Rauhasta uskoa


Saatan olla jonkinlaisessa pienessä kiitollisuudenvelassa kansanedustaja Jussi Halla-aholle. Hän on nimittäin toilaillessaan tehnyt minulle sen palveluksen että on saanut minut muuttamaan mieltäni. Kuten vakiolukijat tietävät, olen ollut vahvasti sitä mieltä että jumalanpilkka- ja uskonrauhasäännökset ovat muinaisjäänteitä joita sivistyneen valtion lakikirjasta ei tulisi löytyä. Olen ajatellut, että ihmisiä täytyy kunnioittaa pikemminkin kuin jumalia, ja etteivät uskonnolliset käsitykset sisällöllisesti eroa miltään olennaisilta osin esimerkiksi urheiluun liittyvistä intohimoista. Periaatteessa olen tätä mieltä edelleen. Halla-aho on kuitenkin osoittanut, että käsitykseni on idealistinen, eikä Suomi vuonna 2012 ole todellinen sivistysvaltio, vaan valtio jossa juuri ihmisten kunnioittaminen toisinaan edellyttää, että myös heidän pyhinä pitämiään käsityksiä suojataan lailla. Uskonnon arvostelun nimissä harjoitetulla vihan lietsonnalla kun on se ikävä piirre, että siitä eivät joudu kärsimään jumalat eivätkä edes heidän profeettansa, vaan tavalliset uskontojen kannattajat. He ovat niitä jotka joutuvat kärsimään syrjinnästä, ennakkoluuloista ja jopa väkivallasta –aivan riippumatta siitä mikä heidän henkilökohtainen käsityksensä omasta uskonnostaan on. Yleistävä, kansanryhmää leimaava uskonnon ”arvostelu” pyrkii todellisuudessa juuri tähän:  siihen että yksittäiset ihmisyksilöt aletaan näkemään homogeenisina uskonnon kannattajina joiden ajatukset arvostelija jo varmasti tietää, eikä oman kulttuurin edustajien kaltaisina lähtökohtaisen fiksuina ihmisyksilöinä. Kun islamista on kyse, monet uskonnon kannattajat voidaan vieläpä tunnistaa katukuvasta, ja yhtäkkiä muka-akateemisesta ”kritiikistä” tulee kovin henkilökohtaista. Surullisena joudun siis toteamaan, että tämän päivän Suomessa uskonrauhapykälät ovat tarpeellisia perusoikeuksien turvaamisen näkökulmasta. On nimittäin niin, että juuri niitä perusperiaatteita joihin länsimaiset vapaat yhteiskunnat perustuvat, on mahdollista romuttaa Valtakulttuurin puolustamisen nimissä. Kyllä, sananvapaus on perusoikeus. Se ei kuitenkaan ole ainoa perusoikeus, ei edes primus inter pares, ja nyt ollaan saavutettu se alasvajoamisen taso jossa perusoikeuksien välisiä suhteita on jouduttu punnitsemaan korkeimmassa oikeudessa ja toteamaan, ettei vihanlietsonta nauti sananvapauden suojaa.

Mikä sitten on ero  uskontojen arvostelemisen ja vihanlietsonnan välillä?  On eri asia esittää arvostelua joka tukeutuu asia-argumentteihin ja on otteeltaan analyyttinen, ei vihaan lietsova. Hyvä tahto ja vilpittömyys ovat asenteita jotka kyllä jotenkin erottuvat ankarankin arvostelun lomasta. Mikä sitten on vihanlietsontaa? No esimerkiksi valikoiva tilastojen ja irtoinformaation esittäminen vastaansanomattomina tosiasioina. Tunteisiin vetoavien, värittyneiden ilmaisujen (kuten ”pedofiili”) viljeleminen, väärät yleistykset joissa jonkun uskonnon tai kansanryhmän edustajat esitetään pysyvästi tahdottomina robotteina jotka tottelevat äärivanhoillisten johtajien tahtoa. Sensaatiohakuisuus, jossa pienten ääriryhmien tekemiset yleistetään koskemaan kokonaisia kansanryhmiä ja yksittäistapaukset esitetään edustavina esimerkkeinä kulttuurin yleisistä toimintatavoista. Aggressiivisten ratkaisujen esittäminen hyväksyttävässä valossa tai sen implikoiminen että omankädenoikeus voi olla hyvä idea. Kuten sanoin: motiiveilla on väliä ja aina ne punkevat jostakin näkyville.

Uskon edelleen siihen, että isot jumalat kyllä osaavat pitää huolen itsestään ja kunniastaan. Kiitos Jussi Halla-ahon, olen kuitenkin ymmärtänyt että joskus paras tapa suojata ihmisiä ja heidän perusoikeuksiensa tasa-arvoista toteutumista enemmistöön nähden, on suojella heidän metafyysisiä mielipiteitään. Myös uskonnonvapaus on perusoikeus, ja uskonrauha turvaa tätä vapautta. Tällä hetkellä yhteiskuntamme islaminvastainen ilmapiiri on sillä tasolla, että voidaan perustellusti miettiä, onko muslimien uskonnonvapaus uhattuna arkielämän tasolla. Muodollista vapautta kun on vaikea toteuttaa, jos se merkitsee stigmatisaatiota, syrjintää ja vihamielisiä reaktioita. Uskonrauhan ylläpitäminen vaikka lain voimalla, on tällä hetkellä ja näissä olosuhteissa rauhan teko. Emme vain elä unelmieni yhteiskunnassa jossa sen olennaisilta osin voisi korvata hyvilllä tavoilla.

posted under , , , |

11 kommenttia:

Rulla kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Saara kirjoitti...

Minusta ongelma ei niinkään ole se, mitä sanotaan vaan se, miten sanotaan. Muhammedin sanominen pedofiiliksi ei ole tosiasian toteamista vaan panettelua. Jos joku ihmettelee, mikä tämä tällainen avioliittokuvio on, hän toimisi viisaasti jos menisi etsimään muutaman soveltuvan historiankirjan, eikä leimaisi raskaalla leimalla asiaa josta ei tiedä kuin kuulopuheita.

En ole islamin asiantuntija, mutta käsittääkseni asia on niin, että islamilaisissa lähteissä (joiksi emme nyt laske Hommafoorumin tietotoimistoa), Aishan avioitumisiästä ja avioliiton täytäntöönpanoiästä on eriäviä käsityksiä. Kysymys nyt kuitenkin on 600-luvun tapahtumista, joten täyttä varmuutta on vaikea saada. Minusta olennaista ei ole Aishan ikä, vaan se että Muhammedin toiminta tässä asiassa oli hänen ajassaan ja yhteisössään normaalia. Muhammedin sanominen pedofiiliksi on vähän sama kuin sanoisi Aristotelesta sovinistiksi. Nykypäivän mitalla näin voi olla, mutta näillä miehillä ei edes ollut käytössään meidän käsitteitämme, ja he toimivat ja ajattelivat niin kuin oli heidän yhteisöissään normaalia. On epäreilua arvostella ihmisiä taannehtivasti (tämä on muuten perustava länsimainen oikeusperiaate). Ihmisen toiminnan moraalisuutta arvosteltaessa ei olennaista ole ainoastaan mitä teki ja miksi teki, vaan myös se, oliko hänellä mahdollisuus (esimerkiksi tietoa) toimia paremmin. Tänä päivänä jokainen taatusti tietää, millaiset teot ovat pedofiliaa ja miksi pedofilia on väärin. Muhammedin tapauksessa on hyvin mahdollista, että hänellä ei tietoa ollut.

On myös huomattava, että islamissa profeetat eivät ole synnittömiä puolijumalia (kuten kristinuskon Jeesus), vaan erehtyväisiä ihmisiä. Islam on monoteismeista tiukin ja monoteismi on sen ehdoton perusta. Ajatus siitä että Muhammedia pitäisi kunnioittaa erehtymättömänä ja täydellisen hyvänä (kuin jumalaa), sotii tätä monoteismia vastaan. Sen sijaan islamille ei ole välttämättä minkäänlainen ongelma myöntää, että tässä asiassa Muhammedin toiminta ei ole kestänyt aikaa. Minusta Muhammedia voi moittia monestakin asiasta paremmilla perusteilla, ja siksi pedofiilikortin heiluttelu tuntuu jotenkin halvalta. Olisi hienoa jos uskontokritiikissä päästäisiin siitä joskus yli, niin voitaisiin tarttua sellaisiin islamin epäkohtiin joita vastaan voi argumentoida asiallisesti. Tehokas se toki on, niin kauan kuin ihmiset eivät ota asioista selvää vaan nielevät pureksimatta sen mitä heille väitetään.

Muhammedin tapauksessa, ongelma päättelykuviossasi on, ettei Muhammed ole uskonnollinen vaikuttaja (kuten vaikkapa helsinkiläinen imaami), vaan historiallinen henkilö. Jos helsinkiläinen imaami "avioituisi" 9-vuotiaan tytön kanssa, tilanne olisi aivan toinen. Hän elää meidän yhteiskunnassamme tänä päivänä, ei 600-luvun Arabiassa. Imaamin on toteltava Suomen lakia, mutta on absurdia vaatia, että myös 600-luvun Arabiassa eläneen miehen olisi tullut elää 2000-luvun Suomen lain mukaan.

Islamin väittäminen pedofiiliuskonnoksi implikoi myös, etteivät muslimit ole omilla aivoilla ajatteluun kykeneviä ihmisiä vaan arvostelukyvyttömiä uskonnon seuraajia. Tämä väite viittaa myös siihen että pedofilian pitäminen moraalisesti hyväksyttävänä olisi islamin edellyttämä asenne. Sehän ei ole totta- minimissään muslimina olo edellyttää uskontunnustukseen uskomista, viiden pilarin ja kuuden keskeisen uskonkappaleen uskomista. Yksikään näistä ei ole, että pedofilia on kannatettavaa.

Uskontokritiikki on tärkeää, ja minäkin aion jatkaa uskontojen kritisoimista täällä. Asiallisen kritiikin ja luuloon perustuvien vihapuheiden levittämisen välillä on kuitenkin iso ero. Sama pätee tabujen paljastamiseen. Miten esimerkiksi voi paljastaa Muhammedin pedofilian olevan islamiin sisältyvä tabu, jos analyyttisesti katsottuna asia on edes suunnilleen niin epäselvä kuin arvelen sen olevan?

Rulla kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Aikatherine kirjoitti...

Sinulla on ollut viimeaikoina hyvin voimakkaita postauksia. En ole rohjennut ottaa kantaa , tai en vain ole osannut, vaan jäänyt sanattomaksi ja vain mielessäni pohtinut.
Tällä kertaa minä tavallinen työläisnainen, kouluttamaton mutta omat ajatukseni omistava, rohkenen yhtyä tekstiisi monin osin.
Olen kristitty, en missään lahkossa, en arvostele en tuomitse ketään mutta tunnustan uskoni Jeesukseen Isä Jumalaan (LUOJAAN) ja Pyhään Hengeen.. Olen usein joutunut tämän vuoksi pilkatuksi ja jopa hyökkäysten kohteeksi sanallisesti. Alussa se oli raskasta, mutta nyt olen vain vahvistunut, kestän kritiikkin paremmin. Se todella riippuu siitä miten se sanotaan. Kun on pilkattu, että sama kuin uskoisit vaik sähköpylvääseen, olen vain sanonut , - en epäile yhtään uskoassi jos pidät sähköpylvästä pyhänä, se on oma valintasi. Usko on uskonasiaa, sitä ei voi mielestäni edes tieteellisesti todistaa vääräksi.. sen paremmin kuin oikeaksi.Olen jutellut isalimin uskovien kansdsa, se oli mielenkiintoinen keskustelu.. meillä löytyi lopulta kunnioitus molempien uskoa kohtaan, totesimme lopussa, että Jumalamme on lopulta sama.. Vain tapa ja nimet vaihtuvat. Uskon nimenomaan rakastavaan Jumalaan. Minulle Jumala ilmenee rakkautena, ymmärtämisenä ja ihmisen hyväksymisenä. Mikään pahuus ei kuulu aitoon uskoon, ei kiistat, ei sodat, ei taistelut.. Uskonvapaus on oltava sama kuin vaikka Ateististen tai minkä ryhmän tahansa. Usko on niin syvällinen asia, sen vuoksi voi ihmninen vaikka sairastua henkisesti, jos on liian herkkä ivaajien ja arvostelijoiden sanoille.
Toivon vain että saan uskoa niinkuin sydämessäni uskon, ilman että sitä halveksitaan, pilkataan tai jopa tuomitaan. Minulla on tunne ja vähän tietoakin, että aidosti uskovien joukko on pienenemässä, se minua hämmästyttää, kun tapahtuu joku suuri katastrofi, kaikki kerääntyvät kirkkoon veisaamaan ja ylkeensä hakemaan lohtua uskosta ja uskovilta. Tässä kohden paljastuu Uskonnon filosofin Paul Bruntonin viisas ajatus; Joskus vasta äärimmäinen hätä, on tie Jumalan luokse.
Toivon että et käsitä tätä väärin, se ei koske kaikkia, mutta joitakin, ehkä he ovat siltä väliltä, esim. agnostikot.. en oikein tiedä mitä se tarkoittaa, ilmeisesti sitä, että jos löytyy tieteellinen todistus he uskovat, mutta silloinhan myös ateistit uskoisivat.. Siis mikä ero?
anteeksi kirjaoppimaton sydän ajatteluni, on mitä on.. se ei kestä analyyttistä tieteellistä arvostelua.. luulisin

ihan lisä juttuna, mikäli kiinnostaa on pieniä sanoja sivulla tarkoitus koota kirjoitusta harrastavien bloggareiden yhteinen kesäjännäri.. tein löyhän alkutekstin, josta voi kukin lähteä tarinan tekoon luovasti, valita omat henkilöt ja nimetä ne ja kuljettaa tarinaa eteenpäin kohti jännittäviä kohtauksia.
jos tahdot olet tervetullut mukaan, lue ensin tarinan alku VARJOJEN SAARI pieniä sanoja sivulla..
tämä oli ideani saada aikaan jotain yhteiutä, saanhan toivoa.
Tule mukaan, tekstin pituus , saa olla maksimin tämän kommin pituinen.. kun tarina on kokonaan valmisa siirrän sen lukupaketiksi sivupaneliin..yksi filosofi olisi hyvä siellä satojen ihmisten uudessa tilanteessa

Saara kirjoitti...

Rulla: Voi olla, että aurinkoisen porkkanamaan kitkeminen on pehmittänyt vähän päätäni, mutten aivan ymmärtänyt kommenttiasi. Jos faktat ovat, että 1) Aishan todellisesta avioitumisiästä ei ole varmaa tietoa ja 2) että vaikka olisikin, emme voi oikeudenmukaisesti arvostella Muhammedia pedofiiliksi, miten tästä seuraa se että Halla-aho olisi puhunut totta? Minusta totta ei voi puhua ”länsimaisen nyky-yhteiskunnan kontekstista” samalla sivuuttaen taannehtivuusperiaatteen, sillä tämä periaate on olennainen osa länsimaista oikeudenmukaisuuskäsitystä. Jos Halla-aho ei arvostele oikeudenmukaisesti, miten hänen arvostelmansa voisi olla tosi? Käsittääkseni syyllisyys edellyttää myös tahallisuutta, eli sitä että ihminen ymmärtää tekevänsä jotakin moraalisesti paheksuttavaa ja/tai kärsimystä aiheuttavaa. Jos ihminen ei ole kuullut eikä ole voinut kuulla pedofiliasta, hänen teostaan puuttuu tässä mielessä tahallisuus. Vertaaminen nykypäivän pedofiileihin on siis harhaanjohtavaa, mistä pääsemme taas siihen että Halla-aho ei puhunut totta. Muhammedin ”pedofiliasta” on siis mahdotonta puhua oikeudenmukaisesti ”länsimaisen yhteiskunnan nykykäsityksen mukaan”. Voimme joko arvostella hänen toimintaansa taannehtivasti ja epäoikeudenmukaisesti, tai siten että kiinnitämme asianmukaista huomiota hänen kulttuuriseen kontekstiinsa ja niihin tosiasiallisiin mahdollisuuksiin jotka hänellä moraalisena toimijana oli.
Profeetta Muhammed on ilman muuta esimerkki, mutta ei suinkaan kaikissa asioissa. Sunnimuslimit pyrkivät tosiaan noudattamaan profeetan sunnaa monessa asiassa, mutta ovatko lapsiavioliitot tosiaan modernin islamin tunnusmerkki? Ihailevatko tämän päivän muslimit yleisesti ja näyttävästi pedofiliaa? Minusta tämä on aika paksu väite, jonka puolesta en ole havainnut todisteita (pienten alueellisten kulttuurien huonot tavat eivät nyt kelpaa esimerkiksi, jos puhutaan islamista eli yli miljardin ihmisen kannattamasta uskonnosta yleisellä tasolla). On siis pääteltävä, ettei Muhammedin toiminta tässä nimenomaisessa asiassa ole sunna tai toimintaa jota nykypäivän muslimit pitäisivät yleisesti esimerkillisenä.
Lukaisin minäkin KKO:n ratkaisun. Haluaisitko tarkentaa, mitkä oikeusperiaatteet mielestäsi tulivat murhatuiksi? Minä näin ratkaisussa perusoikeuksien välistä painoarvopunnintaa. Myönnän toki, että puhun ja ymmärrän vuosi vuodelta huonommin juristia, kun en ole lakitieteiden parissa kovin aktiivisesti puuhastellut viime vuosina. Kuten kirjoitinkin, sananvapaus on perusoikeus, muttei suinkaan ainoa. Jos historiallisesti ajatellaan, sananvapauden ydinajatuksiin on kuulunut vallanpitäjien arvostelemisen suoja.
Olemme käsittääkseni täysin samaa mieltä siitä ettei uskonto saisi olla arvo itsessään- siitä kirjoitinkin linkittämässäni varhemmassa postauksessa. Tämän kirjoituksen pointti olikin, että tällä hetkellä olen sitä mieltä, että joskus (eli nyt) voi olla tehokkainta suojata konkreettisten ihmisten konkreettisia hyviä (kuten perusoikeuksiin kuuluvaa uskonnonvapautta ja tosiasiallista mahdollisuutta toteuttaa sitä) suojelemalla heidän metafyysisiä käsityksiään.

Lopuksi huomauttaisin, että ottaen huomioon tämänhetkisen yhteiskunnallisen ilmapiirin, suomalaisten muslimien hiljaisuus ei ehkä ole hyvä todiste sen puolesta etteivät he olisi loukkaantuneet tai kärsineet muuta vahinkoa Halla-ahon puheista. Jos (ja kun) suomalaisten keskimääräinen suhtautuminen islamiin on varsin ennakkoluuloista, voi muslimivähemmistö hyvinkin pitää parempana hiljaa kärsimistä kuin valittajiksi leimautumista. Ei tarvitse kuin katsoa, miten muslimeihin kohdistunutta vihamielisyyttä ovat lisänneet sellaisetkin muslimiystävälliset ulostulot (esim. uimahallivuorogate) joita muslimit itse eivät ole vaatineet, niin voi ymmärtää, miksi moni muslimi olisi hiljaa vaikka olisikin loukkaantunut.

Saara kirjoitti...

aikatherine: Mukavaa että rohkaistuit kommentoimaan. :)

Minä en oikein ymmärrä uskomisten päälle. Se mikä minulle on tärkeää, on, että jokainen saa rauhassa elää niin kuin parhaaksi näkee, vailla pelkoa vihasta ja ennakkoluuloista. Se että yhteiskunta kohtelee eri katsomuksia ja niiden edustajia ehdottoman tasapuolisesti, reilusti ja tasa-arvoisesti ja on uskonnollisesti neutraali (tämä ei mielestäni nykypäivän Suomessa vielä toteudu). Se että näemme ihmiset ihmisinä, yksilöinä, emmekä vain tahdottomina Uskontojen Kannattajina.

Islaminuskoiset katsovat, että heillä, kristityillä ja juutalaisilla on sama jumala. He vain käyttävät jumalasta arabiankielistä nimeä. Islamissa Jeesus (arabiaksi Isa) on profeetta, ja Muhammed on viimeinen profeetta. Koraani on siis "viimeinen sana jumalalta". Itse olen lukenut koraanin, en pitänyt aivan paria kohtaa lukuunottamatta.

Ateisti on ihminen joka on sitä mieltä ettei hänellä ole hyviä syitä uskoa minkään jumalan olemassaoloon, tai hieman harvemmin, ihminen joka katsoo tietävänsä ettei jumalia ole olemassa.

Agnostikko on ihminen, joka ei tiedä, onko jumalia olemassa vaiko ei, eräänlainen valistunut kantaaottamaton.

Katson, josko ehtisin osallistua Varjojen saareen. Kuulostaa kyllä kivalta projektilta!

Rulla kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Rulla kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Saara kirjoitti...

Sinulla on oikeus omaan mielipiteeseesi. Ja minulla on oikeus perustelujen kanssa pyrkiä osoittamaan, että teko-orientoitunut lähestymistapasi on epäoikeudenmukainen. Vaikka olisinkin oikeassa ajatellessani näin, sinulla on toki yhä vapaus pitää alkuperäinen mielipiteesi. Minkäs minä ajatuksillesi mahtaisin? Se mikä ei näytä mahdolliselta on, että saisit minut olemaan kanssasi samaa mieltä.

Esimerkiksi, se mitä mieltä länsimaissa yleisesti ollaan, ei mitenkään vaikuta siihen onko arvostelma muodostettu järkevästi vaiko ei. Mielipiteitä tulee ja menee, vain logiikka on kestävää. Jos hyvin käy.

KKO:n ratkaisu pohjautui käsittääkseni useisiin lähteisiin, kuten ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiin sekä Euroopan neuvoston yleiskokouksen v. 2007 antamaan päätökseen ilmaisunvapaudesta.
Suomen perustuslaki toteaa sananvapaudesta, että sen käyttämistä säännellään tarkemmin lailla (esim. rikoslaki). Eli perustuslain sananvapaus tarkoittaa käsittääkseni ennakkosensuurin kieltoa, ei vapautta sanoa mitä tahansa ilman seuraumuksia. Näin siis olen ymmärtänyt, mutta kuten olen aiemmin sanonut, puhun nykyään juristia varsin huonosti. Lisäksi huomauttaisin, että uskonrauhapykälät eivät ole mitään uutuuksia suomalaisessa lainsäädännössä vaan päinvastoin vanhaa tavaraa, joiden olemassaolosta Halla-aho on ollut tietoinen rikoksen tehdessään. Saatan toki olla väärässä, mutta minusta näyttää kovasti siltä, että tulkintasi KKO:n päätöksestä on yksinkertaistava.

En muuten olen sanonut, että kaikki kanssani eri mieltä olevat ovat tietämättömiä hommafoorumilaisia. Ole ystävällinen, äläkä mustamaalaa minua. Ainoa kohta, missä olen maininnut hommafoorumin, on sivulause jossa totesin ettei hommafoorumin tietotoimisto ole käypä lähde kun keskusteltavana on, miten Koraania tulisi tulkita. Minun ei tarvinne selittää, miksi. Koraanin tulkintakysymyksissä luotan itse 1) uskontotieteelliseen tutkimukseen, 2) islamin neljän lakikoulukunnan oppineisiin 3) siihen mikä näyttäisi olevan yleinen käsitys Suomen muslimien keskuudessa. Tässä järjestyksessä. Minusta on hyvä periaate pyrkiä kysymään ihmisiltä itseltään mitä mieltä he mistäkin ovat, eikä kysyä asiaa heille vihamielisiltä tahoilta.

Minunkin mielestäni sananvapautta tulee rajoittaa vain erittäin painavin perustein. Tavallisten ihmisten uskonnonvapauden (perusoikeus!) toteutuminen käytännössä sekä vapaus elää elämäänsä rauhassa, kohtaamatta syrjintää ja ansaitsematonta vihamielisyyttä, on tila, jonka vihapuheiden kyllästämä ilmapiiri vaarantaa. Mielestäni on oikeudenmukaista, että ääritapauksissa myös vihapuheesta voi joutua edesvastuuseen.

Toistan siis vielä blogin kommenttipolitiikan. Kanssani saa olla eri mieltä mistä tahansa, milloin tahansa, mielellään perustelujen kanssa. Olen vain iloinen, jos joku eli kuka tahansa, antaa minulle aiheen muuttaa mielipidettäni. Pyydän vain että eriävät mielipiteet esitetään kohteliaasti ja rakentavauuteen pyrkien.

Rulla kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Saara kirjoitti...

Saatan olla väärässä, mutta käsittääkseni uskonnonvapaus käsittää myös vapauden harjoittaa uskontoa (sekä toisaalta vapauden pakosta harjoittaa vierasta uskontoa). Tämän ansiosta voimme esimerkiksi esimerkiksi kritisoida luterilaista kirkkoa siitä että se tuputtaa uskontoaan päiväkodeissa ja kastaa vauvoja juridisiksi jäsenikseen.

Pyhien arvojen pyhyys on minustakin huono syy suojella niitä, enkä siis ole missään vaiheessa sanonut sen olevan syy hyväksyä uskonrauhan suojelu lailla. Parempi syy, jolla olen kantaani perustellut on se, että tiettyyn uskontoon kohdistuva voimakas vihapuhe ja herjaaminen provosoivat ihmiset vihaan ja syrjintään. Tämä näyttäisi olevan minusta empiirisesti perusteltava fakta, samoin kuin se että jatkuessaan ja laajalle levitessään vihapuhe jyrkentää myös maltillisen enemmistön asenteita. Eivät kaikki ehdi tarkistaa väitteiden todenperäisyyttä, ja kertauksella on vaikutuksensa. Tästä eivät kärsi jumalat eivätkä abstraktit arvot, eivät edes profeetat, vaan tavalliset uskonnon harjoittajat. Olen siis huolissani tavallisten ihmisten oikeudesta elää arkeaan rauhassa, ja sitä mieltä että joskus pyhien arvojen suojelu saattaa olla yksinkertaisin tapa turvata näiden ihmisten hyvinvointia. Muslimit tekee erityisen haavoittuvaisiksi se, että monet heistä voi erottaa ulkomuodon perusteilla. Tämä ei tietenkään ole vaaratonta, eivätkä asiat täydellisessä maailmassa varmasti olisi näin. Mutta tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa mikä meillä on käsillämme, uskonrauhan suojelu on mielestäni moraalisesti oikeutettua.

Minusta suvaitsemattomuutta ei pidä suvaita (en ylipäätään pidä koko suvaitsemis-sanasta, se kuulostaa ylimieliseltä). Se pitää tietysti suvaita, että ihmisillä on asioista eri mielipiteitä ja näkemyksiä, mutta konkreettisia vihan ja syrjinnän ilmauksia ei tarvitse suvaita vain siksi että on sitoutunut "suvaitsevaisuuteen".
Tai ehkä voisi sanoa, että suvaita pitää mutta kärsiä ei.
Kysymyksessä tavallaan "demokratian dilemma": demokratian nimissä ei voida suvaita ihmisoikeusloukkauksia enemmistön tahtoon vetoamalla. Toisaalta ihmisoikeuksien loukkaamisen kieltäminen tavallaan kaventaa enemmistön vapautta tehdä haluamiaan päätöksiä. Itse ajattelen niin, että tasapainon säilyttäminen edellyttää tiettyä vastavuoroisuutta. Yksipuolinen suvaitseminen johtaa äkkiä syrjinnän menestymiseen ja siihen että sen osapuolen jolla ei ole moraalista velvollisuutta kunnioittaa monimuotoisuutta, kannasta tulee ainoa totuus. Suvaitsevaisuus ei ole oma ideologiansa vaan monimuotoisuuden arvokkuuden tunnustamista. Tältä pohjalta se voi mainiosti vastustaa totalitaarista ajattelua.

KKO:n perusteluissa mainittiin myös, että Halla-ahon on itse täytynyt ymmärtää ja olla sitä mieltä että hänen lausuntonsa ovat lain tarkoittamalla tavalla herjaavia ja vihaan lietsovia. Millä tavalla ne muuten olisivat voineet olla "täkyjä"?

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments