Mikä on downshiftaamatta jättämisen hinta?

Downshiftaajathan ovat tunnetusti vapaamatkustajia jotka nauttivat hyvinvoinnin hedelmistä kun muut maksavat veroja. Hyvä on. Kysyisin vain, mitä niillä maksetuilla veroeuroilla tehtiinkään? Maksetaanko niistä vain kaikille kivoja ja tärkeitä asioita? Vai valuuko niitä vuosi vuodelta enemmän oravanpyöräyhteiskunnan tuhojen paikkaamiseen? Puhun nyt sosiaalipalveluista kuten perhetyöstä ja huostaanotoista, kasvavasta osasta mielenterveyspalveluita, lääkekorvauksista, oikeuslaitoksen kuluista,  koko siitä osasta palveluverkostoa johon yhteiskunnan pahoinvointi jotenkin vaikuttaa. Luulisin, että jos alkaisin pidemmälti miettimään, huomaisin puhuvani vähän kaikesta. Joten yritän pysyä yleisellä tasolla ja huomauttaa vain, että kansakunnan veronmaksun maksimointi on tehokas ratkaisu yhteiskunnan ongelmiin vain jos raha on perimmäinen ratkaisu kaikkiin hyvinvointiongelmiin, ja resurssipula perimmäinen syy kaikkiin ongelmiimme.


Tämä ei tarkoita sitä että julkisen sektorin asiat olisivat mielestäni hyvin. Eivät ne ole. Oli lama tai ei, leikkaukset ja säästöt ovat aina julkisen sektorin arkea- sekä tietysti muistutukset siitä miten julkisen sektorin työntekijät vain kuluttavat verorahoja (sitä en tiedä, mitä verorahoille pitäisi näiden "kriitikoiden" mukaan tehdä. Sulkea rahasäiliöön?) 

Mutta jos olen oikeassa ja oravanpyöräyhteiskunta lisää verotulojen lisäksi myös pahoinvointia, verojenmaksu tekee meidät pian yhtä autuaaksi kuin hölmöläisten peitonjatkaminen. Maksamme veroja jotka sitten kuluvat sellaisten kuluerien kustantamiseen joita syntyisi huomattavasti vähemmän jos tyytyisimme työelämässä ja rahan kahminnassa kohtuuteen (huomatkaa, tuilla elämisestä en nyt puhunut mitään. Vaan kohtuudesta.) Eikö olisi jotenkin järkevämpää ja inhimillisempää ennaltaehkäistä ongelmia? Onko se nyt niin hölmöä ja lusmuilua jos huolehtii omalta osaltaan siitä että avioliiton ja lasten hoitamiseen riittää aikaa? Onko itsekästä löysätä piirun verran siinä vaiheessa kun vielä jaksaa huolehtia itsestään, kodistaan ja ympäristöstään? Ei, epäilen ettei minusta tule huippuveronmaksajaa ikinä (joistakin filosofeista kyllä tulee, mutta sanotaan nyt vaikka niin että he ovat hieman toisentyyppisiä kuin meikäläinen. Minun asenteillani varustettuja ajattelijoita harvemmin kutsutaan yritysten seminaaripäiville piiskaamaan työntekijöitä yhä kovempaan tuloksentekovimmaan.)  Mutta jospa minusta myöskään ei tulisi yhtä numeroa niihin tilastoihin jotka mittaavat yhteiskunnan pahoinvointia? Niissäkin tilastoissa nimittäin puhutaan inhimillisen kärsimyksen lisäksi rahasta. Jospa yhteiskuntaa voi rakentaa monilla tavoilla, ei pelkästään rahalla? Jospa julkisen sektorinkaan ei tarvitsisi olla pahoinvoinnin perässä paisuva pullataikina, vaan voisimme jotenkin puuttua siihen pahoinvointiin jota ahneuden ja materian kahminnan kulttuuri näyttäisi aiheuttavan? Tämän yhteiskunnan parhaille paikoille kavunneet eivät aina tunnu ymmärtävän suomenkielistä sanaparia ”inhimillinen kärsimys”, mutta rahasta hekin ymmärtävät. Toistan siis: rahaa kuluu myös oravanpyörän pyörittämiseen, ja vauhdin kiihtyessä sitä kuluu aina vain enemmän.  Kyllä vaan, downshiftaaminen maksaa yhteiskunnalle, mutta niin maksaa myös downshiftaamatta jättäminen. Entä jos saamme valita vain, missä kohdassa haluamme maksaa ja miten? Minä haluaisin aiheuttaa osani kuluista yhteiskunnalle siellä missä kyse on vain rahasta, ei pahoinvointini läheisilleni aiheuttamasta kärsimyksestä. 

Vai onko maksimaalisessa verojenmaksamisessa kyse vain puritaanisen moraalin demostroimisesta? Muistellen erään lääkärifirman viime aikoina julkisuudessa olleita kuvioita sanoisin, että siinäkin tapauksessa hyvän verojenmaksukyvyn moraali tuntuu olevan tavallisen keskiluokan moraalia. Isoille yrityksille ja kevyesti verotettuja pääomatuloja nostavalle eliitille näyttäisi olevan voimassa ihan toisenlainen moraali. Epäilen, että heille sopii aivan mainiosti se ettei ahkerien veronmaksajien enemmistöllä riitä aikaa ja energiaa tämäntyyppisten ristiriitojen syvällisempään pohtimiseen, poliittisesta aktivoitumisesta puhumattakaan. Se kuitenkin on jo oma tarinansa... 


3 kommenttia:

Marmustoi kirjoitti...

Oravanpyöräyhteiskunnan pyörittäminen todella syö verorahoja kaikesta tärkeämmästä. Olen miettinyt sitä, kuinka tuota downshiftauksen perimmäistä eetosta voitaisiin tuoda myös työelämään. Koen itsekin olevani siinä jonkinlaisessa roolissa, koska autan ja tuen työyhteisöjä niiden erilaisissa tilanteissa. Uskon, että elämän kohtuullistamisen näkökulma tekisi myös työn mielekkäämmääksi ja yhteensopivammaksi ihmisen elämän kokonaisuudessa. Viivan alla oleva tulos riippuu paljon muustakin kuin työhön käytetyistä tunneista, vaikka se viesti ei kovin hyvin perille menekään. Enempää kuin sekään, että jatkuva kasvu ei välttämättä johda muuhun kuin suureen konkurssiin ja inhimilliseen hätään.

Aikatherine kirjoitti...

downshiftaaminen on laajempaa kuin tajuankaan, sitä lisää vielä veronkierrossa, varoparatiisi maat. Karmeeta, että terveydenhoidonkin tulot virtaavat veropratiiseihin, esim: Terveystalo, Suomen suurin. Jos näitä paratiiseja ei olisi, verorahoja olisi Valtiolla JA KUNNALLA tarpeeksi, hoitaa niin vauvat kuin mummot, ja lapsiperheet sekä opiskelijat. Veroparatiisit on SYÖPÄ kansatuloissa

Saara kirjoitti...

Marmustoi: Työelämää voi varmasti kohtuullistaa monella tavalla, myös "sisältäpäin". Jos perhe ja työ ovat jatkuvassa ristiriidassa, molemmat kärsivät. Esimerkiksi etätyön yleistyminen olisi hyvä asia, vaikka se vaatiikin itsekuria työntekijältä ja luottamusta työnantajalta.
Jatkuva kasvu taitaa olla rajallisessa maailmassa mahdottomuus.

aikatherine: Veronkierto on jotakuinkin downshiftaamisen vastakohta, kahmimista ja yhteisestä kuormasta syömistä pahimmillaan. Veroparatiisien toimintaan pitäisi puuttua. Mutta kansainvälinen tahto tuntuu olevan kovin vähissä...

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments