Ei se totuuden löytäminen vaan siitä välittäminen



Kysymys totuudesta ei arkielämän tasolla ole kovin ihmeellinen. Toisaalta on niin, että ihmisen on mahdollista elää ainakin ulkoisesti hyvä elämä vaikka hänen käsityksensä todellisuudesta olisi syvästi harhainen. Lukemattomat ihmiset ovat eläneet tyytyväiset, tuotteliaat ja jopa tieteellisesti hyödylliset elämänsä kuutisen tuhatta vuotta vanhalla litteällä Maalla jota Aurinko on kiertänyt, olleet vakuuttuneita siitä että tähdistäennustaminen on varsin tieteellistä puuhaa ja kannattaneet toinen toistaan villimpiä uskontoja. Eikä harhaisuus tai syvä tietämättömyys todellisuuden perusteista pahemmin häiritse elämää nykypäivänäkään. Omituisia uskomuksia omaavat pärjäävät elämässä, ovat yhteiskunnan hyödyllisiä jäseniä ja kasvattavat lapsistaan kunnon kansalaisia vähintään yhtä menestyksekkäästi kuin tietoteorian ja kosmologian ystävät. Joten mitä väliä totuudella on?

Itse ajattelen niin, että totuuden keskeinen arvo on siinä että se on hyvä päämäärä. Kyllä, tiede ja filosofia ovat erehtyväisiä- mutta jos ne eivät tavoittele Totuutta vaan vain jotakin joka näyttäisi suunnilleen toimivalta arkimaailmassa, ne lakkaisivat olemasta. Jos mennään vielä arkisemmalle tasolle, pääsemme ihmettelemään, onko ihmisen ylipäätään perusteltua pitää itseään rationaalisena olentona, jos hän ei pidä totuutta itseisarvollisena hyvänä.

Kuvitelkaa lääkäri joka ei suuremmin välitä siitä onko hän tehnyt oikean diagnoosin vaiko ei, jos vain näyttää siltä että potilaan oireet ovat helpottumaan päin. Tulevatko teillekin äkkiä mieleen tarinat arvauskeskuslääkäreistä jotka kehottavat syömään buranaa oli kyseessä sijoiltaan mennyt raaja tai tulehtunut umpilisäke? Tai ajatellaan tuomaria, jota ei pohjimmiltaan kiinnosta, onko epäilty todella syyllinen siihen rikokseen josta häntä syytetään, vaiko ei. Sellaisten ihmisten ongelmana ei ole ainoastaan se että heiltä puuttuu jokin poikkeuksellisen kiitettävä ominaisuus, vaan päinvastoin heitä voi pitää kelvottomina ammattinsa edustajina. Hyvä lääkäri ei välitä ainoastaan oireiden helpottumisesta, vaan hänelle on tärkeää että potilas todella paranee oikea hoidon ansiosta. Hyvä tuomari ei välitä ainoastaan siitä että juttuun saadaan jonkinnäköinen ratkaisu, vaan hänelle on tärkeää että syylliseksi todetaan täsmälleen se henkilö joka tosiaan on tehnyt rikoksen. Totuus on siis arvo, joka ohjaa toimintaa. Ja kuten huomaamme, sillä on suurta merkitystä myös sellaisilla aloilla ja elämänalueilla jotka ovat paljon tietoteorian tutkimusta arkisempia. Tärkeää ei ole se, voimmeko jossain vaiheessa sanoa varmasti tavoittaneemme absoluuttisen totuuden, vaan olennaista on että kun pidämme totuutta hyvänä jota tulee tavoitella tarmokkaasti, tulemme viljelleeksi intellektuaalisia hyveitä. Siis toimintamalleja joista on hyötyä riippumatta siitä, kuinka hyvin jälkiviisauden valossa olemme onnistuneet totuutta jäljittämään. Jos taas hylkäämme totuuden itseisarvollisuuden, valitsemme intellektuaalisen laiskuuden tien. Arkisesti voisi kai sanoa, että tärkeää ei ole totuuden tavoittaminen vaan totuudesta välittäminen.

Jos jatkamme ajatusleikkiämme kehnoista lääkäreistä, voimme helposti kuvitella sellaisen lääkärin
joka voi olla hyvä työssään, mutta jonka käsitys todellisuudesta muilta osin on syvästi erheellinen (kyllä, minulle tulee julkisuudesta tuttuja nimiä mieleen). Hän esimerkiksi uskoo että maailma on kuutisen tuhatta vuotta vanha ja että evoluutiota ei oikeasti tapahdu. Ihmisen on täysin mahdollista (ellei peräti hyvin helppoa) rajoittaa rationaalisuuttaan, ja ennen kaikkea selviytyä elämästä ristiriitaisen ja epäkoherentin ajatus- ja uskomusmaailman kanssa. Älkää kuitenkaan kysykö minulta, miten se on mahdollista. No, yhdeksi syyksi epäilen intellektuaalista laiskuutta. Totuuden tavoitteleminen nimittäin on vaivalloista verrattuna käytännössä jotenkuten toimivien toimintamalleihin tyytymiseen. Nykyäänkin tiede on epätäydellinen ja erehtyväinen, mutta vuosituhansien aikana olemme silti onnistuneet oppimaan tieteellisen menetelmän perusteet. Tunnistamme monia erilaisia virhepäätelmiä, ymmärrämme kaikenlaista siitä miten empiirinen koe on suoritettava jotta sen avulla voitaisiin hankkia luotettavaa tietoa maailmasta. Tiedämme kaikenlaista hyödyllistä siitä mitä tietäminen on. Lisäksi totuutta vakavasti tavoitteleva joutuu sietämään epävarmuutta ja sopeutumaan siihen tosiasiaan että parhaimmillaan tietää maailmanmenosta hyvin vähän, jos sitäkään. Sen sijaan esimerkiksi uskontojen tavaramerkkinä on varmuus. Niiltä löytyy selitys kaikkeen, kun taas tieteellisin menetelmin uteliaisuuttaa tyydyttävä törmää lähes aina siihen että jokainen vastaus poikii vain lisää kysymyksiä. On äkkiseltään hiukan hämmentävää, että se joka haluaa totuutta löytää paljon harvemmin hyviä selityksiä kuin se joka vain haluaa löytää syyn lakata kyselemästä.

Aina eroa totuuden ja pragmaattisesti toimivan välillä ei näe edes lopputuloksesta. Huonokin lääkäri voi onnistua määräämään soveltuvat tropit, mutta hoidon onnistuminen riippuu silloin olennaisesti hyvästä onnesta. Pitempiaikaiset lukijat huomannevat tässä kohdassa, että olemme taas päätyneet kertaamaan hyveteorian perusteita: toiminnan hyvyyttä ei määritä ainoastaan onnistunut lopputulos, vaan tärkeää on ettei se lopputulos ole sattuman seurausta. Tuloksiin pakonomaisesti tuijottavassa maailmassa tämäkin on vaikea oppitunti.

posted under , , , |

2 kommenttia:

Aikatherine kirjoitti...

lääkäriltä odotan oikeita ja totuuteen perustuvia lääkkeitä. muuten nään maailmassa paljon enemmän valheiden petosten ja huijausten merkkejä. Totuus on minulle vähän sama kuin rakkaus, kun rakastan ihmistä tai työtä jota teen, se on aina lähempänä totuutta, kuin se josta en niin kovin paljon välitä. Tosin välitän aika monista asioista, ja totuuden rikkominen tahallisesti myös ahdistaa, maailma on hyvin raadollinen totuuskäsitteelle. Näin koen tavallisena mummelina

Saara kirjoitti...

Totuudessa ja rakkaudessa on minustakin paljon yhteistä.

Ja maailma on raadollinen paikka. Mutta jos itse yrittää olla totuudellinen ja rakastava, siitä ehkä tulee hiukan parempi.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments