Jokaisen helpon naisen takana on itsetunto-ongelmainen mies

Niin. Eilen tulin todenneeksi ettei markkina-arvossani taida hurraamista olla. Ei ihme, jos joskus on vähän angstinen olo. Sitten piristyin kuunneltuani Rammsteinin mainiota Heirate Mich:iä ja todettuani, että jostakin täysin käsittämättömästä syystä Till Lindemann (joka esiintyy videossa ilman paitaa, iik!)  ja kumppanit ovat onnistuneet tekemään biisin vielä suuremmista angsteista ja dramaattisemmista tunteista kuin mihin itse olen pahimmillanikaan vajonnut. Minulla voi olla paljon syitä olla kompleksikasa, mutta haudanryöstelyä en ole vielä harkinnut.


Nettikeskustelua seuratessani tulin törmänneeksi suuren markkina-arvokeskustelun yhteydessä termiin ”helppo nainen”. Muun muassa tatuoiduilta lihavilta naisilta saa seksiä helpommin kuin muilta. Näin tietää esimerkiksi Jone Nikula. Helppous on siis negatiivinen piirre naisessa. Mutta mistä mies tietää, onko nainen helppo? No siitä että hänen iskuyrityksensä onnistuu, tietenkin. Mutta eikö tämän logiikan toimivuus edellytä, ettei mies pidä itseään millään tavalla erityisenä, miellyttävänä tai ainakaan kuumana tyyppinä? Mies ei usko että voisi olla sellainen johon kukaan voisi ihastua tai rakastua hetkessä. Hän uskoo, että nainen joka tekee niin ei ole lupaava tyttöystäväkandidaatti, vaan huono nainen joka ansaitsee tulla kaadetuksi ja sitten jätetyksi. Eikös tämä ole aika tehokas tapa karkottaa elämästä kaikki naiset jotka pitävät miehestä liikaa?

Päivän viisaus: Et voi halventaa toista kertomatta samalla jotakin siitä mitä itsestäsi ajattelet. Kannattaako aloitteentekoon edes ryhtyä jos on vakuuttunut siitä että on vain yksi miljoonista luusereista josta kiinnostuvan täytyy olla epätoivoinen ja sellainen jota kukaan muu ei voi haluta?

Sitäkin minä ihmettelen, että jos vaikeat naiset ovat niitä tavoiteltavia naisia, miksi niin monet miehet pitävät suurena ihmeenä sitä että alkuhurmoksen haihduttua suhteesta heidän naisensa osoittautuvatkin kylmiksi. Ehkäpä, jos haluaa naisensa olevan sellainen jolla on suurenpuoleiset halut, kannattaisi valita vaimonsa niiden ”helppojen” joukosta? Ehkäpä huora-madonna- ajattelu johtaa siihen että kiikuttaa maistraattiin madonnan joka ymmärtää pian ikuisen neitsyyden olevan hieno asia? Paranisiko ihmissuhteiden piikkilankainen maailma, jos oppisimme suhtautumaan lämpimästi ja arvostavasti ihmisiin jotka ovat helppoja juuri minulle? Helppous on hienoa, ja koska epäilen etten ole maailman ainoa ihminen jonka markkina-arvo on tukevasti pakkasen puolella, sen tottavie pitäisi olla meriitti eikä halveksunnan ja huonon kohtelun syy.

Kaikesta huolimatta. Eläköön rakkaus. Eläköön se että kaikesta huolimatta jotkut uskaltavat vielä joskus heittäytyä tunteellisiksi. Ja nyt se lupaamani Till Lindemann yläosattomissa, demonstroimassa suuria tunteita. 

posted under , , |

4 kommenttia:

Meri kirjoitti...

Inhoan sanaa markkina-arvo. En oikeastaan usko sellaiseen. Ihmiset, jotka laativat kanssaihmisille markkina-arvon, ovat uskomattoman pinnallista väkeä. En välittäisi tutustua sellaisiin.

Luonne, ihmisen sisin on se tärkein asia. Ja jos ihminen voi hyvin, hyvä olo säteilee ihmisestä. Aito, onnellinen hymy tekee vaikutuksen aina.

On olemassa sekin näkökulma, että nämä niin sanonut "helpot" naiset ovat niitä ihmisiä, jotka ovat samankaltaisia kuin heitä katseleva mies. Samankaltaisuus kiinnostaa ihmisiä, ja samanhenkiset ihmiset viihtyvät toistensa seurassa. On sanomattakin selvää, että kaikille ei käy sama ihminen.

Mutta kuitenkin, olen sitä mieltä, että kaikkien ihmisten tulisi huolehtia itsestään. Se on itsensä kunnioittamista. Kun voi hyvin, ei pitäisi olla syytä huoleen.

Ihmiset voisivat keskittyä johonkin aivan muuhun kuin ulkokuoreen. Sopivalla saakin ja pitääkin, mutta ei liikaa. Se ei tee kenellekään hyvää.

En kritisoi kirjoitustasi millään tavalla, esitän vain oman mielipiteeni. Toit hyvän näkökulman esille. :)

Saara kirjoitti...

Olen samaa mieltä siinä, että ihmiset usein kiinnostuvat kaltaisistaan. Ja joskus toisessa tulee silloin inhonneeksi eniten piirteitä jotka tunnistavat itsessäänkin. Jos välissä on selviä eroja kuten sukupuoli tai vaikka sukupolviero, tekosyyksi on tietysti silloin helppoa alkaa kehittelemään kaksoisstandardeja.

Minustakin ihmisen on tärkeää huolehtia kohtuullisesti omasta hyvinvoinnistaan. Tuntuu vain usein siltä, että "kohtuuden" rima nousee koko ajan korkeammalle ja normaaliuden nimissä esitettävillä vaatimuksilla ei ole mitään rajaa.

Ei olisi haitannut, vaikka olisit kritisoinutkin :) Kiitos kommentistasi, toit esiin hyviä huomioita.

Jenny kirjoitti...

Baarissa oli henkilö, jonka teepaitatekstissä: "En ole helppo, olen varma". Respect. Sanaparin "Helppo nainen" voisi nyt hyvästellen lähettää sinne samaan paikkaan, mihin "kiltti tyttö" on jo mennyt. Onko helppous pahasta? Millainen se iskuyrityksen tehnyt mies sitten on? Hanakka?

Saara kirjoitti...

Näin. Miehille ei taida olla sanaa joka olisi moralistiselta lataukseltaan yhtä inha kuin naisista käytettävät sanat. Mies joka panee kaikkea mikä liikkuu on vain miehekäs alfauros, mutta kaikki jotka hän onnistuu kiinni saamaan, ovat löyhämoraalisia hutsuja. Jos taas löyhämoraalisia hutsuja ei ole maisemissa, naisia voi vihata koska he pihtaavat á la miesasiamiehet. Selvä.

Tämän naisten seksuaalisuuden kyykyttämisen voisi tosiaan vähitellen lopettaa. Mutta ehkä ennen kuin niin tapahtuu, feministeillä on vielä vähän työtä tehtävänä...

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments