Kenelle rahaa taotaan?


Tämänpäiväinen Uuninpankkopojan kirjoitus oli kuin suoraan omasta näppiksestäni. Minäkin olen ihmetellyt kuluneella viikolla, mitkä ihmeen hyvinvointiyhteiskunnan alasajotalkoot ollaan käynnistämässä? Kun opiskelijoiden pitäisi töiden tekemisen sijasta opiskella joulut ja kesäkuukaudet, äitien heittää pikkulapsensa tarhaan ja painua töitä paiskomaan, kun aikuisten terveiden ihmisten ei pitäisi saada yhteiskunnalta ilmaiseksi mitään…niin kenelle sitä rahaa oikein tehdään? Veroihin, juu, mutta eikö veroilla ollut tarkoitus ylläpitää jotakin hyvinvointiyhteiskuntaa? Eli yhteiskuntaa joissa perheillä on vapaus valita, miten järjestävät lastenhoidon, ja jossa yhteiskunnan varoilla järjestetään jopa terveille työkykyisille kansalaisille monenlaisia nimellisen hintaisia tai peräti ilmaisia palveluita ja niin edelleen? Sen vastakohta minun logiikallani on orjayhteiskunta, jossa veroja pitää edelleen maksaa, mutta töitä on painettava koko elämän läpi niska limassa ja kaikesta on silti maksettava täysi hinta. Maailmassa on tietysti sellaisiakin yhteiskuntia, mutta kenen etu on se että Suomi liittyy niiden joukkoon? No tietysti. Eivät näitä ideoita ole laukoneet duunarit tai muut tavalliset kansalaiset vaan pieni eliitti jonka omaisuus takaa sen etteivät uudet kurjistumiset koskaan ylety heihin.

Sillä rahallahan kaikesta selviää. Peruspalveluiden muuttuminen maksullisiksi ei ole mikään ongelma, jos vain on millä maksaa. Työelämän kurjistuminen ei kosketa niitä joille työelämä on vapaaehtoista. Niille joiden osaaminen on tästä ikuisuuteen niin himottua että he voivat valita työpaikkansa ja vaihtaa sitä milloin vain, tai niille jotka ovat keränneet niin paljon omaisuutta että työnteko on vain palkallista harrastustoimintaa, ei puuhaa jolla on kiinteä yhteys toimeentuloon ja pärjäämiseen. Oman perheen opiskelevat nuoretkin voi auttaa kätevästi elämän alkuun- opintotukien tulorajojen, työnteon ja opintopisteiden haalimisen keskellä joutuvat tasapainottelemaan vain köyhät jotka muutenkin vievät opiskelupaikat parempien perheiden lapsilta. Eivätkö ne voisi tajuta että jos opiskeluun ei ole varaa, se tarkoittaa sitä että oma elämäntehtävä löytyy mopin varresta tai Mäkkärin paistolaatan takaa?

Niissä piireissä joista nämä ideat tulevat, filosofit tunnetaan esimerkillisinä tyhjäntoimittajina. Joten toimitanpa tähän vielä toisenkin omituisen kysymyksen:  mikä on tämän päivän suomalaisen talouseliitin visio tavallisen ihmisen hyvästä ja ihmisarvoisesta elämästä? Ovatko talous ja työelämä ihmisiä varten, hyvän elämän rakennusaineita, vai halutaanko ihmisistä tehdä talouden orjia? Raada, raada, niin saat ehkä pari uutta lelua mutta et enää niitä peruspalveluita jotka tekevät hyvinvointivaltion. Raada, raada, niin saat maksaa veroja joista et enää tiedä, mihin ne menevät kun kaikki kallistuu, supistuu ja heikkenee. Kun Suomesta tehtiin nykyaikainen yhteiskunta, pientilan omistus vaihdettiin lupaukseen vakaasta ja vauraasta urasta palkkatyössä. Nyt näyttää siltä että tämä lupaus on alkanut hapertua. Työtä saa edelleen tehdä, ehkäpä enemmän kuin aikoihin jos kuuluu siihen etuoikeutettuun kansanosaan joka töitä ylipäätään saa. Mutta vakaus ja yhteiskunnan toimien ansiosta syntynyt tasa-arvoinen vauraus joka on mahdollistanut sosiaalisen nousun, rauhallisen yhteiskunnan ja turvallisen elämän huolimatta riippuvuussuhteesta työnantajaan, näyttää olevan haurastumaan päin.

Kenelle rahaa taotaan? Loppujen lopuksi kyse on siitä, kenelle kansa suostuu takomaan ja millä ehdoilla. Naapurien kanssa olemme ihmetelleet päivä päivältä hullummalta näyttävää maailmaa. "Ei tätä voi loputtomiin jatkua. Jonakin päivänä asioiden täytyy muuttua.", sanoo Puoliso toiveikkaasti. Minun, 35-vuotiaan, elämästä suuri osa on kulunut ihmetellessä kurjistuvaa työelämää ja hajoavaa hyvinvointivaltiota. Eliitin mielestä näyttää kuitenkin vielä siltä, että kurjistettavaa on vielä paljon. Siksi on tärkeää muistaa, että yksin eliitti on voimaton. Jos kansa havahtuu välinpitämättömyydestään ja voimattomuudestaan, joukkovoimassa on yhä mahdollisuus.

posted under , , |

5 kommenttia:

Rulla kirjoitti...

Nykyaikana näyttää olevan valloilla sosiaalidarwinismi parhaimmillaan. Heikkous on sairaus ja sairailla ei ole ihmisoikeuksia. Jokainen, joka putoaa kelkasta, putoaa siitä vain sen vuoksi ettei ole osannut pitää tarpeeksi lujaa kiinni (ja samalla potkinut heikompia tieltään) joten he voivat syyttää vain itseään. Aina on vara parantaa.

Surullista tässä on myös se, että tätä sosiaalidarwinismin muotoa ei mitata enää edes yksilön työsuorituksilla, vaan kyse on pelkästään rahasta. Sillä ei ole väliä onko rahan perinyt tai omalla työllään ansainnut. Pääasia että sitä tulee ovista ja ikkunoista, keinoista viis. Useimmiten ratkaisuksi ja vanhuuden turvaksi tarjotaan erilaisia sijoitusinstrumentteja. Myös olen moneen kertaan kuullut, että paras tapa suojautua esimerkiksi sähkön hinnan korotuksilta on ostaa Fortumin osakkeita.... Pääasiahan tässä maailmassa oli se, että itsellä on kaikki hyvin, muista viis. Eikä ajatella lainkaan sitä, että jos tarpeeksi suurella joukolla on asiat huonosti, se ajan mittaan kostautuu myös omallekin kohdalle....

Kummastelen kovasti myös sitä nykykehitystä, että ihmisille markkinoidaan jatkuvasti rahastoja, osakkeita ja muita vastaavia sijoituksia sen varalle, että rahat pankissa eivät olekaan turvassa tai että rahoilleen saa näin paremman tuoton. Henkilökohtaisesti halveksin kaikkia niitä, jotka tällaisia sijoitusinstrumentteja omistavat, koska he mahdollistavat järjestelmän, joka hyväksikäyttää toisia ihmisiä. (Ja kyllä, olen itsekin ollut osa tätä halveksittavaa ryhmää joskus). Voitot tässä järjestelmässä kuuluisivat pääasiassa ihan muualle kuin sijoittajien/treidaajien taskuihin. Harva ihminen tosin tällaista tulee ajatelleeksi vaan lankeaa helposti pankkien korulauseisiin. Tiedän toki ettei rahan määrä ole vakio maailmassa eikä mitenkään nollasummapeliä. Olen vain sitä mieltä, että yritykset kun ovat velvoitettuja huolehtimaan osakkeenomistajiensa eduista, työntekijän ja yrityksen edut muuten unohtuvat. Yrityksen etu kun ei ole automaattisesti sama kuin osakkeenomistajan etu. Tietyn pisteen jälkeen yritys alkaa säästämään kaikesta mahdollisesta paitsi osakkaiden eduista ja siinä tulee esille se muiden kustannuksella loisiminen. Lisäksi mielestäni nyky-yhteiskunnassa varsin vahvan viestin välittää se, että pääomatulojen verotus on naurettavan alhainen. Siis niiden voittojen verotus, jotka tulevat muiden ihmisten työstä. Työstä, jota voiton saaja ei ole koskaan itse tehnyt. Ainoa sijoittajan ansio on se, että hänellä on sattunut olemaan rahaa ja jonkin verran pelisilmää. Se on nykyään sitä ihailtavaa toimintaa ja palkittavaa. Sitten nämä ihmiset kehtaavat vielä inistä siitä, ettei näiden voittojen verotukseen saisi koskea. Beats me.

Jotta vielä voisin olla mahdollisimman offtopic, niin linkitän seuraavanlaisen jutun, jolle pyörittelin silmiäni.

http://saituri.org/sijoittaminen/palkkatyolla-ei-rikastu-mutta-miksi/

Jutussa mainitaan, että ersimerkiksi perinteisen työuran tehnyt henkilö on säästämällä saanut kasaan 216 000 euroa ennen eläköitymistään, niin se summa ei riitä mihinkään, vaan tarvitaan miljoonien säästöt, että eläkeiästä voi edes nauttia. Ilmeisesti olen täysin jälkeenjäänyt nyky-yhteiskunnasta, mutta jos ajatellaan, että työuran jälkeen eläkettä tulee edes jonkin verran, parisataa tuhatta pankissa voisi kummasti piristää mieltä. Ihminen on ahne otus. Tässä myös lienee epäilys siitä, ettei nykyinen eläkejärjestelmä pitkälle pötki, kun täytyy alkaa hamstraamaan rahaa mahdollisimman paljon. Säästäminen ja vastuullinen kuluttaminen ovat tottakai erittäin hyviä asioita, mutta muiden selkänahasta omien säästöjen riipiminen on surullista ja halveksittavaa.

Aikatherine kirjoitti...

yes! Tästä aiheesta minäkin pienen postauksen kirjoitin.. ajatellaan aikatherine sivulleni.. pohtinut olen ja kun on neljä aikuista omaa lasta on työssä nyt, valkolakit rasioissa, ja 9 lapsenlasta kuka mistäkin kiinnostunut, heillä on elämä vielä täysin edessä vasta vanhin 15v lähtee lukioon.. vähän mietityttää tämä meno, ikuisena optimistena näen jotain hyvääkin, vähän hämärässä vielä..

Saara kirjoitti...

Rulla: Samaa sarjaa on tulosvastuuajattelu.
Minustakin suuri osa sijoittamista mm. rahastot ja useimpien firmojen osakkeet, on epäeettistä juuri mainitsemistasi syistä. Tosin, pakko huomauttaa että halveksiminen ei ole tehokas keino vaikuttaa epäkohtaan. Useimmat ihmiset eivät kerta kaikkiaan näe sijoittamisessa mitään väärää, ainakaan ennen kun asia on rautalangasta väännetty. Täytyy kuitenkin muistaa, että kyseessä on yleisesti hyväksytty ja yhteiskunnassa jopa ihailtu toiminta. Sellaiseen on kunnollisenkin ihmisen helppo mennä mukaan enempää ajattelematta.

Rahan himo on siitä jännä ettei ole mitään rajaa jossa voisi sanoa, että nyt omaisuutta on tarpeeksi. Aina voi kahmia lisää, ja aina on tarjolla tavaraa joka on juuri ja juuri ulottumattomissa.

Myös ihmisen kyky itsepetokseen on suuri, ja uskoisin että se on yhteiskunnallisen muutoksen esteenä. Vaikka huono kehityskulku yleisellä tasolla tiedostetaan aika laajalti, keskittyy moni vain oman etunsa maksimoimiseen lujasti uskoen, että ellei tyri pahasti, voi kuitenkin itse pärjätä. Monelle selviää kyllä, ettei se ihan näin mene, mutta heidän kaverinsa todennäköisemmin sulkevat silmänsä ja häipyvät takavasemmalle kuin ottaisivat opiksi...

aikatherine: Yhä pienemmistä virheistä sakotetaan syrjäyttämisellä, ja köyhyys on vuosi vuodelta yhä raskaampi taakka. Ellei kehitystä käännetä, ennustan isoja yhteiskunnallisia ongelmia.

moody kirjoitti...

Rulla kirjoitti hienosti, kiitos!

Olen mietiskellyt tätä sijoittamisen ongelmallisuutta. Taloustiedettä opiskelleena ymmärrän säästämisenä ja sijoittamisen merkityksen elintason nousemisen mahdollistajana. Kaunis perusajatushan on se, että kun tänään säästän, voin huomenna hankkia paremman auran ja maanviljely tehostuu ja sitä kautta elintaso nousee. Tai jos naapurini ei pysty säästämään, voin antaa hänelle lainan, jotta hän saa hankittua sen paremman auran, jolloin hänen elintasonsa nousee ja hän pystyy myös maksamaan pienen koron minulle lainasta, jolloin tilanne on win-win.

Nykymaailmassa kuvio ei vaan olekaan noin yksinkertainen ja kaunis. Yritykset ovat yhä enemmän sijoittajien (eivätkä työntekijöiden ja/tai johtajien) omistuksessa, ja sijoittajat haluavat tasaista korkeaa korkoa rahoilleen. Ja jostain pisteessä alkaen pätee aina vähenevien rajatuottojen laki, minkä vuoksi toiminnan tehostaminen vaikeutuu aina vain.. jolloin sitten aletaan repiä tulosta työntekijöiden selkänahasta. Ja toisaalta, kehittyneissä maissa elintason nousu ei ole enää pitkään aikaan tarkoittanut elämänlaadun tai onnellisuuden kasvua.

(Sivuhuomiona: nykypäivänä tuota "kaunista" sijoittamisajatusta edustaa mikrolainat kehittyviin maihin. Siellä elintason nousukin on oikeasti merkityksellinen asia.)

Kuitenkin monia (kaikkia?) (luonnollisesti?) houkuttelee ajatus "ilmaisesta" rahasta: sijoittamalla varallisuus kasvaa omalla painollaan. Ilmeisesti moni ei tajua (tai halua ajatella?) yhteyttä "haluan riskitöntä mutta korkeaa tuottoa"-sijoittamisen ja "onpas työelämä nykyään vaativaa"-kokemuksen välillä. Lisäksi jostain syystä termiin 'säästäminen' tuntuu nykyään sisältyvän entistä vahvemmin konnotaatio, että säästetyt rahat sijoitetaan. Tähän varmasti vaikuttaa uutisointia rahojen "makuuttamisesta" tileillä, missä inflaatio "syö niiden arvon".

Loppuun vähän toisenlainen näkökulma tuohon Saiturin artikkeliin: hyvin moni omaan tuttavapiiriini (25-30-vuotiaita akateemisesti kouluttautuneita, pääosin tekniikan ja kaupan alalla) kuuluva ajattelee ainakin puolivakavissaan, ettei meidän ikäpolvemme tule näkemään eläkettä, ainakaan alle 70-vuotiaina ja sellaista, mikä riittäisi normaaliin elämiseen. (Ja normaali eläminen tarkoittaa ihan oikeasti normaalia elämää eikä mitään huikentelevaa elämäntapaa.) Moni kokee, että joko eläke pitää itse säästää (siis yksityisesti) tai sitten työntekoa jatketaan tavalla tai toisella (esim. osa-aikaisesti) liki koko elämä. Tällaisella tausta-ajatuksella ymmärrän tuon artikkelin pointin. Toki edelleen siihen liittyy tuo sijoittamisen yleinen problematiikka.

Rulla kirjoitti...

Moodyltä myös varsinaisen hyviä kommentteja. Jonkin verran myös itse taloustieteen puolella on tullut kursseja lusittua, joten siellä on toki hyviäkin pointteja matkassa. Ongelma vaan tuntuu olevan se fokuksen totaalinen keskittyminen vain osakkaiden hyvinvointiin, koska työvoimaahan on saatavilla, varsinkin matalapalkka-aloilla. Työvoima on nyt vain mitattava määre, jolloin ei nähdä työntekijää enää ihmisenä. Tässä on se vaaranpaikka, jolloin monet haksahtavat vertaamaan ihmistä koneeseen tai pitämään ihmisen toimintaa rationaalisena, josta seuraa suuria ongelmia, etenkin jos yrityksen toimintaperiastteet ja henkilöstöpolitiikka perustuvat siihen käsitykseen, että ihminen toimii koneen tavoin ja vuokratyöläiset ovat helposti saatavilla olevia varaosia.

Mikrolainat ovat hyvä esimerkki siitä, että rahan lainaaminen ei suinkaan ole pahasta, kun se tehdään realistisesti sekä malitillisella asenteella myös lainanottajaa toisena ihmisenä kunnioittaen.

Täytyy myöntää, että olen itsekin sitä mieltä, ettei muutaman kymmenen vuoden päästä ole enää nykyisenkaltaista eläkejärjestelmää. Toivon kovasti olevani väärässä. Mielestäni kuitenkin ratkaisu ei asiaan ole se, että jokainen kahmii niin paljon itselleen toisten kustannuksella kuin vaan voi. Sama ilmiö on nähtävissä terveydenhuollon puolellakin: ihmiset eivät luota julkiseen terveydenhuoltoon, joten he ostavat vakuutuksia ja käyttävät yksityisiä lääkäreitä. Siis he, joila on varaa. Lääkäripalvelut keskittyvät enemmän yksityiselle sektorille rahan perässä ja kohta huomataan, että julkinen puoli on rapautunut ja vain varakkaimmilla on mahdollisuus hyvään terveydenhuoltoon.

Säästäminen on toki aina järkevää ja elintason kohoaminen hyvä asia. Harmi sinänsä, että kauniit mainospuheet ja milloin mistäkin tulevat talousgurut ovat saaneet ihmiset uskomaan, että ainoa tapa säästää on sijoittaa rahansa pankin tai muun rahalaitoksen sijoitustuotteisiin. Kylkiäisenä tulee mukaan elämänfilosofia, jossa vain abstraktiin rahaan voi luottaa vanhuuden turvana, kun kaikki muu pettää. Se on kylmä ja yksipuolinen ajatus.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments