Maailma päälaellaan


Olen bongannut viime päivien uutisvirrasta tasaisen uuvuttavan noron uutisia (linkeissä vain tämän päivän antia) ympäristökatastrofin etenemisestä niin paikallisella kuin globaalillakin tasolla.Samalla olen lukenut useammastakin downshiftausblogista huolestuneita kirjoituksia jotka ovat saaneet alkunsa kiihkokapitalistien downshiftaamiseen kohdistamasta arvostelusta.  Aivan kuin niiden jotka yrittävät herätä kulutushumalan ja ylituotannon tuhoavasta kierteestä pitäisi selitellä tekemisiään niille jotka ovat raskaimmin vastuullisia tuhoavan elämäntavan voittokulusta. Anteeksi, mutta onko maailma keikahtanut taas päälaelleen? Kumpi onkaan tullut hulluksi, yhteiskunta vaiko Maalaisfilosofi? 

Sinänsä ei ole ihme, että kapitalismin juoksupojat arvostelevat oravanpyörästä ulos pyrkijöitä. Ihmiset arvostelevat aina niitä joiden arvot poikkeavat heidän omistaan. Aina maailmaan puhetta mahtuu, kuten pääministerimme hiljan tokaisi. Elämäntapavalinnat ovat sitä paitsi erityisen ärsyttäviä: voihan ne nähdä jo lähtökohtaisesti omien valintojen arvosteluksi. Jos toinen ei tahdokaan omistaa elämäänsä rahan, vallan ja maineen perässä juoksemiseen, onko minunkaan valinnoissani järkeä? Jos toinen ei arvostakaan omaisuutta jonka haalimiseksi olen ponnistellut niin paljon, onko siitä minullekaan niin paljon iloa? Onko edes valta makeaa, jos on olemassa joku johon se ei tee erityistä vaikutusta vaan joka uskoo lujasti vapaaehtoisuuteen ja siihen että ihmisiä voi inspiroida myös hyvän esimerkin ja järkiargumenttien tyyppisillä keinoilla? Nämä ne ovatkin sellaisia kysymyksiä joita toivon kantavani mukanani teoissani ja puheissani, ja jos ne voi herättää jonkun takaraivossa vain kiukuttelun ohella, sanoisin että se voi hyvinkin olla kiukuttelun kohteena olemisen arvoista.

Kyllä, tietysti downshiftaajat voivat tehdä virheitä ja tyhmyyksiä siinä kuin muutkin ihmiset. He (me?) kuitenkin kuuluvat ihmisiin jotka edes yrittävät tehdä jotakin, etsiä vaihtoehtoja tuhoavalle ja epäoikeudenmukaiselle elämäntavalle. He ovat ihmisiä jotka eivät ainoastaan piiperrä vaan ovat valmiita pistämään itsensä hyvinkin konkreettisesti likoon etsiessään vaihtoehtoja ja elämää tukahduttavan kierteen ulkopuolelta. Downshiftaajat ovat osa ratkaisua siihen ongelmaan jonka päärakennuspuita ympäristön ja ihmisen hyvinvoinnista pohjimmiltaan piittaamaton lyhytnäköinen kapitalismi on. Toistan vielä, että arvokasta ei ole se että jokainen downshiftaaja "onnistuu", vaan rohkea yrittäminen. Heti kun Jari Sarasvuo, Björn Wahlroos ja muut äärikapitalistit selvittävät niin että minäkin ymmärrän, millä tavalla heidän puolustamansa elämisen tapa on merkittävästi hillinnyt ympäristökatastrofia, edistänyt kestävää ja ympäristöä vaalivaa elämäntapaa sekä oikeudenmukaista ja ihmisarvoa kunnioittavaa yhteiskuntaa, harkitsen josko viitsisin edes yrittää löytää heidän kritiikeistään vähäisintäkään järjen hiventä.

Siihen asti, totean kapitalisteille vain koraanin surat Al-Kafirun:ia mukaillen, että me emme palvo niitä joita te palvotte. Äärikapitalisteille on heidän elämäntapansa, ja meille hiljaisen, arvokkaan elämän ystäville on oma elämäntapamme.  Katsotaan vaan, kumman opeilla saavutetaan inhimillistä kukoistusta ja palautetaan planeetta siihen kuntoon että se pystyy kantamaan ihmiskuntaa tulevinakin vuosituhansina. Minun on kyllä myönnettävä, että katsoessani julkisuudesta tuttujen rahamiesten ulostuloja, en ole suuremmin huolissani väärässäolemisesta. Niin täydellisesti niistä tuntuvat loistavan poissaolollaan onni ja luonteen jalous, oikeastaan kaikki tuntemani inhimillisen kukoistuksen merkit.  Aina ei toki helppoa ole täälläkään. Jos maailma on päälaellaan, on suorassa kulkemisen yrittäminenkin joskus kovin vaikeaa ja voimille käyvää. Omiin arvoihin on uskottava jotta niistä jaksaisi pitää kiinni. Siihen länsimainen filosofia tarjoaa onneksi oivan avun. Analyyttinen pohdiskelu on paras käytettävissämme oleva keino erottaa kestävät ja tärkeät arvot niistä jotka ovat vain räikeitä ja suosittuja.

2 kommenttia:

Anna-Mari kirjoitti...

Tuota olen itsekin miettinyt - ettà kenen pitàà tehdà tilià ja selitellà ja kenelle, ja kuka on realistinen ja kuka ei. Kenen tyylillà pààstààn pisimmàlle...

Saara kirjoitti...

Mukava kuulla etten ole ainoa joka tällaisia miettii. Kuka on realistinen ja kenen tyylillä päästään pisimmälle? Hyviä kysymyksiä, joita voi ehkä selvittää kokeilemalla...

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments