Ole hiljaa ja tee hyvää

Löysin Kulutusjuhlan kautta Vappu Kaarenojan Ylioppilaslehteen laittaman kirjoituksen jossa hän suomi (hyvästä syystä) Fazerin kampanjaa jossa viisi senttiä jokaisesta myydystä suklaalevystä käytetään koulun rakentamiseksi Afrikkaan. Ongelma oli, että koulu Afrikkaan maksaa noin 70 000 euroa. Sunnuntaihesarin etusivun mainos jossa Fazer tiedotti kampanjastaan, maksoi 50 579 euroa. Epic fail, sillä näitä lukuja katsellessa alkaa hitaampikin ihmetellä, olisiko Fazer kenties voinut tehdä hyvän tekonsa hieman yksinkertaisemminkin.

Omassa luonnosvarastossani ajatukset hyväntekeväisyyden yhdistämisestä pr:ään on maannut jo pienen ikuisuuden, olkoonkin että muuten olen bloggaillut silloin tällöin hyväntekeväisyydestä yleensä ja erikseen siihen liittyvistä eettisistä ongelmista. Yritysten niin kutsuttu yhteiskuntavastuullisuus tuli minulle tutuksi käsitteeksi työskennellessäni eläinsuojeluyhdistyksen leivissä. Käytännössä se tarkoittaa usein sitä että yritys antaa hyvään tarkoitukseen rahaa ja saa vastineeksi logonsa johonkin näkyvään paikkaan. Aitoa hyväntekeväisyyttä tämä touhu ei tietenkään ole nähnytkään, vastuusta puhumattakaan. Kaikki ymmärtävät, että kyse on puhtaasta kaupankäynnistä jossa rahalla ostetaan hyvää pr:ää. Variantti on koplata hyväntekeväisyys jonkin tuotteen myyntiin: osta shampoo niin istutamme puun, osta suklaalevy niin annamme viisi senttiä Itämeren suojeluun. Parhaassa tapauksessa maineen lisäksi kasvaa myös myynti. Minä en antaisi tästä touhusta yhtään eettisyyspistettä kenellekään, mutta maallikot ovat usein rennompia. Onhan se kätevää ettei tarvitse erikseen lahjoittaa euroa suoraan kouluja rakentelevalle hyväntekeväisyysjärjestölle vaan voi mieluummin ostaa 20 suklaalevyä…vai miten se nyt menikään…


Se miten hyvästä tarkoituksesta jää jäljelle pelkkä tyhjä kuori selviää, kun mietimme asiaa hyve-etiikan menetelmin. Hyve-etiikastahan vakkarilukijat ovat toivottavasti oppineet sen, että hyvän teon tapahtumisen välttämätön edellytys on oikea moraalinen motivaatio. Hyvä tarkoitus ei pyhitä keinoja, vaikka toki ikuisesta resurssipulasta kärsivät yhdistykset ja yhteisöt ovat valmiita vaihtamaan eettistä pääomaansa käteiseen. Suomeksi sanottuna, teon tekijän on haluttava aivan erityisesti tehdä teko hyvän itsensä takia tai toteuttaakseen jotakin tiettyä hyvettä. Tässä yritysten tempaukset menevät kiville. Näyttävästi kampanjoivalla yrityksellä ei ehkä ole mitään hyvän tapahtumista vastaan, mutta erityisesti he eivät hyvää halua, vaan hyvä pr, näkyvyys ja parantunut myynti ovat vähintään yhtä tärkeitä päämääriä. Ja niinpä hyvän tekeminen ontuu.

Miten yritys sitten voisi tehdä hyvää ja olla aidosti vastuullinen? Ihan samalla tavalla kuin pienet ihmisetkin. Ellei tarkoituksena ole nimenomaan motivoida muita hyvän esimerkin avulla tai ellei julkisuus ole tarpeen jostakin muusta erityisestä ja selvästä syystä jolla ei ole mitään tekemistä hyväntekijän mainostamisen kanssa, hyvistä teoistaan olisi hyvä malttaa pysyä hiljaa. Tämä pätee sekä yksityisiin ihmisiin että yrityksiin. Haluatko lahjoittaa pari promillea yrityksesi tuotoista hyvälle asialle? Tee se. Mainitse asiasta lyhyesti  jossakin yrityksesi kotisivujen uumenissa (koska eettisten periaatteiden mainitseminen yleisesti ottaen on kuluttajalle tärkeää informaatiota). Mutta älä tee asiasta minkäänlaista numeroa. Älä vaadi logoasi näkyviin yhdistyksen mainoksiin tai tapahtumiin, äläkä otata valokuvia toimitusjohtajasta ojentamassa shekkiä kiitolliselle järjestön edustajalle tapausta varten erityisesti järjestetyillä kokkareilla. Älä ainakaan pistä pystyyn mainoskampanjaa jossa tiedotat näyttävästi tästä poikkeuksellisesta teostasi. Sama pätee yksityisesti: tee hyvää minkä kerkiät, mutta ole siitä pääsääntöisesti ihan hissukseen. Älä tavoittele hyvää sen paremmin kuin huonoakaan mainetta. Huolehdi ennemmin siitä hyvästä. Esimerkiksi, jos haluat näyttää hyvää esimerkkiä tai olet löytänyt hyvän kohteen, sinulla on syy mainita asiasta. Siinäkin tapauksessa kannattaa vaieta yksityiskohdista, kuten lahjoituksen suuruudesta,jos se suinkin on mahdollista. 

Hyväntekeväisyys ja oman vastuullisuuden määrä ovat niitä asioita jotka aidosti hyvä ihminen yrittää pitää yksityisasioinaan. Hyvän tulee olla olemassa sen itsensä takia, ja vastuu puolestaan merkitsee omien velvoitteidensa tiedostamista ja kantamista. Missä tässä on jotakin mainostettavaa? Ylipäätään, minusta tuntuu usein siltä että voisimme harrastaa vähemmän tempauksia, ryhtiliikkeitä ja kampanjoita ja keskittyä enemmän siihen että olemme kunnollisia ihmisiä arkisin ja yritämme noudattaa johdonmukaisesti edes paria arvostamaamme periaatetta…

2 kommenttia:

Marmustoi kirjoitti...

Hienosti kirjoitettu, Saara. Hyvän tekemiseen eivät todellakaan päde samat säännöt kuin CV:n tekemiseen. Olemme niin tottuneita jo nostamaan omaa häntäämme, että teemme sitä, vaikka ei todellakaan pitäisi. Enkä kyllä muutenkaan perusta liiasta itsensä kehuskelusta. Omat ansiot kannattaa toki tuoda esiin silloin kun on sen aika, mutta hiljainen hyvän tekeminen kartuttaa omaa sisäistä CV:tä, jonka osioita kukaan muu ei koskaan tule näkemään kuin korkeintaan ehkä vahingossa ja jonka itsekin unohtaa aikaa myöten.

Saara kirjoitti...

Huomiotalouden ajatusmaailma yltää yllättävän pitkälle. :(

Minusta hyvän tekeminen kaikessa hiljaisuudessa kartuttaa sitä tärkeintä, nimittäin luonnetta. Jossakin vaiheessa kaunis luonne alkaa näkyä ulospäin. Toki on toinen juttu, saako hyvä aina ansionsa mukaan...

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments