Kevät saapui keittiöönkin


Kirjoitin taannoin, että Suomessa kausiruokailu tarkoittaa enimmäkseen toimeen tulemista pitkän talven kanssa. Kevät ei saavu keittiöön vielä silloin kun lumet sulavat. Ei yleensä edes silloin kun ensimmäiset kevätkukat puhkeavat ja ensimmäinen kevään perhonen ryömii esiin talvipiilostaan. Aikaisintaan huhtikuun loppupuolella puutarhasta alkaa löytyä syötävän kokoisia yrttejä ja villivihanneksia. Vasta kun pääskyset kiitävät taivaalla, on ruokalistalla havaittavissa selvä ero talvikauteen. Kausiruokailijan kevät on lyhyt mutta ihana.

Kevään sato on vihreää ja lehtevää. Mitä sitä enempää kaipaisikaan kuin tuoreita, rapeita lehtivihanneksia salaattilautaselle monen raastepainotteisen kuukauden jälkeen? Yrttipenkistä voi taas napsia tuoreita mausteita, kasvimaalta saa (useimpina vuosina joihin tämä vuosi ei meillä kuulu) varhaisvihanneksia. Raparperipenkki tarjoaa tuoreita aineksia piiraisiin, hillokkeeseen ja ennen kaikkea kesäjuomaan. Tulevina vuosina meillä saadaan keväisin myös tuoretta parsaa. Jos onnea ja aikaa on, voi metsästä löytää korvasieniä. Kaikki tämä näkyy ruokapöydässä. Kevätsato virkistää varastovihanneksiin moneen kertaan kyllästynyttä mieltä ja tuo ruokiin uutta potkua, vaikka määrällisesti puutarhasta tupaan kannettua syötävää ei olekaan kovin paljon. Lämpötilojen noustessa ja päivien pidentyessä myös kasvihuoneviljelyn ekologinen kuormitus vähenee sen verran siedettäviin mittoihin etteivät salaatit, tomaatit ja kasvihuonekurkut ole enää vain pyhäruokaa. Tuoreiden kasvisten ja lämpimien päivien myötä ruokalista kevenee ja raikastuu. 

Toisaalta ensimmäiset uuden puutarhakauden maistiaiset herättävät rutiineihin valahtaneen kausiruokailijan myös inventoimaan varastojen tilannetta. Vaikka monikin syksyllä varastoitu herkku on syöty loppuun talven aikana, huomaamme joka vuosi näillä main että toisia ruokatarpeita on varastossa vielä runsaasti. Nyt on vielä vähän aikaa toimittaa niitäkin ruokalistalle entistä tarmokkaammin. Etenkin ensimmäisinä vuosina kannattaa myös painaa muistiin, kuinka paljon mitäkin on mennyt. Siitä tiedosta voi olla hyötyä seuraavalla säilöntäkaudella, kun sadon runsaus uhkaa sekoittaa pään. Jos alkaa kyllästyttää, voi lohduttautua sillä että vuodet eivät ole veljeksiä maataloudessakaan. Jopa pakastimen pohjakerrostumat vaihtelevat vuositasolla. Ainakin jonkin verran. Turvallisesti voi toki ennustella, että omenoita meillä tulee aina olemaan enemmän kuin osaamme järkevästi käyttää. Joka tapauksessa varastontyhjennysintoiluun käytettävissä olevat viikot ovat tässä vaiheessa jo vähissä. Jo puolentoista kuukauden päästä tilanne on aivan toisenlainen. Kevät on vaihtunut kesäksi. On aika sulattaa pakastin, etsiä hillopurkkeihin kannet ja muuttaa tuvan taimikasvattamo säilöntäasemaksi.

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments