Jos kirpputori ei ole ratkaisu..?


Tässä artikkelissa kerrotaan, mitä tapahtuu tavallisille, halvoille vaatteille sitten kun tiedostava kuluttaja kierrättää ne kirpputorille. Tarina on USA:sta, mutta samantapaisia tarinoita olen kuullut Suomestakin. Vain pieni osa vastuullisten kansalaisten kirpputorille säkeittäin kantamista vaatteista kelpaa myyntiin. Vain murto-osa myyntiin otetuista vaatteista todella ostetaan. Nuhjuiset vaatteet, hiukan rikkinäiset vaattet, huonolaatuiset halpaketjujen vaatteet eivät todennäköisesti kelpaa. Mitä niille tapahtuu? Se selviää artikkelista, kuten sekin että Afrikan-tie alkaa sikäläisen elintason noustessa olla pian loppuun kuljettu. Edes Afrikan lapset eivät enää huoli rääsyjämme. Mitä sitten? Vanhoihin vaatteisiin pätee sama kuin muuhunkin käytettyyn tavaraan. Tavallisten ihmisten tavallisilla tavaroilla on objektiivisesti arvioituna lähinnä käyttöarvoa, ja kun sitä ei enää ole, tavara muuttuu roinaksi ja jätteeksi. Muiden ihmisten mielestä vanhat tavaramme eivät ole lainkaan niin hienoja kuin omasta mielestämme. Kirpputorille vieminen on usein vain ongelman viemistä pois silmistä. Samalla se tarjoaa monelle tekosyyn jatkaa holtitonta kuluttamista ja harkitsematonta ostamista. Päätyväthän muutaman kuukauden ikäiset, hyväkuntoiset mutta tylsäksi muuttuneet vaatteet sentään ekologisesti kirpputorille! Kirpputorin perimmäinen ajatus on hyvä, mutta arki on täynnä tarinoita joissa kirpputori on pienen ihmisen viherpesukone.

Viime talvena eräs projekti Virkkalan kankaankudonnassa olivat poppanakassit joissa kuvioksi oli kudottu videonauhaa. Minä kudoin kangasta reilut pari metriä, kahden kassin verran. Sain kulutettua yhden videokasetin. Kutoessani ajattelin meidänkin ullakolla lojuvia ikivanhoja videokasetteja ja sitä millainen urakka olisi työstää niille uusi elämä. Ja sitä, montako kymmentä kassia siitäkin tulisi. Nykyään, kun osaan ommella sujuvasti suoraa ja vähemmän sujuvasti jotain muutakin, olen tullut kovin nuukaksi heittämään pois käytettyjä vaatteita. Vain kauhtuneimmat ja hiutuneimmat joutavat pois. Kaikki mikä näyttää jatkojalostuskelpoiselta, päätyy kangasvarastoon. Vanhojen vaatteiden lisäksi kasasta hyvä osa on pimeää jätettä, eli vaatteiden valmistamisesta yli jääneitä paloja. Tovi sitten kangasvarasto murtautui ulos kaapista johon olin sullonut sen. Nyt se leviää yläkerran lattialle ja levittää huonoa feng shuita sillä välin kun mietin, minne ihmeeseen sen oikein siivoaisin. Vähemmän tilaa vie nappivarasto, johon talletan kangasvarastoon tuomituista vaatteista irrottelemani napit. Hiukan sälää kertyy vielä tilpehöörivarastoonkin, johon kauniit nauhat, koristeet ja yksityiskohdat päätyvät odottamaan uutta elämää. Voi olla, että jos olisin taitavampi ja luovempi ompelija, Tuomiovuoren kirjava toisinto ei kohoasi lattiallani aivan näin komeana. Toisaalta, jos kuluttaisin vaatteita niin paljon kuin kymmenenkin vuotta sitten, kasa voisi olla niin iso että tarvitsisi oman huoneen.

Nykyisellään kangasvarastoni, sen vääjäämätön karttuminen ja hidas taisteluni sen pienentämiseksi ja järkevästi varastoimiseksi kuitenkin opettaa vastuullisuudesta paljon. Siitä miten vaikeaa on löytää tasapaino edes oman perheen vuosikausia yksinkertaistettuun kulutukseen. Siitä millä perusteella vaatetta kannattaa ostaa, ja siitä millä perusteilla vaate kannattaa julistaa aikansa eläneeksi. Siitä miten minimalismi sopii unohtaa jos yrittää olla vastuussa omaisuutensa koko elinkaaresta. Aina välillä se kertoo siitäkin, millaisia mahdollisuuksia ja millaista uutta elämää piilee kertaalleen hylätyssä ja käyttökelvottomaksi todetussa, luovuudesta ja uuden oppimisesta.

Tämä ratkaisu on suuri, hankala ja turhauttava. Se kuitenkin palauttaa vastuun kuluttamisestani täsmälleen sinne minne se kuuluukin. Minulle. Kangasvarasto motivoi kummasti miettimään jo kaupassa, tarvitsenko uutta ja jos tarvitsen, onko suunnittelemani ostos pitkäikäisen oloinen. Onko se  sellainen, joka voi inspiroida vielä tilkkusinakin. Nämäkin ovat hyödyllisiä mietteitä tässä kulttuurissa jossa osataan kuluttaa, mutta ei pian tiedetä, minne jäte saataisiin kun Afrikkakin on täynnä.

3 kommenttia:

Liisa kirjoitti...

Niin totta, niin totta. Kun kirpputori ei ole ratkaisu eikä roskis myöskään, niin todellisuus tosiaan vyöryy - meillä tällä hetkellä pitkin kuistin lattiaa, ja täyttää se hämmästyttävän kokoisen hyllykön kellarissakin. Eilen ja tänään olen ommellut viisi kassia eikä se todellakaan näy missään , ei ainakaan varastojen pienennysmielessä. Tässä valossa muutaman viikon takainen Eurokankaan reissu oli kehnoa ahdistuksen hoitoa. Kuluu pitkä aika (15 vuotta?) ennen kuin menen sinne uudelleen.

Kirpputoreilla muuten kierrän joskus ihan vain varaosia etsimässä. Napit ja sellaiset ovat kaupasta ostettuna hirveän kalliita. Tehdasommelluissa vaatteissa on myös tavattoman työläita osia kuten taskuja, jotka voi sellaisenaan siirtää toiseen vaatteeseen, kassiin tms.

Aikatherine kirjoitti...

kierrättää voi myös kotona.. Minä virkkaan tai kudon vanhat vaatteet matoiksi, pöytäräsyiksi, lattia mopiksi.. Ikkunan viimeinen silaus vanhalla pehmeällä lakanan palalla on a, vot.. nenäliinoja räkätaudin varalle.. nuken vaatteita .. ideoita tulee aina uusia. Ehjät siistit lasten vaatteet menee kaupaksi kirppiksellä hyvin ja se on hyvä, huonot ei kelpaa edes kuteeksi, menevät sekaroskiin.. tytär myi 80% Valtsussa lasten vaatteitaan, oli tyytyväinen, lelujakin meni yksi ikea kassilinen. Lapset kasvaa ja jotkut vaatteet on hyvin pian pieniä, lelu toiveet on iän ja kaverien kans yhtä

Saara kirjoitti...

Liisa: Onpa mukavaa kuulla, etten ole ainoa jonka pirtistä löytyy vyörymiä. Ehkä sekaan kuitenkin mahtuu ihan pikkuisen uuttakin kangasta, jos se inspiroi uusiin projekteihin? Silti on väliin vaikeaa ostaa edes ehdottoman tarpeelliseksi tietämiäni kankaita, kun vaatteiden ompelemisesta seuraa lisää paloja...

Napit ja muut pikkuosat ovat kalliita. Ja vanhat napit ovat hienojakin. Huvittavaa, miten vanhasta napistakin voi välillä nähdä, minkä vuosikymmenen retroa se on.

aikatherine: Minulla on samoja harrastuksia. :) Välillä tuntuu vain siltä, että räsyjä ja mattoja tarvitaan melko vähän verrattuna siihen miten paljon niihin olisi materiaalia. Se myös vaikuttaa, etten ole (vielä) kovin hyvä ideoimaan. Mutta opetellaan...

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments