Ainutlaatuisuudesta ja ihmissuhteista


Maailman väkiluku ylitti vähän aikaa sitten seitsemän miljardia. Suomessakin meitä on viisi miljoonaa, ja liikkuvaisessa arjessa jokainen meistä tapaa todennäköisesti enemmän ihmisiä kuin useimmat esivanhemmat koko ikänään. Samaan aikaan kapitalismi ja massatuotanto ovat tuoneet tavaratalokulttuurin jossa tavaran runsaus yhdistyy vaihtoehtojen moninaisuuteen. Olemme valitsijoita, mutta valitsemme haluamamme massasta. Viime aikoina olen alkanut epäillä, että tämä asenne on valumassa myös ihmissuhteiden tasolle. Ajatusketjuni laukaisi eräs hiljattain eronnut tuttava joka totesi urhealla äänellä, että miehiä tulee ja menee. Huomasin, että tässä lauseessa käytettiin käsitettä ”mies” geneerisesti ja ihmisestä oli siten tehty luokan edustaja, olento jolla oli ominaisuuksia muttei ainutlaatuisuutta. Sitten tajusin, että näin minäkin kasvoin ajattelemaan, enkä ainoastaan miesten suhteen. Myös asiakkaat, potilaat, luottamushenkilöt, evankelis-luterilaiset, koko ihmisten ja heidän ainutlaatuisten elämiensä kirjo typistyy nykyaikaisessa mielessä viiteryhmiksi ja stereotyypeiksi. Tutustuminen tarkoittaa sitä, että pysähdymme ja siristämme silmiä kunnes havaitsemme ihmisiä, monimutkaisia olentoja.

Massojen keskellä luovivien valitsijoiden kulttuuri häivyttää myös käsitystä omasta ainutlaatuisuudesta.  Ilmaisemme yksilöllisyyttämme yhdistelemällä luovasti massatuotantona valmistettuja pukimia, valitsemme omien mieltymysten mukaisen ruokavalion johon tarvikkeet valitaan kaupan valikoimista. Työelämä opettaa, että ainutlaatuinen osaamisemme ja kykypakettimme on helposti korvattavissa jollakulla toisella. Parisuhteessa on tavallista vertailla puolisoa päänsisäisiin fantasioihin ja todeta elävä, ajan kuluessa muuttuva ihminen puutteelliseksi. Miehiä tulee ja menee, ja maailma on täynnä nuoria ja sutjakoita tyttöjä joihin vanhenevan vaimon voi vaihtaa. On mahdollista, ehkä peräti suosittua, elää koko elämänsä pahvikuvien keskellä, ollen itsekin hiukan pahvinmakuinen. Omanlaistaan onnea on kai sekin että on tyytyväinen ja hyvin sopeutunut ympäröivään maailmaan ja voi keskittyä nauttimaan elämästä maailmanparantamisen sijaan.

Paitsi että ihmisten ainutlaatuisuuden kieltäminen helpottaa väenpaljouden käsittelemistä, se tekee maailmasta myös tavallaan turvallisen. Ihmissuhteissa voi möhliä, mutta ei peruuttamattomasti sillä ystävät ja rakkaat ovat sittenkin korvattavissa uusilla, ehkä jopa vähän entisiä kiiltävämmillä. Totuudesta tai ilmaisun kirkkaudesta ei tarvitse huolehtia- jos minä en viitsi pinnistellä, joku toinen kyllä löytää samat ideat ja ajattelee samat ajatukset. Lisäksi maailma tuntuu olevan mukavasti hallinnassa kun näemme ihmiset siisteissä jonoissa ja pinoissa: tutustuminen tulee tarpeettomaksi sillä jokaiseen viiteryhmään voi kiinnittää pienen tarinan joka kertoo kaiken olennaisen koko joukosta. Toisaalta tällaisessa maailmassa on myös uudenlaisia riskejä. Turvaverkkojen silmien läpi putoilee väkeä, lohdutukset muuttuvat latteuksiksi ja kärsimykset tilastoiksi. Maailmansa voi valita. Niissä maailmoissa joissa ainutlaatuisuus on fakta,  menetykset ovat toisaalta suurempia, mutta niin on myös se hyvyys ja vaiva jonka on valmis sijoittamaan ihmissuhteisiinsa. Suurempaa on se uteliaisuus jota tuntee tavatessaan uusia ihmisiä. Sitä paitsi, jos olemme ainutlaatuisia, myös luovuudellani, elämälläni ja teoillani on merkitystä ja mielekkyyttä jotka eivät pyöri ainoastaan oman hyvänolon ympärillä. Jos olemme ainutlaatuisia, meillä ei ole voimaa ainoastaan sopeutua vaan myös havaita epäkohtia ja lievittää maailman kärsimystä. Jos olemme ainutlaatuisia, maailmassa on enemmän myötätuntoa, enemmän sävyjä, enemmän seikkailuja.

 Kummin on parempi? Sen jokainen voi valita itse.


ps. Teemaviikkotoiveita voi laitella edelleen tulemaan! Kiitokset ehdotuksia jo lähettäneille.

posted under , , |

2 kommenttia:

Teuvo Vehkalahti kirjoitti...

Teuvon kuvat Noormarkusta kävi täällä ja toivottaa hyvää kesän jatkoa.

www.ttvehkalahti.blogspot.com

Saara kirjoitti...

Hyvää kesää vain sinnekin! Hieno blogi sinullakin.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments