demokratiaa suhteelisella vaalitavalla läpimätänä harvainvaltana eikä sen parantaminen onnistu sillä, että tuen nykyistä systeemiä antamalla sille ääneni. Nykyinen demokratia on lisäksi korporaatiovaltaa jo ihan ympäri maailman. Askel huomattavasti parempaan olisi mielestäni äänestysvaihtoehto näille aktiivisesti nukkuville eli mahdollisuus äänestää "ei ketään".

Mitä tulee kunnalispolitiikan tasoon ja puolueisiin, minulla ei ole minkäänlaista käsitystä puolueiden sisäisistä ranking-listoista lautakuntapaikkoja jaettaessa. Harvalla on, koska puolueet eivät useinkaan tätä tietoa jaa muille kuin omilleen. En voi muuta kuin ihmetellä miten ylipäänsä tässä maassa asiat on järjestetty ja mielestäni esimerkiksi kansalaisten oikeusturvaan liittyvät tehtävät eivät missään nimessä saisi kuulua politiikan piiriin. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyslautakunnan toimi ensimmäisenä valitusasteena kansalaisen perustoimeentulosta päätettäessä on ihmisarvon loukkaamista. Suurin osa sote-lautakuntalaisista ei tiedä tuon taivaallistakaan lainsäädännöstä saati hyvistä tavoista voidakseen asiaansa hoitaa näinkin tärkeällä paikalla. En usko, että tämä on ainoa ongelmaesimerkki.

Mitä tulee siihen, että voisihan sitä itse mennä ehdolle jos sopivaa ehdokasta ei löydä. Halu vaikuttaa asioihin ja oikea vaikuttaminen asioihin on kaksi eri asiaa. Oma ongelmani asian suhteen on siinä, että en pidä nykyisestä järjestelmästä. En pidä suhteellista vaalitapaa demokraattisena, koska mielestäni aitoa demokratiaa ja vaikuttamista ei ole numeroiden piirtäminen lappuun kerran neljässä vuodessa täten antaen mandaatin puolueelle, jolla ei ole minkäänlaista velvollisuutta toimia niin kuin he ovat luvanneet. Olen myös vahvasti sitä mieltä, että ei voida puhua aidosta demokratiasta ellei yksittäisellä kansalaisella ole mahdollisuutta äänestää vallitsevaa tilannetta vastaan. Muutenhan valtaapitävät pystyvät rajoittamaan sisältä käsin yksittäisen kansalaisen todellisia vaikutusmahdollisuuksia, niinkuin nyt on jo tapahtunut.

Lisäksi puhe siitä omasta ehdokkaasta on harhaanjohtavaa, koska suhteellinen vaalitapa hyödyttää puoluetta ja puolueen ääniharavaa aina ensin, halusi äänestäjä sitä tai ei. Jos löydän yhdenkin hyvän ja rehellisen ehdokkaan, minulla on vastassani kymmenen vähemmän hyvää ja vähemmän rehellistä ehdokasta samasta puolueesta, jotka myös hyötyvät äänestäni.

Rulla kirjoitti...

Koska mielestäni eräs Kalle Hahl on jossakin päin sosiaalista mediaa hienosti kommentoinut: "Tilanne ei ole noin yksinkertainen, että äänestämättä jättämällä “antaa äänensä puolueelle jota eniten vihaa”. Tästähän tässä nimenomaan on kysymys. Eivät ihmiset edes tiedä miten se oma ääni vaikuttaa. Jos haluan ydinvoimaa lisää ja mahd. pian pois kivihiilestä, äänestänkö antagonistina kristillisdemokraatteja sillä perusteella, että he ovat ajeneet ydinvoimaa radikaalleimmin eteenpäin? …paitsi että vastustivatkin aborttia. Nytkö minun pitäisi kyetä punnitsemaan “tuosta noin vain”, kumpi on tärkeämpää? Vapaus aborttiin vai ilmastonmuutoksen hidastaminen kivihiilestä luopumalla?

Verkko on huomattavasti tätä moniulotteisempi, eikä kyse ole kahden, kolmen tai todennäköisesti edes kymmenen “vastaavan pikkuasian” punnitsemisesta.

Vaikka en ole tätä mieltä, voin yhtä hyvin kääntää tilanteen täysin toisinpäin. Äänestämättä jättäminen antaa ääneni parhaalle ehdokkaalle. Pienemmällä kokonaisäänestäjämäärällä, jokainen ääni merkkaa enemmän."

Vielä lopuksi haluaisin tuoda esille sen ajatuksen, että kun tässä nyt on vuosikymmenien saatossa tehty tutkimusta jos toistakin äänestyskäyttäytymisestä ja saatu aina tuloksena sitä, että hyvätuloiset äänestävät enemmän kuin heikommin toimeentulevat; miten tässä edelleen voidaan puhua yhtenäisestä ja tasa-arvoisesta demokratiasta, jossa kaikilla on samat mahdollisuudet vaikuttaa? Onhan Amerikassakin kaikilla mahdollisuus ryhtyä vaikka presidentiksi, käytäntö sitten on hieman erilainen....

Saara kirjoitti...

Olen kanssasi samaa mieltä siitä että nukkuvat ovat iso ongelma, johon pitäisi puuttua.

En osaa puhua muiden kuin oman puolueosastoni puolesta. Meillä ehdokkaan saama äänimäärä ei ole läheskään ainoa luottamuspaikkojen jaossa vaikuttava peruste, mutta se on yksi perusteista (esimerkiksi asiantuntemus ja muu soveltuvuus ovat tärkeitä). Kärjistäen: jos saa yhden äänen, lautakuntapaikkaa ei ole luvassa. Tämä ei ole pelailua, vaan yritys kunnioittaa kansan tahtoa mahdollisimman pitkälle.

Minusta on hyvin tärkeää, että kansalaisten oikeusturvaan vaikuttavat asiat ovat demokraattisessa kontrollissa. Luottamukseni asiantuntijoiden oikeamielisyyteen on ehtinyt karista. Minusta on tärkeää, ettei edes asiantuntijuutta kunnioiteta sokeasti. Usein esimerkiksi virkamiehen asiantuntemus on kapea-alaista, kun taas demokraattinen järjestelmä jossa on eritaustaisia ihmisiä edesauttaa sitä että asioita tarkastellaan useista eri näkökulmista. Toisekseen, asiantuntemuksestaan huolimatta myös virkamiehet ja muut asiantuntijat ovat ihmisiä joilla on henkilökohtainen elämä, poliittiset mielipiteensä, agendansa ja vaihteleva kiinnostus lain kunnioittamiseen. Ei ole ihan yksi eikä kaksi kertaa kun minäkin olen ollut tilanteessa jossa "asiantuntija" on ajanut härskisti omia tavoitteita jopa vastoin lakia ja ottanut kaiken ilon irti asiantuntijan auktoriteetistaan.
Lautakuntien jäsenet eivät yleensä ole ihan kadulta revittyjä, vaan soveltuvuus ja asiantuntemus painavat nimityksissä. Jäseniä myös koulutetaan esimerkiksi tehtävän hoitamisessa tarvittavassa lainsäädännössä, ja lisäksi puolueet järjestävät yleisempiä päättäjäkoulutuksia.
Yhteenveto: luottamushenkilöt voivat tunaroida. Myös asiantuntijat ja viranomaiset voivat tunaroida. Mutta eri tahoilla on taipumusta vähän erityyppiseen hölmöilyyn, joten nimenomaan oikeusturvan kannalta on hyvä demokraattinen järjestelmä jossa asiantuntijoiden ja kansalaisyhteiskunnan on tehtävä yhteistyötä.

Demokratia ei ole helppoa eikä se ole ongelmatonta. Parempaakaan vaihtoehtoa ei kuitenkaan ole keksitty. Mikä tärkeintä, demokraattisessa yhteiskuntajärjestyksessä muutostakin pystyy ajamaan vain demokraattisen prosessin kautta, järjestelmän sisältä käsin.

Olet oikeassa siinä että hyvätuloiset ja menestyvät äänestävät hanakammin kuin huono-osaiset. Suomessa tämä tarkoittaa sitä, että vasemmistopuolueiden kannatus vaaleissa on usein jäänyt huomattavasti heikommaksi kuin ovensuukyselyiden perusteella laskettu kannatus. Tästä pääsemme toiseen esiin nostamaasi teemaan: äänestämättä jättäminen ei ole ääni parhaalle ehdokkaalle, koska äänestämättömät kansalaiset eivät jakaannu tasaisesti puoluekartan yli vaan nykyjärjestelmään tyytymättömät ja pettyneet ovat jo lähtökohtaisesti yliedustettuina nukkumaan jääneissä. Juuri ajattelevat, kriittiset ja systeemiin turhautuvat ihmiset jättävät helposti äänestämättä, ja se tarkoittaa että ääniä saavat ne joille nykymeno sopii oikein hyvin ja jotka eivät kaipaa suuria mutoksia. Kuitenkin kriitikot ovat tärkeitä, ja ehkä niitä joilla olisi eniten annettavaa järjestelmän kehittämiseen...

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments