Työläisten juhlaa


Eilen piipahdimme Helsingissä ystävien vappubileissä ja tänään teimme eväsretken puutarhan nurmikolle. Pääasiassa työläisten juhlaa on kuitenkin juhlittu meillä reippaan raadannan merkeissä. Pohjimmiltaan, olisin ollut tällaisena keväänä aivan tyytyväinen jo siihen että suoriudumme kevään välttämättömistä töistä: omenapuiden leikkuusta, risusavotasta ja kasvimaan kunnostamisesta. Sitten kävi ilmi, että viime ajat ylitöitä paiskineella Puolisolla on vielä jäljellä muutama lomapäivä. Kun vielä taskun pohjalla polttelivat kultakaupoista saadut ylimääräiset pennoset, löysimme itsemme taimikaupoilta. Mansikkamaan perustaminen jää taas ensi vuoteen, mutta muuten marjantuotantomme noususuunnassa. Vuohenputkimatto on taas parissa kohdassa ottanut takapakkia viljelysten tieltä.

Olen viimeisen viikon sadatellut sitä että huimaus on pitänyt minut vielä poissa lenkkipoluilta. Osallistumiseni Kevätviuhahdukseen näyttää sen verran epävarmemmalta. Näin blogissa voi mainita, että myös kannustusjoukoista on pulaa. Puolison viimeisin kommentti kuului ”Voit sä siihen osallistua, mutta maaliin tulemisesta en olisi kovin varma. Ota sitten puhelin mukaan, niin tulen noukkimaan raatosi reitin varrelta.” Kiitti vaan, kamu. Vaikka uskoni kykyihini ei puheista tai vastakkaisista todisteista hevin horju, olen kuitenkin päätynyt ottamaan uuden lähestymistavan kunnonkohotukseen. Näin alkajaisiksi vain. Puutarhassa raataminen on siitä mukava treenimuoto, että soveltuvaa tekemistä löytyy aina. Olenkin kohottanut kuntoani risusavotan parissa, ja lisäksi autellut isommissa urakoissa. Puutarhassa on kulunut päivittäin useampi tunti, ja iltaisin olen ollut keskimäärin rättipoikki. Se tuntuu hyvin terveelliseltä. Virkkalan raikas ilma, aurinko ja sopivan rasittavat kevättyöt ovat se ihmelääke jota runsaasti nauttimalla voi vielä pystyä mihin vain.

Ja kevättöitähän riittää niin paljon kuin jaksaa vain tehdä. Taimimyymälästä hankimme muutaman uuden pensasmustikan, ja kunnostimme saman tien koko mustikkapenkin. Tänään Puoliso rehki hyvän osan päivästä talon seinustalla perustamassa uutta penkkiä karhunvadelmille. Istuttamista odottamaan jäivät vielä luumupuu talvella kuolleen yksilön tilalle sekä pari kurtturuusuntaimea joiden pitäisi pärjäillä etupihan laihassa maassa ja tuottaa hyviä kiulukoita sekä terälehtiä kotitekoisia saippuoita sulostuttamaan. Kasvimaa odottelee vielä lantakuormaa. Sitten päästään kääntämään ja kylvämään. Kun vielä yrttimaa, kurpitsakomposti, tomaatti- ja jalapenopenkit on kunnostettu ja etupihan risukasat prosessoitu hakkeeksi, ovat kevättyöt kasassa. 

Työläisten seurana on kevät itse. Silläkin on kiirettä hitaan alun jälkeen. Vaikka pysähtelemmekin nauttimaan heräävästä puutarhasta ahkerasti, varsinaisen laiskottelun olemme ulkoistaneet sopivasti heränneille sisiliskoille. Kirjosieppo on saapunut etelästä tappelemaan sinitiaisten kanssa pöntöstä. Perhosten varalta pidetään silmät auki, joka päivä aukeavat kukat pitävät kimalaiset, mehiläiset ja villakärpäset kiireisinä. Meille kaikille kevään viikot ovat lyhyet, vaikka toisten kohdalla koko aikuisiän mittaiset. Tällaisina aikoina pitää vain sitten elää enemmän.

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments