Kausikeittiön kesä


Kirjoitussarjani kausiruokailijan vuodenajoista alkaa tulla päätökseensä.  Syksyn runsaasta sadosta on seikkailtu pitkän talven läpi maistelemaan kevään raparpereita ja villivihanneksia. Nyt ollaan kesässä, vuodenajassa jolloin kausiruokailu on kansallinen instituutio siinä missä kinkunsyönti jouluna. Nyt koko Suomenniemellä syödään kalaa ja uusia perunoita, mansikoita, varhaissipulia ja –kaalia. Puutarhallisissa perheissä syödään salaattia ja varrotaan karviaisten ja herukoiden kypsymistä.  Kausiruokailu on taas helppoa ja hauskaa, eikä keskivertokansalainen siihen juurikaan opastusta tai ideoita kaipaa.

Vaikka varastojen tyhjennyksen viime hetket alkavat olla käsillä, tähtään tarmokkaasti siihen ettei talvisia ruokalajeja pääsisi vahingossakaan ruokalistalleni. Sen sijaan katan pöytään riemulla salaatteja, wrappeja ja ruokaisia voileipiä, kevyitä ja kylmiä ruokalajeja joissa voi hyödyntää torin ja kasvimaan antimia. Huipputuoreet raaka-aineet maistuvat sitä paremmilta mitä yksinkertaisemmin ne valmistaa. Päätoimista kausiruokailijaa ei kesällä erota niinkään lautasen sisällöstä, vaan siitä että kausiruokailijan ajatukset ovat jo tulevassa pitkässä talvessa. Toisaalta se tarkoittaa säilömistä aina tilaisuuden tullen ja pääsatokauteen valmistautumista. Toisaalta sitä että kausiruokailija nauttii kesän antimista keskivertokansalaista suuremmalla antaumuksella. Vain muutaman kuukauden vuodessa lehtevä ja vihreä ovat arkiruokaa, ja silloin niitä kanssa syödään.

Marjasadon valmistuminen aloittaa säilöntäkauden joka jatkuu pitkälle syksyyn. Kylmän ja pimeän ajan hyvää ylöspitoa aletaan valmistella toden teolla kesällä. Talvikauteen arkiruuaksi sopivia kausiraaka-aineita on vähän, ja ruuanlaiton on tarkoitus painottua niihin optimistisesti arvioituna kuuden kuukauden ajan. Täytyy olla tämän perheen asukkeja huomattavasti suurempi askeetikko (tai huomattavasti varakkaampi ja kaupunkilaisempi) jotta selviäisi talven yli tyytyväisenä pelkästään, tai edes enimmäkseen, kaupan soveltuvien antimien varassa. Talvi on pohjoisen kausiruokailijan suuri haaste, mutta siitä selviää paremmin jos pakastimet ja varastot ovat täynnä kesän antimia. Helpon ruuanlaiton säästämä aika on siis hyvä kuluttaa reseptivarastojen tutkimiseen, viime vuoden kulutuksen analysoimiseen ja hillonkeittäjäisten suunnitteluun. Lisäksi aikaa kuluu kasvimaan kitkemiseen ja marjaretkiin. Sekä tietysti marjaretkien eväiden suunnittelemiseen...

posted under |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments