Hyvyys-teemaviikko: Rakkaus, hyvyys ja yksinkertaisuus


I would bathe in a world of sensation
Love, Goodness, and Simplicity

-Tuomas Holopainen, Song of Myself (Imaginaerum)-


Hyvyys ei ole vain etiikkaa. Se on myös kokemuksellista, hyvässä-olemista, kuten joku fenomenologisesti suuntautunut ajattelija saattaisi sanoa. Rauha, rakkaus, tyytyväisyys ja selkeä, valoisa mieli ovat joitakin tämän kokemuksen aspekteja. Kokemuksellinen hyvyys on jotakin aivan erilaista kuin hyvien tekojen vastaanottajana olemista tai uskoa siihen että ihmisen perusluonteessa on myös hyvää. Hyvyyden käsitteen ymmärtämiseksi tarvitaan analyyttista filosofista otetta. Se on kuitenkin vasta puoli tarinaa. Ehkäpä tässä kulttuurissa joka palvoo järkeä (ainakin pinnallisesti) mutta ymmärtää kovin huonosti tunnetta ja aistimellisuutta, ei olekaan kovin suuri ihme että elämän arki näyttää pikemminkin mielihyvien jahtaamiselta kuin hyvän elämyksiä tuottavalta. Puhutaan suurin sanoin, mutta ne tarkoittavat yhä pienempiä asioita. Julkkis löytää ”rakkauden” alkaessaan seurustelemaan,  kodista tulee ”kaunis” kun sinne kannetaan uusia tavaroita, ”hyvä” on kaikkea mikä tuntuu hetken kivalta. Ei ole ihme, että hätäisemmät pohdiskelijat päätyvät pian sille kannalle ettei suuria asioita ehkä olekaan. Mutta onko suurten sanojen viljely vain sitä että todellisuus jossa rakkaus on uhanalaista, kauneutta ei saa ostaa ja hyvyys pakenee, olisi kovin vaikea kestää? Itse epäilen, että todellisuus on juuri sellainen eikä toivomalla muuksi muutu. Täytyy keksiä jotakin muuta. Täytyy yrittää ymmärtää, mitä ne suuret asiat ovat ja selvittää, millaisissa olosuhteissa ne voisivat viihtyä.

Love, Goodness and Simplicity, rakkaus, hyvyys ja yksinkertaisuus viittaavat kokonaiseen olemassaolon tapaan. Hyvyyden kokemuksen välttämätön ennakkoedellytys on olemassaolo sellaisessa maailmassa jossa hyvän idea on osa mahdollista todellisuutta. Ihminen on taitava näkemään todellisuuden sellaisena kuin haluaa sen nähdä, ja jos perusasenne on kyyninen ja nihilistinen, hyvyyden kokeminen on sitä vaikeamapaa. Toisaalta rakkauden, hyvyyden ja yksinkertaisuuden maailma viittaa sisäisten valmiuksien lisäksi myös ulkoiseen todellisuuteen.  Hyvän kokeminen ei ole yhtä helppoa kaikkialla. Lisäksi tarvitaan vielä tietty määrä ymmärrystä hyveestä. Yksinkertaisuus on vaivattomuutta, rauhaa ja hiljaista kauneutta vain silloin kun yksinkertaisesti elävä hallitsee tyytyväisyyden hyveen. Hyvyyden kokemuksen perustaksi sopivan rakkauden täytyy olla lämpöä ja arvokkuuden näkemistä, ei dramaattista räytymistä. 

On jotenkin lohdullista ajatella, että hyvyyden kokeminen ei ole kiinni pelkästään maailmankaikkeuden suopeudesta, vaan itsekin on mahdollista harjoittaa kykyään kokea hyvyyttä ja oppia näkemään sitä entistä useammin. Häilyväisten mielihyvien tavoittelun sijaan on mahdollista ryhtyä rakentamaan elämäänsä olosuhteita joissa hyvän kokemusten on mahdollista kukoistaa. Miten hormonihuuruiset tuntemukset muunnetaan kestävän valon ja lämmön lähteeksi? Mistä löytyy uskallus tavoitella suurta hyvyyttä pienten mielihyvien sijaan? Mistä löytyy tyytyväisyys maailmassa jossa "eteenpäin meneminen" on usein synonyymi jatkuvalle tyytymättömyydelle ja uuden haluamiselle?
Arvelen, että paras vastaus sisältää ripauksen onnea ja toisen mysteeriä, mutta eniten on sittenkin kiinni kyvystä unelmoida, kärsivällisyydestä ja arkisesta päättäväisyydestä.

posted under , , , , |

2 kommenttia:

Rulla kirjoitti...

Itse olen huomannut jonkinlaisen käsitemuutoksen tässä vuosikymmenten saatossa. Tietenkin tämä kaikki on vain omaa arveluani ja aika kultaa muistot, mutta mielestäni ennen puhuttiin hyvästä elämästä jollain tavalla aidommin. Että ihmisellä kuin ihmisellä oli mahdollisuus hyvään elämään riippumatta ulkoisista meriiteistä tai henkilökohtaisista saavutuksista. Myös tavallisia hyviä ihmisiä tunnuttiin arvostavan enemmän.

Nykyään tuntuu siltä, että hyvä elämä tarkoittaa yleiskielisesti omistusasuntoa, velattomuutta, puolisoa, kahta lasta ja kultaistanoutajaa. Ihmisen omalla henkisellä kantilla ei ole mitään väliä, pääasia, että elämä näyttää ulospäin hyvältä. Myöskin hyvän ihmisen käsite on kokenut inflaatiota ja hyvää ihmistä pidetään ennemminkin hyväuskoisena. On muodikkaampaa ja järkevämpää olla hieman kiero ja vilpillinen tässä nykymaailmassa.

Saara kirjoitti...

Täällä on ihan samanlaiset fiilikset. Tuntuu että maailma on mennyt paljon pinnallisempaan, status- ja kilpailuhenkisempään suuntaan jo ihan 2000-luvun aikana. Tietysti aika kultaa muistoja, eikä minunkaan ikäisellä niitä vertailukohtia menneisiin vuosikymmeniin niin hirveästi ole...mutta esimerkiksi mikrohistoriaa lukiessa tämä tunne tulee aika vahvana. Niinpä lempeyden ja aitouden puolustuspuheet tulevat olemaan osa tätä blogia kunnes maailma paranee tai bloggaamiseni loppuu. ;)

Tuota mitä jälkimmäisessä kappaleessa sanoit, olen funtsinut niin paljon viime päivinä että siitä voi vielä kehittyä vaikka postaus. Olet siis oikein inspiroivalla tuulella tänään!:)

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments