Ajattele globaalisti, tee jotakin


Ilahduin jokin aika sitten siitä kun ulottuvilleni tuli lausuntopyyntö eräästä valmisteilla olevasta laista. Se ilo kuitenkin loppui lyhyeen. Pian nimittäin selvisi, että kyseinen laki on EU:sta tuleva täysharmonisointihanke. Useinhan EU:ssa määrätään direktiivillä minimitaso, jota tiukempia säännöksiä voidaan antaa kansallisella tasolla. Kun kyseessä on täysharmonisaatio, tämä ei siis käy päinsä, vaan tavoitteena on yhdenmukainen lainsäädäntö kaikissa hankemaissa. Yksittäisten maiden tapauksessa, se siis voi tarkoittaa takapakin ottamista. Ja niinhän tässä sitten kävi, että vaikka ankaran kokoustamisen kuluessa laista löytyi lobbareiden vähemmän ylevää näpelöintiä ja muunkinlaista takapakkia vanhaan lainsäädäntöön verrattuna, lopulta panokseni lain laadintaan tiivistyi siihen että sain tilaisuuden sanoa painavan ja eettisesti asiantuntevan mielipiteeni siitä, miten pari sanaa tulisi kääntää suomeksi. Lopullisen päätöksen siitäkin tekee toki lakia valmisteleva virkamies. Elin taas niitä hetkiä jolloin minusta tuntui, että salaattirivin kylvämisessä ympäristöteon panos- hyötysuhde on aika paljon korkeampi kuin lausunnonantopuuhat. Salaattia kylväessään kun on mahdotonta olla pelastamatta hiukan maailmaa ruokakriisin lievittämisen, ilmastonmuutoksen torjunnan ja globaalin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmista.

Olin tunnistavinani samansävyisiä tuntoja Leo Straniuksen blogikirjoituksesta jossa hän suomi Rion ympäristökokousta. Kieltämättä, kuullessani kokouksesta ja sen aikaansaannoksista minäkin mietin, edistikö se sittenkään ympäristön hyvinvointia aiheuttamiensa hiilidioksidipäästöjen verran. Olivat nimittäin aika isot kinkerit. Maailman tila on viimeisen 20 vuoden aikana huonontunut radikaalisti lähes kaikilla käytetyillä mittareilla, mutta mitä tekee ihmiskunta? Odottaa että se kuuluisa Joku Muu tekisi jotakin. Stranius miettii, tarvitaanko suuria ympäristökokouksia ja onko YK sittenkään tehokas vaikuttamiskanava. Minä puolestani olen jo jonkun vuoden pohtinut pienempimuotoisenkin kokoustamisen ja ”vaikuttamisen” mielekkyyttä. Kuinka suuri osa yrittämisestä valuu käytännössä ö-mappiin ja hukkuu uutishälinään? Kuinka suuri osa verrattuna siihen että pysyy kotona istuttamassa omenapuita ja virkkaamassa huopia? Kyllä, joskus hyvät ideat lähtevät kantamaan. Olen minäkin sen nähnyt. Silti näyttää kovin selkeältä, että hiljainen elämä käsitöineen ja pienviljelyineen on aliarvostettu eettisesti kestävän toiminnan muoto. Hiljaiseen arkeen ei mahdu suuria tekoja, mutta ne pienet teot ovat konkreettisia ja olemassaolevia tekoja. Se on enemmän kuin mitä usein voidaan sanoa paljosta kokoustamisesta ja puheiden kirjoittamisesta.

Kuten Bill Bryson huomauttaa mainion teoksensa At Home esipuheessa, kotona oleminen on kroonisesti aliarvostettua, olkoonkin että kotona tapahtuu suuri osa niistä asioista jotka tekevät elämästä mukavaa.  Monet ihmiskunnan arkea mullistaneet keksinnöt säilykepurkista koneella ompelemiseen ovat mullistaneet nimenomaan elämää kotona. Silti kaikille opetettavassa kouluhistoriassa keskitytään kuvailemaan sotia ja huippupolitiikan kiemuroita. Kotona voimme jo elää sitä lempeää elämää jonka Rioon kokoontuneet päättäjien laumat totesivat utopiaksi. Kotona ihmisen valta muuttaa maailmaa on suuri ja konkreettinen. Jos onnistumme muuttamaan arkea, ja siinä sivussa inspiroimaan paria muutakin ihmistä muuttamaan omaansa, olemme saaneet aikaan jo paljon. On vapauduttava huomiotalouden harhasta joka kertoo että huomiotaherättävät tempaukset ja arvovaltaisissa piireissä pyöriminen ovat tekemisen korkein muoto, sekä siitä että hankkeisiin kuluva raha olisi niiden vaikuttavuuden mitta. Niistäkin voi olla hyötyä, osallistuminen myös näillä tavoin on kyllä kannatettavaa...paitsi ehkä siinä tapauksessa että se on pois konkreettisemmasta työstä oman elämän tasolla. Globaaliin ja poliittiseen suuntaan voi kurkotella, mutta ensiksi on hyvä varmistaa että oma elämä on juurtunut kunnolla vihreään, lempeään elämisen tapaan.

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments