Maailmanloppua pukkaa taas

Olen ollut hiukan hämmennyksissäni siitä mediahuomiosta jonka lähestyvä maya-kalenterin merkkipäivä on saanut aikaan. Sekä Tähdet ja Avaruus että Tiede omistivat uusimmissa numeroissaan aiheelle laajat artikkelit joissa selviteltiin mayakalenterin saloja sekä pinnalla olevien maailmanlopputeorioiden älyttömyyttä. Mutta miksi mayat? Miksi hysterisointi juuri nyt? Tarkoitan, että eihän meillä ole maailmanlopuista viime aikoina pulaa ollut. Melkein joka vuodelle riittää tuhon ennustuksia ja synkkiä profetioita. Mormonit ja monet muut Jeesuksen pikaista paluuta odottavat, Y2K, Nibiru…sehän vasta outoa olisi jos koittaisi sellainen päivä jona lopunajat eivät olisi jonkun mielestä käsillä. Eikä kiinnostusta mayoihin selitä sekään että ihmiset olisivat nyt ennenkuulumattoman paniikissa. Muistetaan vain Taivaan Portti-lahkon 39 ihmisen hengen vaatinutta joukkoitsemurhaa. Piintyneet survivalistit taas ryhtyvät innokkaasti bunkkerinrakennuspuuhiin pienestäkin tekosyystä, mutta ehkä enemmän kuitenkin siksi että heistä on mukavaa rakennella bunkkereita ja varautua kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan. Entä ovatko mayat sen uskottavampia muinaisten salaisuuksien vartijoita kuin muutkaan menneet kansat- ottaen huomioon että he uskoivat vakaasti myös että jumalat loivat ihmisen maissista. Tiede-lehden siteeraaman kyselyn mukaan 10% ihmisistä uskoo mayojen maailmanloppuennustukseen. Mutta uskovatko he mayojen Suureen Maissiteoriaan?

Oman kokemukseni mukaan ihmiset uskovat omituisia asioita pitkälti siksi että haluavat uskoa. Suurin osa siitä mitä nimitämme arkikielessä tiedoksi, on tarkkaan ottaen uskomista episteemisiin auktoriteetteihin. Harvassa ovat ne uskomukset joiden totuudellisuudesta voimme mennä henkilökohtaiseen takuuseen. Toisaalta, valitsemme ne uskomukset jotka päädymme omaksumaan, usein kaikkea muuta kuin rationaalisen tiedonkäsittelyprosessin tuloksena. Uskomme mielellämme uskomukset jotka vaikuttavat hyödyllisiltä tai muista syistä haluttavilta, kun taas kriitikonlahjamme puhkeavat kukkaan kun joku yrittää saada meitä uskomaan todeksi jotakin sellaista väitettä josta emme yhtään pidä.

Uskomisessa on siis kysymys paljosta muustakin kuin episteemisestä tekemisestä. Uskominen voi rakentaa identiteettiä, olla (huono) tapa käsitellä ahdistusta, selittää monimutkaisia ilmiöitä yksinkertaisesti. Uskominen voi saada ihmisen tuntemaan itsensä erityiseksi ja ainutlaatuiseksi tai moraalisesti muita paremmaksi. Uskominen voi saada elämän tuntumaan jännittävältä ja mystiseltä tai turvalliselta, rauhalliselta ja hallittavalta. Psykologisten tarpeiden tyydyttäminen uskomalla ei tietenkään ole viisasta, koska kaikesta huolimatta uskominen on myös episteeminen teko ja tapa asennoitua todellisuuteen. Monen mielestä on kuitenkin paljon hauskempaa antaa tunteiden ja tarpeiden viedä kuin tavoitella häilyväistä ja ikuisesti pakenevaa Totuutta. Esimerkiksi maailmanloppuun uskominen voi ahdistaa, mutta toisaalta maailmanloppu on myös vapauttava ajatus. Ei enää tarvitse kestää kaikenmaailman ääliöitä. Ei ratkaista ympäristöongelmia esimerkiksi muuttamalla omia kulutustottumuksia. Maailmanloppu tekee selvän myös kaikista henkilökohtaisista ongelmista, olivat ne sitten luonteeltaan vatsahaavoja, eksistentiaaliangsteja, rahahuolia tai raskaita perheasioita. Jos taas kuuluu harvojen maailmanlopusta selviytyvien joukkoon, postapokalyptinen maailma tarjoaa uuden puhtaan alun jossa sivilisaation monet murheet ovat muisto vain. Sitä tyydyttävämpää olisi vain olla selviytyjä jolla oli jonkinlainen ennakkoaavistus tulevasta katastrofista. Miten komealta tuntuisikaan seistä suurkaupungin raunioiden äärellä ja sanoa ”minä tiesin, mutta tepäs ette taaskaan kuunnelleet”. 

Hyve-epistemologien mielestä etiikka ja tietoteoria eivät lopulta ole lainkaan kaukana toisistaan. Siinä hengessä, on mahdollista kysyä: "Onko hyvä olla hörhöyteen taipuvainen? Onko hyvä ihminen sellainen?" Siitäkin huolimatta että maailmanlopussa on ehdottomasti valoisat puolensa (niin kuin siinä näin marraskaudesta toipuvassa mielessäni on), huolimatta siitä että sen odottaminen toisi elämään ihanaa kohtalokkuuden tuntua...onko sittenkään hyvä hellitellä heikosti perusteltuja uskomuksia? Ei siksi etteikö eläminen onnistuisi vaikka miten villien harhojen kanssa. Vaan siksi, että totuudella ja viisaudella on oma itseisarvonsa, voimansa ja ainutlaatuinen kauneutensa jota hellimmälläkään psykologisella laastarilla ei ole. Siitä saavat osansa nekin jotka pyrkivät totuuteen parhaansa mukaan vaikkeivät sitä aina tavoittaisikaan. Sen sijaan ne jotka uskovat aina juuri niinkuin haluavat, saavat vain sen ilon mikä uskomisesta itsestään irtoaa.

ETA: Kysy mitä vain- tempaukseen voi jättää kysymyksiä vielä huomisen ajan.

5 kommenttia:

WeirdRockStar kirjoitti...

Kuuntelin juuri hyvin vastenhakoisesti eräänkin fiksun ihmisen monologia maailmanlopusta, draamallisen väräjävällä äänellä esitettynä. "Niin että kaheskytäkahes päivä tämä kaikki on jo ohi. Ajatteleppa sitä! " Ilmoitin etten todellakaan ajatellut ajatella moista kuraa. " Kuule televisiossa siitä tulee näitä dokumentteja kuule! " ... ja vaikka mitä kuraa. Itse asiassa suututin koko hullun kun jossain kohtaa hurmoshenkistä saarnaa ilmoitin että en enää jaksa tuosta aiheesta koska en mitään logiikkaa koko hommassa. Maailmanloppu kai on ollut tulossa jo jotain päälle parikymmentä kertaa ihan lyhyelläkin aikavälillä ja ennenkuin porukat oikoo sääriään ihan urakalla, en ole kiinnostunut.
Niin kypsää! En nyt veny mihinkään edes lähes älylliseen koska koen epä- pasifistisia tendenssejä. Ja se on huono juttu.
Mutta voi vee miten urpo teoria!
Höh.

WeirdRockStar kirjoitti...

Yritin kommentoida pitkän ketutus- kaavan mukaisesti typeryyden & epäloogisuuden pohjattomuutta mutta " tein virheen ". Siis kuinka ihmiset kirjoittavat mitään läppäreillä menettämättä mieenrauhaansa?
Kuitenkaan, tämä ei ollut asiasisältö ( vaikka tämäkin ottaa aivoon ) vaan se että siinä vaiheessa kun tarpeeksi hurmoshenkinen maailmanlopun saarnaaja huomaa ettei kohdehenkilö ole vähääkään kiinnostunut, alkaa nämä hullut tylyttämään todella agressiivisesti että " sithän sitä nähdään! Niin! " Joo- o. Nähdään ketä kiinnostaa nähdä.

Saara kirjoitti...

Voi apua! Onneksi olen ollut viime päivät aika linnoittautunut kotinurkkiin ja välttynyt hörhöiltä. :D Minusta maailmanloppu olisi ehkä komein mahdollinen tapa päättää päivät, mutta pelkään että tällä tuurilla teen Kantit ja joudun viimeisiksi vuosikseni harhailemaan jonnekin dementikko-osastolle. Plääh.

Maailmanlopun illanistujaiset ajateltiin kyllä isännän kanssa järjestää: herkkuateria, sitten joku hyvä katastrofielokuva, ehkä maailmanloppuhenkisten biisien luukuttamista ja kädestä pitämistä.
Voiko huonon teorian pelastaa hyvillä kekkereillä?

Saara kirjoitti...

No kirotusvirheistä on hyvä syyttää läppäriä. ;)

Hulluja pitää tietysti myötäillä. Olisihan se mielenkiintoinen näky että meteoriitti on tippumassa niskaan ihan just ja naapuri kailottaa viimeisiksi sanoikseen "No nih! Mitäs minä sanoin!". Ehkä hän kuolisi onnellisena... X)

WeirdRockStar kirjoitti...

Hyvät kekkerit pelastaa ihan mitä vaan. Kannatetaan!

En ole läppärillä kirjoittanut sitten naismuistiin ja olen päättänyt selättää tämän lootan vaikka mikä olisi. Mutta vaikka päällään seisoisi, se heittelee lauseita ja poistaa kokonaisia kappaleita puolikkaassa nanosekunnissa ja suurimman osan kerroista en oikeasti edes tajua että minkä helvetin takia! Veemäistä kun kirjoituksen ilo menee sekopäisen tekstinheittelyn väijymiseen. Varmasti tietysti on kyse siitä että joku keijupöly hipaisee hiirtä vahingossa kun yhtäaikaa painaa jostain näppäimestä X ja lopulta jotain totaalisen idioottia tapahtuu.
Ehkä tähänkin tottuu. Tähän varmasti tottuu.
Esmes tuon " virheen takia tekstiä ei lähetetty ". En edes tajua minkä virheen ( en ennättänyt tajuta ) ja aika lailla selkeästi teksti tuli lähetetyksi.
Tämä kone on selvästi hllujen kanssa salaliitossa!

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments