Omavaraisuutta omakotitontilla


Marikka kirjoitti blogissaan omavaraisuuteen pyrkimisestä silloin kun tilaa on käytettävissä omakotitontin verran. Ulkomaisessa kirjallisuudessa on käsitelty aihetta jonkin verran, mutta Suomen lyhyt kasvukausi aiheuttaa sen etteivät monet ideat ole käyttökelpoisia meidän olosuhteissamme. Paljon on kuitenkin tehtävissä! Meidän 2200 neliön tontti on taajamatontiksi aika iso. Kuitenkin tehokas ruuantuotanto ja omavaraisuus ovat meille rakas aihe. Vaikka Suomessa täydellisen omavaraisuuden saavuttaminen omakotitontilla voikin olla vaikeaa, kekseliäs viljelijä voi saada aikaan paljon. Tässä siis olisi lista kymmenestä vinkistä joiden avulla pienen ja vähän suuremmankin kotipihan ruuantuotantoa saa tehostettua.

    1.Viljelysmaata ei ole vain kasvimaa, vaan koko tontin pinta-ala joka ei ole välttämättä muussa käytössä kuten rakennuksen peitossa, on Mahdollista Viljelysmaata. Ei kannata alkaa miettiä sitä mitä haluaisi maatilkullaan kasvattaa, vaan parempi on pohtia, mitä kaikkea paikalla voi kasvattaa. Yllättävän monenlaisille kasvupaikoille löytyy jokin hyötykasvi joka pärjää juuri niissä olosuhteissa jotka tarjolla on. Paahteinen seinusta sopii tomaateille ja vaikka jalapenoille. Meillä istutettiin tänä vuonna etupihan laihaan hiekkamaahan kaksi kurtturuusua joista aion saada kiulukkasatoa. Köynnössäleikköön voi istuttaa vaikka minikiivin, köynnöskrassin tai jonkin köynnöstävän pavun. Lammen reunalle voi kylvää vesikrassia. Viimevuotisessa lehtikompostissa voi hyvin kasvattaa kurpitsoita ja kesäkurpitsoita jotka tarvitsevat paljon tilaa ja ravinteita. 

    2. Katetuille alueille, kuten terassille tai kiveykselle voi perustaa ruukkupuutarhan yrteille. Amppelissa voi kasvattaa mansikoita. On olemassa myös seinustalle laitettavia minikasvihuoneita ja parvekeviljelijöille tarkoitettuja istutuslaatikoita. Ne toimivat hyvin myös terassilla. Monista viljelykasveista –jopa omenapuista- on kehitelty lajikkeita jotka tarvitsevat vähemmän kasvutilaa kuin perusmuodot. Nyt kun parvekeviljely ja pikkupihat ovat muotia, on pieniin tiloihin tarkoitettuja ratkaisuja markkinoilla runsaasti.

     3. Lue puutarhakirjallisuutesi. Puutarhassa voi viljellä monia hyötykasveja jotka eivät ole kaupan vihannesosastolta tuttuja. Kokeile uutta ennakkoluulottomasti.

     4.Ajattele kuten virkkalalainen: pieneenkin koloon mahtuu omenapuu, jos sen leikkaa huolelllisesti. Ja jokaiseen tarjolla olevaan koloon kannattaa istuttaa hedelmäpuu. Unohda puutarhakirjojen näkemykset siitä millaisen tilan hedelmäpuu vaatii. 

    5.Koristeistutuksia ei tarvitse heivata kokonaan, mutta niihinkin voi ujuttaa hyötykasveja, kuten yrttejä ja syötäviä kukkia tekeviä lajeja. Miksi ostaa koristekirsikka, kun tuottava kirsikkakin kukkii keväällä kauniisti? Raparperilla, parsalla ja lehtikaalilla on komeat lehdet. Kiulukkaruusut, japaninruusukvitteni ja herukat ovat kauniita pensaita. 

    6.Ota kaikki irti kasvukaudesta. Istuta pääsadon lisäksi varhais- ja myöhäissatoa tuottavia lajeja. Niin saat korjata satoa pidempään. Suhtaudu myös rennosti voikukkiin, vuohenputkiin ja nokkosiin jotka pyrkivät nurmikollesi. Niistä saa keväällä vihreää syötävää ennen kuin varhaisinkaan kylvös on ehtinyt satoikään.


7.Opettele säilömään. Vaikka Suomen satokausi ei ole pitkä, satoa voi silti tulla koko vuoden tarpeiksi. Se pitää vain osata säilöä ja varastoida hyvin. Opettele käyttämään satoa ja suunnittelemaan ruokavaliosi sen mukaan, mitä on tarjolla. Esimerkiksi, karppaus ei välttämättä sovi kovin hyvin ihmisille joilla on perunamaa ja kellarissa rivikaupalla hillopurkkeja.

    8. Huolehdi biodiversiteetistä. Viljelijä tarvitsee työvoimakseen tuholaisia syöviä lintuja ja petohyönteisiä, maata muokkaavia kastematoja ja pölyttäjiä. Vaikka tilaa olisi vähän, luonnosta huolehtimista ei sovi unohtaa. Jos sinulla on puu, siihen tulee ripustaa linnunpönttö. Jos tilaa on oikein vähän, ötökkähotelleista, lepakkopöntöistä ja matofarmista on erityisesti hyötyä. Tai perusta pieni keto tai kivikko. Hyötykasvien lisäksi tontilla kannattaa suosia luonnonkasveja sekä kasveja joiden tiedetään olevan erityisesti pölyttäjien suosiossa. Koska maanviljelyssä on joka tapauksessa paljon työtä, voi nurmikonleikkuuseen ja kivikasojen siivoamiseen suhtautua rennommin. Lajiköyhä ”siisteys” ei ole kaunista. Tarkkaile tonttisi luonnonvaraista eliöstöä ahkerasti, niin opit huomaamaan minkätyyppiset eläimet kaipaavat hoivaa.

    9.Hoida viljelyksesi hyvin. Huolehdi kastelusta, lannoituksesta ja kitkemisestä. Istuta kasvimaalle myös kukkia (mieluiten hyödyllisiä kukkia kuten samettikukkia, petunioita, auringonkukkia, hunajakukkia) ja pyri rakentamaan puutarhastasi kaunis paikka jossa on mukavaa työskennellä.

    10. Omavaraisuutta parantavat oman maatilkun lisäksi myös lähiseudun metsät ja järvet. Jos vain ehdit, kannattaa suunnata myös sienestämään, marjastamaan ja kalaretkelle. 

      Bonusvinkki: Mitä vähemmän tilaa on, sitä enemmän pitää priorisoida. Haluatko tontiltasi mahdollisimman paljon ruokaa? Vai haluatko rahansäästöä? Vai painotatko erikoisuuksia jotka ovat vaikeasti saatavilla? Tai ehkä vähän kaikkea? Mieti, mikä on päämääräsi ja valitse istutukset sekä tämän päämäärän että olosuhteiden mukaan.

    Tässä luetellut vinkit sopivat avomaaviljelyyn. Meillä on tähän mennessä (kohta kuuden vuoden ajan) riittänyt runsaasti töitä pelkän avomaaviljelyn parissa. Omakotitontilla on kuitenkin mahdollisuuksia enempäänkin. Kasvihuone pidentää kasvukautta ja siinä voi kasvattaa sellaisia kasveja jotka eivät tahdo menestyä avomaalla. Myös erilaiset tunnelit ja lavat pidentävät kasvukautta ja auttavat herkkiä kasveja.
    Kotieläimiäkin on mahdollista pitää omakotitontilla. Yleisimpiä taitavat olla kanat, ja kakkosena tulevat vuohet. Myös mehiläistarhaus on harkitsemisen arvoinen vaihtoehto siinä vaiheessa kun kasvinviljely ei enää riitä.


5 kommenttia:

Marikka kirjoitti...

Ihan loistava tiivistys, kiitos! Pistän tämän eteenpäin jakoon. t. Marikka

Saara kirjoitti...

Kiva kuulla, että vinkeistä on iloa! :)

Satu kirjoitti...

Mahtava kirjoitus, kiitos :)

Keskeneräinen kirjoitti...

Näin jälkikäteen haluan lisätä hienoon kirjoitukseesi lihakanit. Ne syövät rikkaruohot ja tuottavat nopeasti paljon hyvälaatuista, proteiinipitoista, vähärasvaista vaaleaa lihaa sekä hienoa lannoitetta. Kanit mahtuvat omakotitontille hyvin. Ne ovat lisäksi melko hajuttomia ja hiljaisia.

Saara kirjoitti...

Hmm... Itse olen vahvasti sitä mieltä etteivät kanit ole ruokaa, vaan parhaat kanipupuista saatavat tuotteet ovat ystävyys, lämpö ja jänisenergia. ;) Lannoitteen ja rikkaruohojen suhteen olemme kyllä samaa mieltä.

Omakotitontin sijasta kaneja on parasta pitää vapaana sisällä, esimerkiksi antamalla niille oma mukava huone (kuten olohuone) jossa ne voivat osallistua perheen elämään. Kanit tuoksuvat puhtaalta pyykiltä, minkä voi todeta parhaiten painamalla poskensa niiden pehmeään turkkiin. Hiljaisia kanit eivät kylläkään ole, paitsi nukkuessaan tai ollessaan pahanteossa.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments