Pahentaako nimi uskoa?


Suomenuskoisissa piireissä on keskusteltu siitä onko pakana-nimitys loukkaava aina. Monien mielestä se on. He viittaavat siihen että suomenkieleen sana on tullut muiden uskonnollisperäisten sanojen mukaan venäjästä, jossa se merkitsee inhottavaa ja paskaista. Toiset taas muistavat sanan paganus latinankielisen alkuperän ”maalainen” ja huomauttavat, että näinhän täällä Suomenmaassakin vanhat tavat ja uskomukset ovat säilyneet pisimpään syrjäseuduilla. Sitten on vielä reclaiming. Kristityille alun perin halventavan nimityksen arvon ”puhdistaminen” on ollut historiallisesti suorastaan urheilulaji. Kveekarit, Quakers, ovat yhä keskuudessamme. Alun perin villeissä kokouksissa koettuihin hurmostiloihin viittaava pilkkanimi on jäänyt nimitykseksi hiljaisista kokouksistaan, arvokkaasta vaatimattomuudesta ja pasifismista tunnetulle joukolle. Toisaalta, ortodoksit eli omasta mielestään ”oikein luulevat” ovat kunnianarvoisaa väkeä kristinuskossa, juutalaisuudessa ja jopa sikhismissä, tietenkään unohtamatta Egyptin muinaisten jumalten palvontaa jatkavia kemettiläisiä ortodokseja  (epäilemättä maailmaan mahtuu pitkä liuta sellaisia oikein luulevien ryhmittymiä joista en ole koskaan kuullutkaan). Minusta sellainen itsensä ja omien uskomustensa korottaminen kuulostaa ihan yhtä huvittavalta kuin ylpeänä tutisijana kulkeminen. Etymologisia kysymyksiä pohtiessani huomaan äkkiä ajattelevani, että uskoaan voi nimittää miksi tahansa, ja aina se jonkun mielestä kuulostaa pöhköltä. Uskonto on täsmälleen niin hieno tai huono kuin ihmiset jotka ottavat sen nimen kuvaamaan viiteryhmäänsä.

Toisaalta ”pakanuus” on kattotermi jonka alle mahtuu vaikka minkälaista viheltäjää joille yhteistä on se että heidän edustamansa uskonnot eivät ole maailmanuskontoja. Se ei ole kummoinen side. Tässä mielessä pakanoiksi luetaan niin satanistit, keijukaisuskon kuin muidenkin uususkontojen edustajatkin, sekä tietysti monenmoiset rekonstruktionistit (kuten ne kemettiläiset ortodoksit). Jollei valmiista uskonnoista löydy sopivaa lokeroa, voi havaita olevansa eklektinen pakana joka poimii hyviä fiiliksiä sieltä sun täältä sopaksi joka on ainutlaatuinen ja niin koherentti katsomus kuin ainoan kannattajansa ajattelu. Kieltämättä, minäkin olen sitä mieltä että suomenusko sopii huonosti tähän sekalaiseen seuraan. Me olemme liian vakavia, liian yhteisöllisiä, ja vaikka suomenuskossa voikin nähdä rekonstruktionistisia piirteitä, se lepää tukevasti säilyneen kansanperinteen, tallennettujen perinnäistapojen ja SKVR:n korpuksen varassa. Suomenusko on nykypäivän maailmassa harjoitettava alkuperäisuskonto. Ja alkuperäisuskonto on aivan eri asia kuin nämä nykyajan pakanauskonnot. Muita esimerkkejä elävistä alkuperäisuskonnosta ovat Venäjän puolella yhä asuvien sukukansojemme shamanistiset uskonnot, fyrn sed, vodoun ja Amerikan intiaanien monet uskonnot. Eivät niiden edustajatkaan taida itseään pakanoiksi esitellä.

Oma mielipiteeni on, että kieli on kommunikaation väline. Sanojen täytyy kyetä siirtämään merkityksiä. Jos joku kysäisee minulta, mikä hihhuli oikein olen, hän ei odota vastaukseksi luentoa uskontojen nimien etymologiasta. Nykysuomessa ”pakana” viittaa ei-maailmanuskonnon harjoittajaan. Se on tehokas tapa kommunikoida ei-kristillisyyttään. Myös pakanoiksi itseään nimittäviin ateisteihin törmää tuon tuostakin, eikä kyse ole taatusti silloin siitä että ateistit haluaisivat viestittää hippiaatteita vaan korostaa eroaan kristinuskoon. Reclaimingia, ja toimivaa sellaista kun ottaa huomioon että jumaluusopillisesti monet suomenuskoiset ovat ateisteja tai agnostikkoja.  Toiseksi, fakta on, että toistaiseksi  termi suomenusko on tuttu hyvin harvalle, ja valistaminen on rasittavaa puhaa joka sopii huonosti semikepeisiin sosiaalisiin tilanteisiin. Mitä loukkaavuuteen tulee, on ilman muuta selvää että nimitystä "pakana" voi käyttää loukkaavasti. Aivan samoin ihmistä voi nimitellä filosofiksi halventavaan sävyyn. Tai uskovaiseksi. Loukkaavuuskaan ei tule pelkistä sanoista, vaan siitä miten sanoja käytetään. Jos joku puhuu pakanoista väheksyvään sävyyn, se ei ole häpeäksi muille kuin hänelle itselleen. Se ei kerro mitään syvällistä totuutta katsomuksesta johon se yrittää viitata. Tokihan minäkin unelmoin päivästä jona suomenusko on niin tunnettu katsomus, että jokainen voi sanoa olevansa suomenuskoinen tai vaikka Lemmon kultin jäsen ja saada viestinsä perille siinä merkityksessä kuin se on huulilta lähtenyt. Vielä emme kuitenkaan ole niin pitkällä.  Joten itse käytän tilanteesta ja kontekstista riippuen termejä iloisessa sekasotkussa, ja toisaalta hyväksyn tulla kutsutuksi millä nimityksellä tahansa niin kauan kuin   näyttää siltä ettei nimityksen käyttäjä tarkoita pilkata. Ne, joiden mielestä "pakana", "filosofi" tai mikä tahansa muu viiteryhmäni tarkoittaa hölmöä, voivat kutsua minua rouva Reimaniksi.
  

posted under |

11 kommenttia:

WeirdRockStar kirjoitti...

Pikkupoika pohti tänä aamuna, itselleen tyypilliseen tapaansa, että " kun nyt näitä kaikkia uskontoja on, kuka uskoo jumaliin, kuka Jeesukseen ja kuka mihinkin. Niin entäs jos ihmiset vaan uskois omaan itseensä? Asiat ei ois niin sotkuisia silloin. " Itse asiassa pohdinta johtanee juurensa eiliseen naapurin pikaiseen visiittiin, ( toi ilmastointiteippiä ja koki nimitykseni jeesusteippi halventavaksi ja julisti aikansa kunnes ) viittasin ulko- ovellemmekin teipattuun viestiin ilosanoman levittäjille " go sell your crazy elsewhere, we´re all stocked up "
Henkilökohtaisesti itselleni on herttaisen yhdentekevää mihin kukakin uskoo, tai on uskomatta. Olisi vain kiva jos muutkin kunnioittaisivat sitä että kun en nyt näe mitään loogista syy- yhteyttä kenenkään Jeesuksen jumaluuteen, verrattuna siis iereisen rapun Matti Meikäläiseen niin se taas kääntyy urpojargoniksi " ei usko mihinkään " mistä taas voidaan vetää johtopäätös tästä iänkaikkisesta alentuvasta ajatusmallista että on vain yksi totuus ja jos olet eri mieltä kanssani, olet väärässä eikä mielipiteelläsi- saati millään vakaumuksellisuudellasi ole mitään painoarvoa, onhan se väärä ja näin ollen omaan oikeuden agressiivisesti sen sinulle huutaa eikä sinulla ole oikeutta puolustautua.
Vähäsen sama kuin " en haluaisi loukata mutta... " suomentuu urpojargoniksi " totta helvetissä loukkaan kun haluan mutta tämä pikkunäppärä sivulauseella aloittamani toteamus vetäisee maton altasi koska nyt sinulla ei ole pohjaa mistä puolustaa kusipäistä mielipidettäsi mikä jo lähtökohtaisesti on väärä. Koska olet tyhmä ja teen sinulle ainoastaan palveluksen osoittamalle sen sinulle näinkin kivasti vallan. "
Joo meillä on sitten ravannut julistajia. Sittemmin tuli steitmentti oveen ja ovat pysyneet kaukana panteistisesta hanuristani. Ihan kiva niille.

Aikatherine kirjoitti...

et ole pakana, koska olet kuullut Jumalan sanan. Jos et pidä sitä totena, olet ateisti.
Pakana on ihminen, joka ei edes ole kuullut mistään jumalasta, ei siis mistään. Olipa kysymys Islamin, kristin opin, tahi muun uskonnon.

WeirdRockStar kirjoitti...

... and I rest my case.

Saara kirjoitti...

WeirdRockStar:
Poikasi on ihana <3.

Joo. Minun puolestani kukin saa uskoa vaikka lentävään spagettihirviöön, mutta Ainoan Totuuden kauppiaat ovat rasittavia. Lohjahan on Hyvin Kristillistä seutua, joten julistamisen velvollisuudekseen kokeneisiin törmää säännöllisen epäsäännöllisesti.
Mietin välillä, eivätkö ne tosiaan tajua olevansa itse uskontonsa parhaita vastustajia. Kuka haluaisi uskoa, jos se merkitsee sen riskin ottamista että muuttuu itsekin röyhkeäksi ja huonotapaiseksi "sananjulistajaksi"? Epäilen, että Jeesus ei hirveästi rakastaisi kiihkeimpiä fanejaan...
Lappusestasi tuli mieleen, että olen harkinnut vakavasti kiinnittäväni johonkin ulkoeteisen näkyvälle paikalle lapun "Meitä on jo evankelioitu. Voitte siirtyä seuraavaan taloon."

Jos lause täytyy aloittaa sanomalla "ei millään pahalla..." tms. se on niitä juttuja jotka olisi parempi jättää sanomatta kokonaan.

aikatherine: tuota määritelmää en muistanutkaan. Se tosin on epälooginen. Ateistit ovat yleensä tehneet tietoisen valinnan olla uskomatta (eli he ovat kuulleet Jahvesta), ja luonnonkansoillakin on yleensä joitakin jumalia tai henkimaailmaa koskevia uskomuksia. Olisiko entisessä Neuvostoliitossa siis kasvanut muutama "aito" pakana?
Entä ovatko Jahve-jumalan tai Allahin sanan kuulleet samaan aikaan myös ateisteja, jos he eivät liikutu luojajumala Väinämöisen sanoista vanhassa suomalaisessa runoudessa?

WeirdRockStar kirjoitti...

Itse asiassa allekirjoittaneelekin tuli totaalisena yllätyksenä nykyisen kaupunkimme vahva Kristillisyys. Eikö kulttuurilehden kannessakin ole joku jannu liperit kaulassa!
Pojan luokan opettaja ei kerta kaikkiaan ymmärtänyt etten halua poikaa uskonnon opetukseen- toki jos opetettaisiin neutraalisti eri uskonnoista tasapuolisesti mutta valitettavasti ei. Ilmoitin että olen myös kertonut ettei joulupukkia ole, vaan se on mukava joulun ajan traditio mihin aikuisetkin haluavat osallistua. Kysyin tietääkö opettaja kuinka joulu, Jyle oikeasti on puhtaan Pakanallinen juhla ja kuinka ikivihreät havut symboloivat hedelmällisyyttä, elämän jatkuvaa uudelleen syntymistä ja seksuaalisuutta? Joulun valot symboloivat valon juhlaa, päivän ja uuden kasvun juhlistamista ja pitävät pahat poissa. Sen keskustelun kävimme vuoden vaihteen alla. Sittemmin rehtori on palauttanut uskonnon opetuksesta vapauttamis- päätöksen omalla allekirjoituksellaan. Ihme säätö että täytyy neuvotella perustuslaillisista oikeuksistaan!

Saaga kirjoitti...

Aikatherine, onko todella niin, että ellei usko kristilliseen jumalaan, on kristityn mielestä ateisti? Tämä oli uutta tietoa minulle. Ei siis ole olemassa suomenuskoisia, asatruja, wiccoja, buddhalaisia.. Vain ateisteja (tai kristittyjä)?

Saara kirjoitti...

Tietysti perustuslaillisia oikeuksia joutuu vaatimaan, välillä jopa oikeusteitse. Kun kaikki eivät jaksa, kehtaa tai osaa perätä oikeuksiaan, kunta säästää selvää rahaa. Suomi olisikin hieno maa, jos asioiden todellisen tilan voisi saada selville lakia lukemalla.

Luottamustehtävät ovat tehneet minusta hyvin synkkämielisen...¨

WeirdRockStar kirjoitti...

Itse asiassa käytin jo sanoja " EU- perustuslakia vastainen käytäntö " sillä oli ilmeisesti kiusallista että lapsi ei kuulu mihinkään järjestäytyneeseen uskonto- organisaatioon. Muslimejahan koulussa oli x- määrää ja heille järjestyy oman uskontonsa opetus viereisen koulun vierailevan Imaamin ( vai mikäsenytoli. Vilpitön anteeksipyyntö jos käytin väärää ilmaisua. En oikeasti tiedä ) mutta että ei Muslimikaan... Afrikasta astihan niitä oppilaita tänä vuonna tulee mutta *hekin sentään* ovat Kristittyjä.... ja käytäntö kun on että vähintään kolme oppilasta pitää olla että järjestetään poikkeuksellista opetusta... että muuten sinne tunnilehan on tultava.... ellei sitten järjestetä toiseen kouluun jotain muuta toimintaa... mutta koska kyse on eritisjärjestelystä, niin vanhempien kai sitten on hoidettava se koulukyyditys kesken päivän sinne ja takaisin... että vaikeaahan se sitten olisi. Ja kiusallista. Että on tuolla tapaa vaikeita... tilanteita.
Vastaukseni oli kutakuinkin niin että koululainsäädännössä annetaan kovasti yksiviivaiset suuntaviivat uskonnonvapauteen ja nähdäkseni koulu saa toki järjestää tilanteen parhaaksi katsomallaan tavalla, mutta uskonnon suuntaviivoista omalle pojalleni päätän minä, ei koulu. Hoitakaa homma.
Olisihan se mukava ettei tarvitsisi heittäytyä ajoittain röyhkeäksi.
Olisihan sekin mukava ettei muiden röyhkeyden takia tällaisia tilanteita pääsisi syntymään.

Saara kirjoitti...

Joo. Lain noudattamisen vaatiminen on kiusallista. Ja vaivalloista. Ja jotenkin vähän kohtuutonta. Ettei kyse olisi peräti moraalisesti arveluttavasta erityiskohtelun vaatimisesta, kun Enemmistö ei näe asioissa mitään ongelmaa? Tämä se on minunkin inhokkivirsiäni, ja tutuksi tullut, joskin toisenlaisista yhteyksistä.

Mutta röyhkeää laista kiinni pitäminen ei ole, vaan palvelus oikeusvaltiolle ja toivottavasti niille kanssaihmisille jotka tulevat perässä. Minua asenteesi ilahduttaa kovasti. :)

Sellainen laki jota ei noudateta ja johon kukaan ei menestyksellä vetoa, muuttuu kuolleeksi kirjaimeksi.

Aikatherine kirjoitti...

koska sanomaani ei ymmärretty kuten tarkoitin niin täsmennän. Ihminen joka ei ole kuullut eikä usko MIHINKÄÄN uskontoon on pakana. Ateisti kieltää kaikki uskonnot. Agnostikot jättävät tilaa todistuksille, tosin en tiedä mistä ne löytyvät. Pakanoita ei maailmassa itseasiassa ole lainkaan, tämä on kyllä oma oletukseni, mutta uskon että monissa maailman kolkissa uskotaan ei kristillisiin uskontoihin. Jos minulta kysyttäisiin mihin uskot? Sanoisin että RAKKAUTEEN.Olen kyllä Luterilaisen kirkon jäsen ja kasvatettu uskoon. Ja filosofisessa ajattelussakin ollaan lähellä rakkaus käsitystä. Joskin sieltä löytyy myös vastakohta, mutta sitähän tiede on, teoreettisia todistuksia jotka muuttuvat kokoajan. jos tämä ei olisi todistamaton asia, ei se olisi myöskään ikuisuuskysymys. Ikuisuussota ja turhanpäiväinen kiistely, jokainenhan vastaa vain itsestään, kukaan ihminen ei minua voi uskostani tuomita. Tahi hyväksyä. Fifti fifti

Saara kirjoitti...

Kiitos selvennyksestä, Aikatherine :)

Minä olen itse asiassa sitä mieltä, että tiede voi hyvinkin jonakin päivänä löytää todisteita siitä mitä tänä päivänä nimitän jumaliksi/Näkymättömäksi. Jos se on olemassa, se on osa maailmankokonaisuutta ja sitä voidaan ainakin yrittää tutkia. Se että minä en tiedä, millä tieteellisellä konsteilla jumalia voisi yrittää pyydystää, kertoo vain mielikuvitukseni köyhyydestä, ei jumalten yliluonnollisuudesta tai tieteellisen yrityksen toivottomuudesta.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments