Mutta minä pelastin muutaman taimenen


Vuonna 2012 Suomi on sellainen maa, jossa sisäministeri ampumistragedian jälkeen lausuu, että ratkaisu nuorten miesten pahoinvointiin olisi kristillinen herätys. Samassa haastattelussa hän tuo esiin, että tragediassa on se hyvä puoli että järkyttyneet, surevat ihmiset ovat otollista maaperää uskonnon saarnaamiselle. Kun järkytys on kolhinut ajattelukykyä, voi uskonto mennä paremmin kaupaksi. Sisäministeri Räsänen selittää myös, miksi uskonnollisperäinen moraali olisi tarpeen: kun ihminen pelkää toisten ihmisten lisäksi jumalallista kostoa, hän on motivoitunut toimimaan oikein, toisin kuin sellaiset ihmiset jotka eivät jumalia pelkää. 

Vuonna 2012 eräs maalaisfilosofi joka on yrittänyt jo jonkin vuoden ajan opettaa jokaiselle kiinnostuneelle, että hyvää tulee tehdä siksi että hyvän tulee olla olemassa ja että jokainen vääryys vahingoittaa tekijäänsä, meni taas jokseenkin sanattomaksi silkasta masennuksesta.

Mietin sitäkin, miten vain muutama viikko sitten ärähdin Kollegalle joka mielestäni käytti retorikon taitojaan väärin, muun muassa tavalla joka hyväksikäytti yleisön tietämättömyyttä argumentaatiotaidosta. Ajattelen opettajiani, vanhempia filosofeja jotka ovat onnistuneet takomaan selkärankaani sen, ettei koskaan pidä olla tyytyväinen jos ihmiset uskovat mitä filosofi sanoo, vaan iloon on syytä vasta sitten jos he uskovat oikeista syistä joihin kuuluvat muun muassa täydet hengenvoimat ja hyvä arvostelukyky. Mutta montako vaikutusvaltaista räsäsläisittäin ajattelevaa opettajaa maailmassa onkaan yhtä  filosofia kohden? Mietin sitä, miten halpaa ja helppoa onkaan odottaa jumalalta vastausta yhteiskunnallisiin ongelmiin, joiden ratkaiseminen olisi muuten erittäin vaikeaa, ehkä kallistakin, ja vaatisi paitsi määräysten antamista, myös itsereflektiota ja ehkä toimintatapojen muuttamista meiltä kaikilta.

Tänään Suomi on sellainen maa, jossa fundamentalistikristitty on sisäministerinä ja käyttää vailla häpeän häivää tragediaa oman ideologiansa kaupittelemiseen ja alkeellisen käskytysmoraalin esittelemiseen etiikan korkeimpana muotona. Minulla, toisin kuin monilla lausunnonantajilla ja pienemmilläkin internetin besserwissereillä, ei ole osoittaa Hyvinkään tragediaan syyllistä tahoa, aatetta tai ilmiötä. Ehkä saisin jotakin selville, jos käytettävissäni olisi paljon aikaa ja koko tutkinta-aineisto. Ehkä.

Tällä viikolla elämäni on kuitenkin ollut toisenlaista. Sain tilaisuuden yrittää muutaman uhanalaisen taimenen pelastamista, ja tällä hetkellä näyttää siltä että minulla oli menestystä matkassa. Jos kaikki menee hyvin, erään suomalaisen vesistön taimenkanta on muutamien vuosien päästä taas elinvoimainen, ja minunkin toimillani on ollut siinä tarinassa oma pieni osuutensa. Juuri nyt minulla on vähän sellainen tunne, että taimeniin on parempi panostaa kuin ihmiskuntaan.


posted under , , |

5 kommenttia:

eetu kirjoitti...

Kun on tarpeeksi kauppiashenkeä ja häikäilemätön luonne, ei mikään tragedia ole niin hirveä, etteikö voisi yrittää vetää kotiinpäin, näköjään. Onnea taimenille!

Lasi-Ikaros kirjoitti...

Räsäsen lausunto sekä naurattaa että suututtaa. Kohta "tragediat tarjoavat mahdollisuuden edistää kristillistä uskoa, sillä ihmiset kaipaavat lohdutusta" sen sijaan surettaa. Aivopesu on helpointa ihmisen ollessa heikoimmillaan.

Kirjoitin aiheesta pienen ja vaatimattoman tekstin pieneen ja vaatimattomaan blogiini.

Saara kirjoitti...

Eetu: Näinpä. Voikohan fundamentalisti kokea herätyksen siihen miten alhainen tuo asenne on?

Lasi-Ikaros: Kävin kurkistamassa kirjoituksesi, hienoa että tartuit aiheeseen. :)
Nauramisen ja itkemisen väliltä valitsin tällä kertaa itkemisen, sillä sanoja on kuitenkin Suomen sisäministeri.

eetu kirjoitti...

Epäilen. Veikkaisin (toivoisin) että uskovaisten joukossa on sellaisiakin, jotka ovat vilpittömiä uskoessaan, että juuri heidän uskomusjärjestelmänsä tarjoaa sen parhaan lohdun ja tuen. Toisaalta sellaiset eivät ehkä käy tragedian sattuessa mainostamaan omia joukkojaan ontuvan antiloopin kimppuun käyvän leijonan innolla.

Sisäministerimme väitteiden todenperäisyyteen liittyen, Valtaoja toikin esille muutamia hyviä pointteja. Itse en menisi edes niin pitkälle, lähimenneisyydessäkin on paljastunut, miten armollisia ja väkivallattomia esimerkiksi lestadiolaiset ovat joukkonsa heikoimmille olleet. Tässä on tietysti mahdollista antautua perinteiseen "kuka uskoo oikeammin" -saivarteluun, mutta minulle riittää se, että ko. väkivallantekijät ovat omasta mielestään olleet jumalansa lempilapsia, jotta voisin todeta, ettei kristinusko kenestäkään kilttiä tee. Tämä aihepiiri on kyllä itse asiassa niin loputon suo, että olen toistaiseksi luopunut ajatuksesta kirjoitella siitä.

Juu, kyllä naurattaisi, ellei kyseessä olisi aika paljon valtaa omaava sisäministerimme.

Saara kirjoitti...

Joo-o, minä epäilen ettei mikään katsomus tee kannattajistaan kilttejä. Suurin ongelma ovat mielestäni ne katsomukset jotka julistautuvat rauhan, rakkauden tai humaaniuden mallikuviksi, niin moneen kertaan on nähty että näihin kulisseihin uskotaan vaikka niiden varjossa tapahtuu hirveyksiä.On tietysti ikävä ajatella, että omatkin viiteryhmät voivat sisältää mätiä yksilöitä ja huonon tuurin sattuessa jopa kykenisivät piilottamaan rakenteisiinsa pahaa, mutta luulen että se on vain realistista.

Ala toki kirjoitella suonsilmäkeaiheista. ;) Ne eivät ole ainakaan aiheita jotka olisivat heti ehtymässä. Ja valoisammalta kantilta, ehkä kirjoittaminen voi saada jonkun, jossakin, joskus ajattelemaan tai rohkaisee muita samoin ajattelevia tuomaan rohkeammin mielipiteensä esiin.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments