Syö mitä eteesi pannaan


Ruokakriisi väistyi otsikoista pariksi vuodeksi finanssikriisin tieltä. Nyt se on taas palailemassa. Vaikka täällä Suomessa ei ole odotettavissa nälänhätiä tai mellakoita, ruuan hintojen nousu takaa sen että meillä niin kuin muuallakin köyhimmät joutuvat entistä kovemmille ja yhä useammat putoavat kituuttajien kastiin.  Eriarvoisuus lisääntyy. Suomessa ruuantuotannon ongelma on toisaalta järjetön tuhlaus ja toisaalta hinnannousu joka yhdessä ratkeilevan tukiverkon kanssa merkitsee sitä että aliravitsemus siihen liittyvine sairauksineen voi vielä hyvinkin palata osaksi suomalaisen yhteiskunnan kuvaa, vaikka varsinaiseen nälkään kukaan tuskin kuolee lähitulevaisuudessakaan. Ja kotitarveviljelystä, marjastuksesta ja muista maalaishenkisistä aktiviteeteista  tulee aina vain paremmin kannattavia. Tämän hetken paras sijoitusvinkki ei taidakaan olla pistää rahaa lupaaviin osakkeisiin vaan kaikkeen mikä kasvaa.

Samaan aikaan kun Amerikan-kirjeenvaihtajani kertoo Keskilännen ahdingosta ja uutiset kertovat epäonnistuneista sadoista ja hinnankorotuspaineista ympäri maailmaa, Uuden Mustan bloggaaja Henna-Maria Lehtonen tietää kertoa, että karppaus on so last season ja nyt tiedostava, eettinen(?) ja ennen kaikkea varakas kuluttaja nyrpistelee hiilareiden sijaan gluteenille. Tavalliset viljat, joita useimpien ihmisten elimistö sulattaa aivan mainiosti ja joista saadaan huokeaa perusruokaa, on oiva uusi nyrpistelynkohde niille joilla on varaa nirsoilla. Eikö ketään vieläkään hävetä?

Myös minulla olisi ehdotus uudeksi trendidieetiksi: syö mitä eteesi pannaan ja ole kiitollinen siitä että sinulla riittävästi ruokaa joka on niin ravitsevaa että puutostautien sijaan riskinä ovat elintasosairaudet. Ole kiitollinen siitä että kuulut koko ajan hupenevaan etuoikeutettujen ryhmään jonka ei tarvitse huonon satovuoden kääntyessä talveen päin miettiä, mistä saisi ylipäätään jotakin syötävää.
Kiitollisuusdieettiini (vai pitäisikö sille keksiä englanninkielinen nimi jolla on iskevä lyhenne?) kuuluu lisäksi se että me joille se on mahdollista, syömme arkena kohtuullisen yksinkertaisesti sekä mahdollisuuksien mukaan kevennämme maailman taakkaa kasvattamalla itse ruokaa ja vähentämällä ruokahävikkiä. Myös kausi- ja lähiruoka-ajattelu sopivat mainiosti kiitollisuusdieettiin. Tämän ruokavalion tavoitteena ei ole huippuunsa trimmattu keho eikä edes tiedostavuusmitali, vaikka yksinkertaisuuden hyvettä toteuttava ruokavalio onkin sekä kohtuullisen terveellinen että eettisesti kohtuullisen kestävä. Perimmäisenä tavoitteena on kiitollinen, vähempiosaisia kohtaan solidaarinen ja ympäristöä kunnioittava ruokasuhde. Ihanteena on ihminen joka pöydän kattaessaan voi muistella kovempia aikoja eläneitä Esivanhempia ja miljardeissa laskettavia tämän päivän vähäosaisia ilman että mielikuvaharjoituksen seurauksena tekee mieli piiloutua pöydän alle. Sillä mitä iloa maailmalle on optimaalisesti ravitusta kehosta jota asuttaa oman statuksen pönkittämiseen loputtomasti ihastunut mieli? Jos keho on temppeli, joskus olisi ehkä syytä miettiä, ketä siellä palvotaan. 

Kiitollisuusdieetin sivutuotteena saattaa olla tyytyväisyys. Olen nimittäin pannut merkille, että ihmiset jotka syövät uusimman muotidieetin ihanteiden mukaan, löytävät ruokavaliostaan usein parantamisen varan heti seuraavan trendin nostaessa päätään. Pian huomataan, että viime vuonna löytynyt hyvinvoinnin avain aiheuttaakin outoja turvotuksia, päänsärkyjä ja yleistä vetämättömyyttä. Trendiruokailijat ovat kuin muotibloggaajat joiden kaapit pursuavat ihania löytöjä ja vaatekaapin kulmakiviä, ja joilla silti on loputon kyky inspiroitua uudesta ja haluta aina vain enemmän. Tyytyväisyys on näiden asenteiden vastakohta. Se on inspiroitumista siitä mitä on jo, onnea jota tunnetaan jo saavutetusta, arkisesta ja tavallisesta. Kyse ei ole jämähtämisestä tai vanhanaikaisuudesta vaan sen ymmärtämisestä että kulttuuri jossa vaatekaappi muuttuu tylsäksi vuodessa ja ruokavalio jotenkin epäilyttäväksi kahdessa, ei ole mikään huikeaa vauhtia edistyvä kulttuuri vaan kulttuuri joka on hukannut kohtuullisuuden ja tyytyväisyyden hyveet. Onneksi hukatutkin asiat on mahdollista myös löytää.

posted under , , |

3 kommenttia:

Liisa kirjoitti...

Harvinaisen samaa mieltä. Jalkojen maassa pitäminen näitten kaikenmaailman virtauksien kanssa on erinomainen hyve myös.

eetu kirjoitti...

Kiitollisuusdieetin englanninkielinen nimi olisi tietenkin BG-diet ja eri raaka-aineille voisi laatia bg-indeksin esimerkiksi sen mukaan, miten paljon työtä kyseisen raaka-aineen tuottaminen yksittäiseltä ihmiseltä vaatisi ;)
Onhan tämä hassua, kun samalla pallolla kuollaan tyyliin nälkään..

Saara kirjoitti...

eetu: Voi ei! :D Kuulostaa melkein kaupalliselta potentiaalilta...

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments