Toveri Roos, etuoikeutesi näkyy


Viikonlopun ajan minun teki mieli sivuta parilla sanalla Per Looks- irvailublogin ympärillä käyvää kohinaa. Ajattelin kuitenkin jättää sen väliin koska sivusto ei mielestäni ansainnut yhtään julkisuutta. Tänään kamelin selkä kuitenkin katkesi kun huomasin, että oma puoluetoverini, professori J.P. Roos oli sortunut ala-astetasoiseen menoon. On se toki ennenkin nähty että omilla koirilla on parhaat tilaisuudet purra. Mutta mitä ihmettä professori Roos tekee Vasemmistossa, jos hän on niitä tyyppejä jotka valitsevat ystävänsä pärstäkertoimen perusteella? Kyllä, minäkin kävin Per Looks-blogissa. Siellä oli iäkkäitä ehdokkaita. Siellä oli ehdokkaita joilla on selvästi ollut sairauksia ja muita suuria vastoinkäymisiä. Siellä oli ehdokkaita joiden vaatteet ovat epämuodikkaita. Tällaisille asioille irvailu on vain alhaista- päinvastoin pitäisi nostaa hattua ihmisille jotka ovat lähteneet ehdokkaiksi vanhemmalla iällä, sairauksistaan tai kovasta menneisyydestään huolimatta. On hienoa, että kansanryhmät jotka ovat aikaisemmin näyttäytyneet toimenpiteiden kohteina, tilastoina ja sosiaalisina ongelmina, ovat aktivoituneet ja alkaneet uskoa poliittiseen vaikuttamiseen. Professori Roos, Sinä olet nyt kertonut rehellisen mielipiteesi Perussuomalaisten ehdokkaiden naamoista. Kun nyt ollaan näin avoimia ja reteitä, minäkin kerron mitä näen Sinusta otetussa kuvassa. Näen hyvinhoidetun akateemisen miehen joka huokuu huoletonta professorismiehen arvovaltaa, mutta joka vilauttelee etuoikeutettua asemaansa. 

Kertauksen vuoksi, professori Roos: me ollaan se puolue joka on pienten ihmisten puolella. Ei holhoten, vaan siksi että ymmärrämme ihmisarvon käsitteen merkityksen. Me olemme niitä jotka ovat perinteisesti vastustaneet syrjäyttämistä ja jaksaneet uskoa tavallisten lähiöiden ja peräkylien ihmisten arvokkuuteen. Nuo naamat joille Sinä naurat ovat niitä naamoja joiden puolta Vasemmiston olisi pitänyt pitää. He ovat aktivoituneet toisessa puolueessa koska me epäonnistuimme. Niin toimii demokratia ja jos Sinulla on jotakin sanomista siihen että kansanvallassa jokainen laissa määritellyt, yksinkertaiset edellytykset täyttävä henkilö voi asettua ehdolle vaaleissa, ehdotan että menisit vähäksi aikaa kuunteluoppilaaksi oman oppiaineesi peruskursseille. Voisi tietysti kuvitella, että sosiaalipolitiikan professori olisi kuullut sosiaalisen stigman käsitteestä, niistä sosiaalisista mekanismeista jotka tuottavat stigmatisaatiota sekä siitä miten haitallisia tällaiset ilmiöt ovat koko yhteiskunnalle. Joten mitäköhän oikein kuvittelit tekeväsi läiskiessäsi stigmoja poliittisesti aktiivisten kansalaisten otsille? Koulukiusaaja-asenne ei sovi edes ala-asteen pihalle, mutta sopiiko se politiikkaan? Onko meillä tosiaan varaa vaatia sydämen sivistystä, perusteltuja mielipiteitä ja korkeaa työmoraalia vain niiltä poliitikonaluilta jotka ensin pääsevät pärstäkerroinseulasta läpi? Entä miten on mahdollista että jurottaminen, perseily, päätöksentekokyvyttömyys ja kaikenlainen tunarointi sujuvat vaaleista toiseen erinomaisesti myös tyylikkäiltä ja dynaamisen menestyjän imagon täydellisesti sisäistäneiltä päättäjiltä?

Viime torstaina eri puolueiden ehdokkaita oli kokoontunut Lohjan torille Ylen aikaisen järjestämään vaalitapahtumaan. Siellä olin minäkin tuttujen kanssa. Eniten paikalla oli Perussuomalaisia. Heille on ennusteltu Lohjallakin vaalivoittoa. Ja kyllä, vanhojen puolueiden väki on vähän kummissaan, huolissaankin. Siinä mielentilassa jotkut päästävät suustaan harkitsemattomia sanoja. Nyt pitäisi vain muistaa, että vaalien jälkeenkään yhdestäkään valtuustoryhmästä tuskin tulee niin suurta että se voisi sanella muille sen mihin suuntaan kaupunkia viedään. Seuraavan neljän vuoden ennuste lupaa kaikille menestyksekkäille kuntavaikuttajille yhteistyötä myös muiden puolueiden edustajien kanssa valtuustossa, lautakunnissa ja yhtiöiden hallituksissa. Itse voisin kuvitella hyvinkin tekeväni yhteistyötä Perussuomalaisten kanssa esimerkiksi terveyskeskuskysymyksessä. Omasta puolestani, odotan yhteistyötä mielenkiinnolla sillä aikaisemmissa toimissani en päässyt sitä kokeilemaan.

Kiitos J.P. Roosin, lokaa sataa nyt vuorostaan meidän Vasureiden niskaan. Koen siis tarpeelliseksi sanoa, että Vasemmistossa on paljon meitä jotka emme jaa J.P. Roosin ja hänen hengenheimolaistensa sydänten syvimpiä tuntoja siitä että politiikkaan sopii osallistua vain jos pärstäkerroin ylittää jonkin mystisen rajan. Puheiden surkimuksista ja proleista, vinon hymyilyn ja vähättelyn on loputtava. Vihjailu siitä että Suomen laissa vaalikelpoisiksi tunnustettujen henkilöiden pitäisi älytä pysyä pois politiikasta koska he ovat väärän näköisiä, on demokratian halventamista.  Jos Perussuomalaisten ideat eivät ole hyviä, se on kyettävä ilmaisemaan asiallisin argumentein tai vaikkapa äänestämällä heidän aloitteitaan vastaan. Jos Perussuomalaiset ehdokkaat eivät miellytä henkilöinä, on heidän kanssaan silti tultava toimeen. Neljän vuoden vaalikauden aikana sitä kyllä ehtii harjoittelemaan, etenkin jos Perussuomalaiset saavat sen ennustellun vaalivoiton ja sen myötä yhä enemmän luottamuspaikkoja. Ja väitänpä, että he taatusti vaikuttavat huomattavasti ikävämmiltä ihmisiltä kuin ovatkaan, jos heillä on perusteltuja syitä pitää meitä vihervasureiden edustajia törkimyksinä. Jos Perussuomalaiset ideat menevät läpi vaikka ovat huonoja, se on kuitenkin kansan tahto joka demokratiassa ansaitsee tulla kunnioitetuksi. Ehkäpä Perussuomalaiset kansanmiehet ja -naiset eivät olisi nyt hätistelemässä meitä niin runsaslukuisina, jos ällöttävän alentuva, syrjäyttävä asenne ei olisi pesiytynyt vanhoihin puoleisiin ja politiikan arkeen?

Arjen syrjintä on sitä että erilaisuus hyväksytään periaatteiden tasolla mutta käytännössä eri näköisiä, vanhoja, elämän kolhimia ja vammaisia vähätellään, haukutaan ja leimataan typeryksiksi. Arjen rohkeutta puolestaan edustavat minulle tänään ne Perussuomalaisten ehdokkaat jotka ovat asettaneet itsensä likoon ehdokkaina, vaikka ovat kaukana klassisista poliittisista broilereista. Suomi näyttäisi tarvitsevan heitä kipeämmin kuin ehkä äkkiseltään uskoisikaan.

2 kommenttia:

Marmustoi kirjoitti...

Eh. Olipa tööttäys. Ja aiheellinen. Olen kaikesta NIIN samaa mieltä. Myös omassa puolueessa pitää uskaltaa avata suunsa silloin kun on aihetta. Hienoa ja kiitos!

Saara kirjoitti...

No, enpä ole ikinä ymmärtänyt sitä ajatusta että oman kerhon törttöilyt pitäisi yrittää painaa villaisella. Minusta se on yhteiskunnallisesti aika vaarallinen asenne.
Pyhimysten kerhot ovat usein niitä suurimpien vääryyksien hautomoita.

Ja ihan oikeasti alkaa riepomaan tämä kiusaamismentaliteetti jota on noussut viime aikoina esiin siellä sun täällä kuin löyhkäseitikkien sato...

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments