Leppoisampaa joulukuuta kulutuskriittisille


Joulukuussa kuuluu kai uneliaankin kulutuskriitikon herätä. Täytyyhän käyttää vuoden paras tilaisuus syyllistää kansaa siitä että he haluavat ilahduttaa läheisiään? Etenkin kun kaikki tietävät, että lahjoissa on kyse paitsi krääsästä, myös hyvän tahdon eleistä. Ja jos vähän viitsii ajatella, huomaamme että niin sanotut aineettomat lahjatkin ovat korkeintaan suhteellisen aineettomia. Esimerkiksi teatteriesitys vaatii lämmitetyn, valaistun tilan (joka on suuren osan vuorokaudesta tyhjillään), lavasteet ja puvut, eivätkä kaikki katsojat varmaan saavu paikalle apostolinkyydillä. 

Yleensä ongelmilla on vähintään kaksi päätä joista niitä voisi alkaa ratkomaan, ja niin on tälläkin. Nyt olisi, esimerkiksi, hyvä aika viljellä kiitollisuuden hyvettä. Sen sijaan että miettisi, mitkä kaikki joululahjat ovat vääränlaisia ja eettisesti ongelmallisia, voisikin kokeilla olla kiitollinen siitä että joku on tahtonut muistaa minuakin. Tämä kuulostaa vaatimattomalta, mutta jatketaan pohdintaamme vielä vähän. Kriittisyys ja oman kilven kiillottaminen kuuluvat ajan henkeen, siinä määrin että on joskus epäselvää onko etiikka päämäärä vaiko vain väline suuressa egoprojektissa. Mutta kiitollisuus. Mitä se olikaan? Se on sen hyvän muistamista mitä elämässä on, ja tietoisuutta siitä ettei tämä hyvä ole itsestäänselvyys. Jospa Pesäpäivien ajan rauhassa  katsahtaisimmekin ympärillemme ja näkisimme tuhlauksen, huonojen lahjojen ja puutteellisten juhlavalmistelujen sijasta asioita joista on syytä olla kiitollinen? Kiitollisuus on läheistä sukua tyytyväisyydelle, ja tyytyväisyys on ehkä tehokkain lääke kerskakulutusta vastaan. Kriittinen ihminen –vaikka maailman parhaista syistä kriittinen – on väistämättä myös jollakin tapaa tyytymätön ihminen.  Ja mitä tekee tyytymätön ihminen? Hösää ja kuluttaa. Kiitollisuus on siis myös hiljentymisen hyve. Se on vastaanottamisen ja pysähtymisen hyve. Ehkäpä siksi sitä näkeekin niin vähän. Kiitollinen ihminen ei tee näyttäviä sankaritekoja, mutta kaikessa hiljaisuudessa hän toteuttaa eetosta joka on radikaalisti erilainen kuin kulutuksen henki.

Joten en nyt sano että älkää vaan ostako älkääkä toivoko lahjoja. Enkä kerro mielipidettäni siitä, mitkä ostokset ovat eettisiä, jos ja kun useimpien on kuitenkin melkein pakko ostaa jotakin. Sanon vain, että nyt olisi hyvä aika koittaa kulkea vuodenajan houkutusten läpi muistaen, että meillä kaikilla on jo lähtökohtaisesti paljon syytä kiitollisuuteen. Että useimmille meistä ovat tärkeitä lämpimät tunteet, mutta yhä useammille krääsä ei enää ole välittämisen osoitus vaan ongelma. Jos tässä onnistuu joulukuussa, mieliala on helppoa säilyttää arjen palatessa. Jos joulukuussa ei ihan onnistu, on tammikuussa helpompi yrittää uudelleen.

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments