Hyvyys-teemaviikko: Metsän hyvä

Aluksi kiitän vielä kerran kaikkia jotka lähettivät teemaviikkoehdotuksia. Mielenkiintoisia ideoita tuli niin monta että niistä riittää viihdykettä pitkälle syksyyn. Ensimmäiseksi tartuin Marja Leenan ehdotukseen hyvyys-teemaviikosta. Kulunut vuosi on kypsyttänyt minussakin tunnetta siitä että pahan ja ikävän kiintiöni on täydenpuoleinen. Nyt on hyvä hetki ajatella viikon verran hyvyyttä. Hyvyys on iso ja abstrakti asia. Ehkä siksi siihen pyrkiminen on niin vaikeaa. Hyvyys- teemaviikolla emme pohdiskelekaan hyvään pyrkimistä (onhan etiikalle jo oma tunnisteensakin), vaan yritän kirjoitella jotakin siitä mitä hyvä on, mikä tekee siitä arvokkaan ja niin välttämättömän että siihen pyrkiminen on viisasta ottaa elämän päämääräksi jota kohden kannattaa tarpoa tuulessa ja tuiskussakin.

Aloitamme retkemme hyvyyden valtakuntaan ajankohtaisesti marjamättäältä, jossa huomaamme mustikoiden ja villivadelmien lisäksi, että suomalainen metsä on hyvä esimerkki puolueettomasta hyvästä.

***


Tänä meriittien laskemisen ja tuloksen vaatimisen aikana puolueettomassa hyvässä on jotakin tavattoman ylellistä. Hyvä jota on tarjolla jokaiselle halukkaalle mielin määrin, on harvinaistumaan pään. Väitänpä silti, että juuri puolueettomuus ja pyyteettömyys ovat osa puhtainta hyvän ideaa. Tähän aikaan vuodesta marjasato kelpaa hyvin puolueettoman hyvän kuvaksi. Metsissä, jotka yhä ovat helposti lähes jokaisen suomalaisen ulottuvilla, odottavat jokaista ihanat marjat joita ei voi mitenkään verrata kaupan pakastealtaiden salmonellapommeihin. Kesä on kypsyttänyt ne kaikille halukkaille, kaikille joilla on metsäretken verran aikaa, kaikille joiden mielissä marjaretki ei merkitse vaivaa vaan parhaiden palojen keräilemistä ilmaisesta pitopöydästä.

Taloussanomien nykyaikainen ihminen joka hankkii marjansa kaupan pakastealtaasta siksi että kokee marjamättäällä kykkimisen epämielekkääksi ja rasittavaksi, on ihminen joka vaihtaa huomaamattaan ilmaisen hyvän kokemuksen arkiseen ostamiseen.  Seurauksena on muutakin kuin hyttysenpuremien puute ja se että epäeettisistä sekoiluistaan kuuluisiksi tulleet marjafirmat pysyvät kannattavina. Puolueettoman hyvän harvinainen kokemus muuttuu vaihdannaksi, yhdeksi riviksi ostoskuitissa. Vaivan ja helppouden retoriikka piilottaa nopeasti  kokemusten erilaisuuden, ja ellei pidä varaansa ei enää osaa vaihtoehtoisia ajatusmalleja nähdäkään.

Metsän hyvyys jatkuu puutarhoihin asti. Puolivallattomassa omenapuumetsässäkin on paljon luontoa jäljellä. Perinteikkäät marjapensaat eivät paljon hoitoa vaadi eivätkä ole sään suhteen vaativia, vaan tuottavat uskollisesti runsaita satoja.Keittiö muuttuu hillotehtaaksi, varastot täyttyvät. Tempoilevasta talouselämästä jonka kurimuksessa tulevaisuuden alat muuttuvat muutamassa vuodessa työttömiä tuottaviksi epäonnistumistarinoiksi, on pitkä matka metsään. Metsä on hiljainen ja hitaasti muuttuva. Se ei vaadi ihmiseltä kovin paljon, lähinnä sitä että malttaisimme jättää sen rauhaan. Vastineeksi se ruokkii ihmistä ja tuottaa monenlaista rikkautta jokaiselle joka ei tahdo yksisilmäisen tehokkaasti vain maksimoida yhden lajin tuotantoa. 

Metsästä löytyy myös itseluottamusta. Markat katoavat ja eurot horjuvat, mutta raha on vain symbolinen vaihdannan väline. Nyky-yhteiskunnassa täysi omavaraisuus voi olla enää kaukainen muisto ja utopia, mutta riippuvuutta rahasta ja rahamaailman oikuista on yhä mahdollista vähentää. Rikkautta voi olla muuallakin kuin pankkitilillä, esimerkiksi kellarissa ja pakastimessa. Pärjäämistä eivät edistä vain kyky juosta yhä lujempaa työelämän pudotuspelissä ja taito luovia haurastuvissa tukiviidakoissa. Niin kauan kuin kilpailuyhteiskunta levittäytyy salojen ja metsien maan ylle, on olemassa myös sellaista varakkuutta joka odottaa tasapuolisesti kaikkia kiinnostuneita.
Metsässä muistaa, että markkinatalous joka nykyään tuntuu saaneen luonnonlain aseman, on sittenkin nuori ja varsin abstrakti rakennelma. Mustikanvarvut näyttävät hennoilta, mutta ne taitavat olla täällä kypsyttämässä satojaan ja ruokkimassa meitä kauan sen jälkeen kun talouden lait ovat jälleen muuttuneet. Metsän hyvyys on uskollista laatua.




0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments