Argumentum ad Nalle Puh


Paha Tekijänoikeusmafia iski taas. Sosiaalinen media, blogistania mukaan lukien on takajaloillaan kun poliisit tulivat ja takavarikoivat aamutuimaan läppärin pikkutytöltä joka oli yrittänyt ladata Chisun levyä. Onneksi tytöllä on urhea isä joka on valmis vaikka oikeuteen. Vain yksi puuttuu: tieto siitä mitä on todella tapahtunut.

Fakta nimittäin on, että tällä hetkellä kukaan tavallinen lehdenlukija ei tiedä, onko pikkutytön isän julkisuudessa kertoma kuvaus tapahtumien kulusta täysin todenmukainen. Meillä ei ehkä ole syitä epäillä ettei isä olisi rehellinen ja totuutta rakastava mies, mutta toisaalta meillä ei myöskään ole sen parempia syitä uskoa että hän puhuisi totta. Ihan yleisesti voin sanoa, että tavalliset kansalaiset joiden oikeuksia olen luottamustehtävissä puolustanut, eivät keskimäärin olisi  kovin hyviä marttyyreita. He dramatisoivat, liioittelevat, unohtelevat, kertovat valkoisia valheita ja väritettyjä tarinoita ja vetävät kotiinpäin siinä missä isot kihotkin. Herravihaisen silmissä Hallituksen edustajat ovat aina lähtökohtaisen epäilyttäviä kun taas yksittäiset kansalaiset ovat lähtökohtaisesti rehtiyden perikuvia. Kunnes toisin todistetaan- periaatteella, tietenkin, mutta jos kansa saisi päättää, tämäkin juttu olisi jo moneen kertaan käsitelty, ja ehdottomasti ilman kajoamista mahdollista todistusaineistoa sisältävään tietokoneeseen. Olisiko kuitenkin parempi tutkia mitä on tapahtunut ja selvittää mitä sääntöjä kukakin on rikkonut? Muistaa pitäisi sekin, että virkavallan edustajat ovat vaitiolovelvollisuuden sitomia, eivätkä he voi lähteä oikomaan villejäkään julkisuudessa esitettyjä väitteitä. Jullkisuus kuuluu luovuttamattomasti kansalaisille jotka valitsevat sen foorumikseen.

Oikeus selvittää aikanaan tämänkin sotkun. Minusta mielenkiintoista on niiden kansalaisten lukumäärä joille tapaus on ihan selvä lehtitietojen perusteella. He eivät mitenkään voi puhua tapauksesta tiedossa olevista tosiseikoista, joten he puhuvat itsestään: omista epäluuloistaan, näkemyksistään, oikeuskäsityksistään. Ei ole pelkoa, että jutunjuuri loppuisi ihan heti vaikka yhtään varmaa faktaa ei selville saataisikaan. Yhtä mielenkiintoista on se miten paljon on niitä joiden mielestä rikosta ei ole tapahtunut vaikka laiton lataus olisikin tapahtunut, koska tekijänoikeuslainsäädäntö on joka tapauksessa epäoikeudenmukainen korporaatiovallan monumentti. En nyt kiistä etteikö näin voisi olla (en ole tarkemmin perehtynyt aiheeseen joten en tiedä), mutta se tuntuu unohtuneen että demokraattisessa sivistysvaltiossa korrekti tapa reagoida lainsäädäntötason vääryyksiin on poliittinen vaikuttaminen. Niin paljon olen tänäkin syksynä vääntänyt aiheesta ”myös ikäviä, rasittavia ja epämiellyttäviä lakeja on noudatettava”, ja niin hyvin tiedän mitä omavaltaisista otteista voi seurata, että ymmärrykseni omankädenoikeutta kohtaan on tosi vähissä. Jos joku on sitä mieltä että tekijänoikeuslainsäädäntö on läpimätä, hänen tulisi äänestää, herätellä aiheesta julkista keskustelua, olla yhteydessä omaan kansanedustajaan. Lain yläpuolelle asettuminen sen sijaan on väärin. Sen tajusi jo Sokrates, mutta vielä 2000-luvun sivistysvaltiossa asiasta on toisinaan yhä epäselvyyttä.

Pienenä loppukevennyksentapaisena voin mainita, että kun uutisessa kerrotaan miten poliisit veivät pikkutytön Nalle Puhin kuvilla päällystetyn läppärin, on selvää että joku jossakin yrittää vedota tunteisiin. Jos läppärin takavarikoiminen on väärin, olisiko mahdollisesti ollut pienempi vääryys viedä minun musta ja kolho läppärini? Tunteisiin vetoaminen on luonnollista, ja oikeamielisetkin ihmiset voivat joskus kokea tarvitsevansa hyvän asian tueksi vielä sympatiapisteitäkin. Se vain on kuoppa johon arvostelukykyinen ihminen ei kompastu. Nalle Puh on söpö, mutta söpöys on yksi asia jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, toimiko poliisi asianmukaisesti vaiko ei. Viaton mafiaheitto kruunaa taas draaman- mutta mikä on totuus, ja mikä on oikeus, ovat edelleen yhtä epäselviä kuin ne olisivat olleet jos kotietsinnän olisivat suorittaneet Dupont ja Dupond. Mutta draama on käynnissä, eikä auta kuin toivoa että ammattilaisten pää pysyy kylmänä. Ja että jostakin kuivatavarakaapin nurkasta löytyy vielä popcorneja...

posted under , , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments