Juuri nyt


Tänään oli kesän ensimmäisen mustikkaretken aika. Puoliso löysi ensimmäiset kantarellit. Kotiin palattuamme minä tein niistä muhennosta viimeisten viime vuoden kantarellien kera. Ruuan söimme yhdessä.

Inspiroiduin väsäämään kokonaisen purkillisen kangasjojoja, mihin kului useampi pieni kangastilkku. Menestyksestä innostuneena vastaanotin varastojaan siivonneelta anopilta pienen kasan käyttökelpoisen oloista kangasta. Huomattuani tilkkuvaraston vain kasvaneen kaiken ahkeroinnin seurauksena, olin hetken hyvin iloinen siitä että minulla on kirjallisia todisteita siitä että ymmärrykseni logiikasta on syvälliseksi todettu ja erinomaiseksi arvosteltu. Muuten olisin voinut hetken epäillä järkevyyttäni.

Samaisen varaston siivouksen yhteydessä annoimme uuden kodin anopin hienolle 1950-luvulta peräisin olevalle radiolle sen jälkeen kun sen oli todettu olevan paitsi kaunis, myös aivan toimiva. Siinä on aaltoalueita vaikka muille jakaa, ja kärsivällisesti etsimällä voin löytää lähetyksiä kielillä joita en ole koskaan kuullut puhuttavan. 

Sateisina iltoina olen käpertynyt sohvalle lukemaan tai katsomaan avaruusaiheisia elokuvia, nauttien siitä miten kesällä sateiset illatkin tuntuvat aivan erilaisilta kuin syksyn sateiset illat. Star Wars-saagaa läpi katsellessani olen miettinyt, miksen ole vielä koskaan lukenut elokuva-arvostelua jossa annettaisiin asianmukainen arvo komeille räjähdyksille ja tyylikkäille avaruusaluksille. Banthoista puhumattakaan. 


Juuri nyt, hetken vielä, on keskikesä. Puiden vihreässä ei vielä näy lainkaan keltaista. Ilmassa ei viileinäkään päivinä ole syksyistä kuulautta. Varastot ovat alkaneet taas täyttyä, mutta tunnelma hillotehtaaksi hitaasti muuttuvassa keittiössäni on vielä kiireetön. Puutarha on edelleen viidakko jossa rehottavat sulassa sovussa ruusut ja laventeli, perunat ja piikkiohdake. Karhunpäivä on mennyt jo, mutta minä en ole saanut vielä heitettyä yltäni edellisvuotista talviturkkia. Illat tummuvat, mutta aamut ovat vielä valoisia. Juuri nyt on aika pysähtyä, elää hetkissä, vetää henkeä ennen kuin vuoden kierto kääntyy uuteen, kiireisempään vaiheeseen. Sadesääkään ei haittaa, kun ei ole tehnyt suunnitelmia jotka ehdottomasti vaatisivat muuta. Pysähtyminen on mahdollista joka säässä.



0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments