Kekri, kekri, kaniseni

Tänään meillä vietetään Kekriä. Rusinoilla mehevöitetty talviomenapiiras on tuoksuttanut kypsyessään koko tuvan. Pönttöuuni hohkaa lämpöä. Pientä, hyvin pientä on kekrijuhlintamme tänäkin vuonna. Vaalikiireet ja flunssakierre pitivät huolen siitä ettei suurempia valmisteluja päästy tekemään. Marras söi suuret suunnitelmatkin. Onneksi vuodenkierron suuria juhlia ei tarvitse tekemällä tehdä, vaan ne tulevat omia aikojaan jos niille on edes pikkuisen tilaa. Nyt juhlittavaa on paljon. Vuoden vaihtumisen ja vainajien muistojuhlan lisäksi Kekri on sadonkorjuun ja kotieläinten juhla. Joten katoimme pöytään sadonkorjuuaterian, kunnostimme lintujen ruokintapaikan ja leikimme pupujen kanssa. Esivanhemmille syttyivät kynttilät.


Juhlan tuntu on hiipinyt tupaan melkein huomaamatta sitä mukaa kun hämärä päivä on edennyt. Pitkästä aikaa kotona on jaksanut puuhastella, tehokkaasti mutta kiireen ahdistamatta. Edellisestä rauhallisesta päivästä kotosalla olikin jo aikaa. Ulkona sakea sumu on pitänyt huolta siitä että hämärää on riittänyt keskellä päivääkin. On vuoden paras aika rauhoittua, sikäli kuin se on mahdollista. Silti kalenterissani kaikki päivät näyttävät samoilta. 

Pohjoisen vuodenaikojen vaihtelu on ollut jo pitkään teollisen tehokkaasti lasketun kalenterin mukaan ollut harmi ja kiusa jota vastaan tulee taistella kirkasvalolamppujen ja etelänlomien avulla. Pitäisi olla tasaisen tehokas suorittaja vuoden ympäri. Edes luonnon hiljentyessä marrasajan hämärään ei ihmisellä olisi enää aikaa eksyä pellon yllä leijuvaan usvaan tai unohtua värikkäiden lankojen pariin. Ehkäpä se ei haittaa nykyaikaisempia luonteita, mutta minä huomaan että luvan kanssa rauhoittuminen on juuri sitä mitä tällä hetkellä kaipaan. Vanha ajastaika ei tasaiseen kiireisyyteen kehota eikä kannusta, vaan kaikenlaisille tunnelmille on aikansa vuoden mittaan. Loppusyksy kuuluu hämärälle ja hiljaisuudelle, ehkä jopa synkkyydellekin. On kissaviikkoa, koiraviikkoa ja pesäpäiviä, hitautta hitauden päälle. Pitkät illat neuleiden, kangaspuiden, kirjojen ja ristipistojen ääressä eivät karkota väsymystä vaan hoitavat ja parantavat hiljalleen vuoden aikana kasaantuneita rasituksia. Sellainen on Kekri, marrasajan ystävällinen puoli. 

Korpiklaanin Sumussa hämärän aamun sopii marrasaikaan kuin nokka naakalle, mutta linkitettyä sitä ei saanut. Kuuntelemaan pääsee kuitenkin tästä.

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments