Jokapäiväinen kouluruokamme

Vaalikoneissa kouluruuan taso puhuttaa. Lohjalla se on tänä syksynä puhuttanut muuten vain. Me Lohjan vasemmistolaiset päätimme alkaa ajamaan seuraavalla valtuustokaudella sitä periaatetta että kaupungin julkisena toimijana tulisi näyttää hyvää esimerkkiä myös luomu- ja lähiruoka-asioissa. Tämä olisi hyväksi sekä ympäristölle, seudun yrittäjille että kansanterveydelle. Onhan hyvä ravitsemus tärkeä osa terveyttä. Jos vielä syvällisemmin mietitään, on tällainen valinta myös kulttuuriteko joka kiinnittää huomion siihen mitä kaikkea rikkautta kotiseudullamme on tarjota.

Kouluruokakeskustelu on usein nopeasti käyty. Kun joku kehtaa sanoa kriittisen sanan kouluruuan maistuvuudesta, laadusta tai einesten runsaudesta, älähdetään äkkiä että kouluruoka on sentään ilmaista. Taustalla on ajatus, että ilmaisesta pitäisi olla kritiikittömän kiitollinen. Ottaen huomioon, millaiseksi kansanhuviksi ruokanirsoilu on aikuisväestön keskuudessa noussut, moinen ylevyyden vaatiminen koululaisilta haiskahtaa kaksinaismoralismilta. Puhutaanpa siis faktoista: kouluruoka tehdään nykyään tavallisesti suurissa keskuskeittiöissä josta se kuljetetaan kouluun ja vain lämmitetään paikan päällä. Nami nami. Lisäksi annoskokoja on alettu vaivihkaa rajoittaa (omana kouluaikana sellaisesta ei ollut puhettakaan), ja annoksen hinta on kymmeniä senttejä. Jokainen osaa kyllä halutessaan itse miettiä, kuinka laadukasta liha- kala- ja kanapitoista ruokaa näillä spekseillä saadaan taiottua. Nykytilanteessa ravitsemuksellisesti olisi todennäköisesti parempi pitää viikossa useita kasvisruokapäiviä. Jos tämä ajatus ei miellytä, kannattaisi minusta miettiä vakavasti, pitäisikö olla valmis maksamaan enemmän. Ihanko varmasti linssipata on vähemmän ravitsevaa ja herkullista kuin halvat kalapuikot tai makkarakastikkeet? 

Halvoista raaka-aineista laitettu yksinkertainen ruoka voi olla mahtavan hyvää. Huolella tehty pasta aglio e olio, uudet perunat silakan ja saaristolaisleivän kera, ranskalainen sipulikeitto, pyttipannu ja monet muut klassiset herkut ovat syntyneet kansan vaatimattomissa keittiöissä. Kyse on taidosta ja rakkaudesta ruokaan sekä sen syöjiin, eli juuri niistä asioista jotka teollinen ruuantuotanto hukkaa helposti ja nopeasti. Kysymys on myös rehellisyydestä. Halpa ruoka on hyvää silloin kun se on teeskentelemätöntä. Hyvä yksinkertainen ruoka lähtee raaka-aineiden kunnioittamisesta eikä yrityksestä naamioida ne joksikin ihan muuksi. Mutta sopisiko koulussa tarjota yksinkertaisia ruokia, vai pitääkö ruokalistan muistuttaa ravintoloiden tarjontaa? Pitääkö risottoa vääntää vaikka halvasta pitkäjyväisestä riisistä ja sekavihanneksista, kun rahat eivät riitä arborioriisiin eivätkä aitoon parmesanjuustoon? Pitääkö pöytään panna lihapullia, vaikka se tarkoittaisi jauhetun kanannahan uudelleen nimeämistä? Huolestuttaisiko kouluruuan taso, jos lapsukaisille tarjottaisiin makaronivelliä ja ruispuuroa ? Entä onko olo parempi, jos kouluissa tarjotaan ovelasti nimettyjä annoksia jotka kuitenkin pyörivät hintansa ja ravitsevuutensa puolesta samassa luokassa kuin vaikkapa hyvin valmistettu, lähiseudun rukiista keitetty puuro luomuvoin tai hyvän puolukkahillon kera?

Sen lisäksi että tulin kampanjoidessani luvanneeksi edistää kasvisruokailun asemaa kouluissa, aion edistää puheissani ja teoissani rehellisen yksinkertaisen ruuan asemaa. Aion yrittää nostaa kouluruuan tasoa paitsi puhumalla kasvisruokapäivien puolesta, myös puhumalla rehellisen, hyvän arkiruuan puolesta. Jos ruuan yksinkertaisuus on ongelma, ei ole syytä yrittää piilotella sitä seikkaa että rahat eivät oikeastaan riitä hienompaan vaan parempi olisi alkaa keskustelemaan siitä, pitäisikö esimerkiksi kouluruokailuun panostaa enemmän. Jos ollaan sitä mieltä, että muut asiat ovat tärkeämpiä, niin mikäpä siinä. Mutta päättäjien, niin perheissä kuin valtuustoissakin, pitäisi olla valmiita tekemään valintoja avoimesti ja suoraselkäisesti. Jos kouluruokailu halutaan hiljalleen näivettää, niin sitten vain rohkeasti sanomaan niin ja seisomaan tämän arvovalinnan takana. Kouluruuan laatuongelmien piilottelu ilmaisuuteen vetoamisen, lihapäivien runsauden ja luovasti nimettyjen ruokalistojen heiluttelun taakse on vain kosmetiikkaa ja vastuunpakoilua.

2 kommenttia:

WeirdRockStar kirjoitti...

Edelleen, loistelias postaus ( edelliseen voin vain sanoa " joo " sillä mitäpä tuohon lisäämään, ihminen ) ja kouluruokailusta tuli mieleeni... syystä siitä että oma jälkikasvu on allerginen about joka toiselle ruoka- aineelle on tullut käytyä läpi sekä Keskus- Sairaalan ravintoneuvoja että allergialääkäri leimoineen, allekirjoituksineen ja ravinto- ohjelmineen että olen saanut verensokerisekoilijalle kouluruokailuun jotain muuta kuin PELKÄSTÄÄN KEITETYN =#&"%! PERUNAN! Niin, todella. Ja jos joku väittää että onhan se peruna sentäs ilmainen, mitä kitiset niin olen henkisesti ja fyysisesti täysin valmistautunut epähienoihin toimintoihin.

Saara kirjoitti...

Kiitos, kiitos. :) Kyllä minusta ilmaiseltakin tarjoilulta sopisi odottaa että se on suunnilleen sellaista mitä sen voisi ruokalistan lukemisen perusteella kuvitella olevan, sekä olevan terveellisyyden ja täyttävyyden osalta sellaista että sillä aikuisten oikeasti pärjää iltapäivän tunnit.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments