Blogisiivousta ja hajamietteitä väkivallan ytimestä

Tänään ei tule pitkää postausta, kun käytinkin kirjoitusaikani pienen kevätsiivon tekemiseen.


Käykää kuitenkin lukemassa tämä erinomainen artikkeli  mahdollisen joukkomurhaajan sielunelämästä. 


Itselleni heräsi kirjoituksesta pari ajatusta. Tässäkin kirjoituksessa esiin nousi kiusaaminen psyyken vaurioitumisen laukaisijana ja se että kiusatut pitäisi tunnistaa jotta heitä voitaisiin auttaa. Mistä johtuu, että samaa virttä on veisattu vähintään omista ala-asteajoistani lähtien, eli kohta 30 vuotta, mutta tässä ajassa kiusaaminen näyttäisi vain raaistuneen ja monimuotoistuneen? Toiseksi, julkisuuteen tulleita kiusaamistapauksia seuratessa näyttäisi siltä että kiusaamisen esiintuominen ei läheskään aina ole tehokas tapa saada se loppumaan. Uhrin syyllistäminen, hänen kokemansa kärsimyksen vähättely ja muu passiivisaggressiivinen kohtelu ovat edelleen tavanomaisia reagointitapoja, ja siinäkin tapauksessa että apua saadaan, prosessi on usein uhrille raskas (vaatien esim. koulun tai työpaikan vaihtoa) ja nöyryyttävä. Ottaen huomioon, miten yleistä kiusaaminen on ja miten syvällä se ihmisluonnossa tuntuu istuvan, voisi miettiä sitäkin ovatko syyllisten määrittäminen ja tuomitseminen parhaita reagointitapoja. Ehkäpä, jos alettaisiin etsiä, voitaisiin löytää muita keinoja tunnistaa uhrien kärsimys, tapahtumien epäoikeudenmukaisuus ja pyrkiä palauttamaan kiusaamisen uhrien kokemus omasta arvokkuudestaan. 


Seuraavaksi, jos se Todellisuudelle mitenkään sopii, yritän blogata jostakin valoisammasta aiheesta.

posted under , , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments