William Lane Craig ja myötähäpeän syöverit (eli pieni kirjelmä Kari Enqvistille)


Hyvä professori Enqvist,

Olen lukenut, nauttinut ja viisastunut luettuani populaaritieteellisiä teoksiasi. Vain yhtä asiaa olen niissä ihmetellyt: sitä miten jaksat väsymättä piikitellä meitä filosofeja ja tuoda esiin näkemyksesi siitä että rakas tieteenalani on olennaisilta osin selkeää ajattelua häiritsevää viheliäistä sananvääntelyä. Tänään osallistuin Veritas foorumin järjestämään väittelytilaisuuteen jossa kohtasit professori William Lane Craigin keskustelussa ”Can Universe Exist Without a God?”. Enkä enää ihmettele asennettasi ollenkaan. Seuraavan kerran teokseesi tarttuessani yritän muistaa, että synkkä käsityksesi filosofeista ja filosofiasta saattaa hyvinkin johtua siitä että olet joutunut enimmäkseen tekemisiin professori Craigin kaltaisten sofistinretaleiden ajattelijoiden kanssa. Omasta puolestani, minua sattuu kaikkiin kolmeen sieluuni, kun ajattelen, että hänen kaltaisensa voivat missään päin maailmaa saada käteensä edes maisterin paperit filosofiasta. 

En näin äkkiseltään muista, koska minua olisi viimeksi (myötä)hävettänyt yhtä paljon kuin professori Craigin puheenvuoroja kuunnellessani. Koska olen joskus tullut itsekin opettaneeksi argumentaatiota, aloitan pahimmasta: hän kohteli Sinua, eli mahdollista hyväntekijäänsä, tavalla joka on täysin sopimaton filosofille (ainakin siinä maailmassa jossa itse elän). Totuutta rakastavalle filosofille vastapuoli on nimittäin aina mahdollinen hyväntekijä: joku joka on valmis näkemään argumentoimisen vaivan koetellakseen uskomuksiani ja vapauttaakseen minut mahdollisista harhakuvitelmistani. Siksi väittelyn vastapuolta tulee aina kohdella kohteliaasti ja mahdollisimman hyväntahtoisesti. Craig sen sijaan oli ylimielinen, omahyväinen, alentuva ja pyrki hallitsemaan keskustelua. Hän valitti surkeasti siitä ettet toiminutkaan hänen odotustensa mukaan etkä lähtenyt keskustelemaan niistä argumenteista joista hän oli valmistautunut keskustelemaan. Minä tosin pidin tyylistäsi ja asenteestasi oikein paljon, ja käsitykseni Sinusta parani kovasti. Osoitit olevasi intellektuaalisesti nöyrä, mieleltäsi avoin ja utelias todellisuuden tutkija. Luulen, että kyllä me sittenkin juttuun tulisimme, jos joskus sattuisimme törmäämään Suomen pienessä tiedemaailmassa!  Ihan oikeasti, jotkut filosofit ymmärtävät että logiikka kuvaa myös ihmismielen rakennetta ja on siten yhteismitaton luonnon, kuten kvanttimaailman kanssa. Omaa filosofointiani eivät alkeishiukkasten temppuilut ole ikinä häirinneet- päinvastoin, olen aika lumoutunut kvanttimaailman ihmeistä (sikäli kun matemaattisesti lahjaton mieleni kykenee niitä ymmärtämään) ja siitä miten paljon ne eroavat makromaailmasta.Tunnen itseni suorastaan fiksuksi kun ymmärrän, että ilmiö ja sen tulkinta ovat eri asioita ja että Sinä olet kiinnostunut niistä ilmiöistä. Jos olisin ollut Craigin housuissa, olisin mielelläni keskustellut kanssasi fysikaalisen todellisuuden ilmiöistä, ja filosofisen työkalupakkisi pienuudesta narisemisen sijasta koittanut katsoa, saisimmeko yhteisvoimin Todellisuudesta irti uusia oivalluksia. Uskon vakaasti, että todellisuus on niin monimutkainen että sen ymmärtämisen yrittämiseen tarvitaan kaikki käytettävissä olevat työkalut empiriasta filosofiseen järkeilyyn. Mutta ihmettelen kanssasi, mihin ihmeeseen tarvitaan professori Craigin edustamaa käsitesirkusta ja merkityskikkailua.

Minulla ei ole aavistustakaan siitä, mitä filosofia mahtaa merkitä professori Craigille, mutta minulle se ei ole verbaalisia silmänkääntötemppuja tai ihmisten pyörryksiin puhumisen taitoa vaan tieteellisiin periaatteisiin perustuvaa järjenkäyttöä jolla yritetään saada irti tietoa, hyötyä, merkitystä ja ymmärrystä niistä todellisuuden osista joihin kokeellinen tieteellinen menetelmä ei aivan yllä. Professori Craig kuitenkin vaikutti rakastavan suuria selityksiä ja omaa oikeassa olemistaan- asioita joita kenenkään filosofian vakavasti ottavan ihmisen ei pitäisi arvostaa. Me molemmat jo tiedämmekin että hänen argumenttinsa jumalan olemassaolon puolesta olivat kuluneita eivätkä erityisen vakuuttavia. Miksi universumin olemassaololle esimerkiksi pitäisi olla olemassa jokin erityinen syy? En sano, etteikö syytä voisi olla olemassa, mutta en ymmärrä, miksi sellaisen olisi pakko olla olemassa. Siis sen lisäksi että se olisi uskovaisista tosi kivaa? Minusta on myös ihmeellistä, miten ihminen on selvinnyt filosofiassa professoristasolle kuulematta koskaan hyve-etiikasta, omaten naiivin käsityksen siitä että paras vaihtoehto jumalan tahdon perustamien absoluuttisten hyvien ja pahojen tekojen olemassaololle on nihilismi ja äärirelativismi. Olen aika varma siitä että se kuuluisa filosofien enemmistö olisi tästä eri mieltä- ja enemmistöllä tarkoitan nyt sitä osaa filosofikunnasta joka on havainnut, että tieteellisestä etiikasta on olemassa neljä sofistikoitunutta pääsuuntaa (runsaslukuisine variaatioineen), ja ne kaikki tulevat jotenkin toimeen ilman eetterissä luuraavaa jumalaa. 
Mutta argumenttien kanssa pitää olla armollinen: ehkäpä professori Craig kuitenkin tekee parhaansa? Ehkä hän on tosiaan nukkunut etiikantunneilla? Sen sijaan filosofiksi itseään kutsuvalta ihmiseltä voi käsittääkseni vaatia, ettei hän sorru ilmiselviin virheargumentteihin, kuten olkiukkojen rakentamiseen, ad populumiin eli enemmistöön vetoamiseen tai ad verecundiamiin eli auktoriteettiin vetoamiseen. 

Esitit professori Craigille monia hyviä ja selkeitä kysymyksiä, mutta niihin häntä ei huvittanut lainkaan vastata. Siinä vaiheessa kun yleisökysymysten aika koitti, minäkin viittasin. En vielä tosiaankaan ole täysissä ruumiin enkä hengen voimissa, mutta olin silti niin ärtynyt, että yritin urheasti puraista professori Craigia filosofisesta nilkasta sikäli kun se yhden kysymyksen puitteissa oli mahdollista. Se ei tietenkään saanut häntä perääntymään viittä milliä, mutta toivon että joku yleisössä heräsi harkitsemaan. Luulen, että olit professori Craigin suhteen oikeassa siinä ettei hän oikeasti luopuisi jumaluskostaan minkään todistusaineiston voimalla. Toivon, että yleisön joukossa istui joku avoimella mielellä tilaisuuteen tullut kyselijä joka huomasi saman.

Lopuksi haluan kiittää Sinua inspiraatiosta. Kysyit professori Craigilta, mitkä ovat niitä asioita jotka saisivat hänet luopumaan uskomuksestaan että jumala on olemassa. Itse olen polyteisti, joten käsitykseni jumaluudesta ovat hyvin erilaiset (eli huomattavasti vaatimattomammat ja maanläheisemmät) kuin professori Craigilla. Siitä huolimatta, koska kyse on metafyysisistä mielipiteistä, kysymys on minusta aivan pätevä ja ansaitsee mahdollisimman suoran ja selkeän vastauksen. Aionkin rustata oman vastaukseni seuraavassa postauksessa.

posted under , |

14 kommenttia:

Haecceitas kirjoitti...

En valitettavasti ollut paikalla näkemässä tuota debattia, mutta aiempien vastaavien tapahtumien perusteella en pidä kovin luotettavana tai puolueettomana tuota arviotasi siitä, että Craig olisi kohdellut Enqvistiä jotenkin epäsopivasti - tuskin ainakaan millään sellaisella standardilla arvioiden, jonka mukaan oma suhtautumisesi Craigiin ei olisi vähintään tuplasti yhtä sopimatonta.

Päättelet, että Craig ei ole ehkä koskaan kuullut hyve-etiikasta. Itse voisin päätellä tuosta kommentistasi, että itse et ole kuullut normatiivisen etiikan ja meta-etiikan erosta, mutta se olisi kenties vähän hätiköity johtopäätös.

Enemmistöön vetoaminen ja auktoriteettiin vetoaminen eivät itsessään ole argumentointivirheitä. Niitä voi toki käyttää sellaisella tavalla, että niistä tulee argumentointivirheitä. Craig ei tyypillisesti argumentoi sillä tavalla, että jos enemmistö/asiantuntijat ovat jotain mieltä, niin sen täytyy olla totta. Kuitenkin tällaiset keskustelut yleensä olettavat jotain lähtökohtia tähän saakka muualla käydystä keskustelusta aiheeseen liittyen. Siksi nuo enemmistö-/asiantuntijamielipiteet ovat usein mainitsemisen arvoisia.

Saara kirjoitti...

Olet oikeassa: arvioni on subjektiivinen ja perustuu vain siihen, miten itse kohtelisin väittelyn vastapuolta. Minulla on tietyt standardit, joita Craigilla ei havaintojeni mukaan selvästi ole.

Olen pahoillani, etten lyhyessä pätkässä tuonut selkeämmin esiin sitä että Craig käytti mielestäni enemmistöön ja auktoriteettiin vetoamista nimenomaan virheellisellä tavalla. Näiden argumenttien tueksi pitää olla käsittääkseni lisätodisteita TAI argumentit on esitettävä siten, että vastapuoli kykenee arvioimaan väitteen oikeellisuuden. Enqvist on fyysikko, joten mielestäni on syytä olettaa ettei hän välttämättä tiedä (eikä hänen tarvitsekaan tietää) esimerkiksi, mitä mieltä filosofien enemmistö jostakin asiasta todella on. Ainakaan en löytänyt itseäni joka kerta Craigin mainitsemista enemmistöistä. Se voi toki johtua myös siitä että olen vähemmistöä, mutta tämä ei tee tyhjäksi sitä miten argumenttia käytettiin...

Olet myös oikeassa siinä että tiedän, mitä eroa on normatiivisella ja meta-etiikalla. En kuitenkaan ymmärrä, miten ero olisi tässä yhteydessä olennainen. Aivan erityisesti en ymmärrä, miksi joku haluaisi väitellä näistä asioista fyysikon (ei-filosofi) kanssa. Minusta hyvä väittelijä pyrkii mielekkääseen keskusteluun. Esimerkiksi, metafysiikkaan, tietoteoriaan ja tieteelliseen metodiin tutustunut filosofi voisi pistää kosmologian professorin kanssa pystyyn mielenkiintoisen debatin kosmologian metafyysisistä aspekteista, kvanttifysiikan filosofiasta, tieteellisen tiedon luonteesta, uskonnollisen ja tieteellisen totuuden eroista ja tieteellisen tiedon rajoista. Näin muutaman aiheen mainitakseni. Tämä ei olisi pelkästään ystävällistä vastapuolta kohtaan, vaan keskustelussa molempien osapuolten vahvuuksia voisi hyödyntää. Taustaoletukseni toki on, että väittely vain oman oikeassa olemisen todistamiseksi on hedelmätöntä, ja epäviisasta silloin kun olisi tilaisuus syvällisempään pohdintaan.

En ole aikaisemmin nähnyt Craigin esiintymisiä, joten en tiedä, miten hänellä on yleensä tapana argumentoida. Ei hän niin tökerö ollut, että olisi esittänyt enemmistömielipiteen takaavan mielipiteen oikeellisuuden, ainoastaan että se on vahva todiste.

Otto kirjoitti...

"Hän valitti surkeasti siitä ettet toiminutkaan hänen odotustensa mukaan etkä lähtenyt keskustelemaan niistä argumenteista joista hän oli valmistautunut keskustelemaan."

Minusta on jokseenkin ymmärrettävää ilmaista odottaneensa keskustelukontekstin perusteella, että osallistujalla on debatissa tietty rooli, jossa hän pyrkii tarjoamaan tietyn näkökulman puolesta mahdollisimman vahvan keissin. Tämä on kätevää ihan siitäkin syystä, että molemmat osallistujat ovat hyväksyneet keskustelun otsikon ja valmistelleet perustelunsa tämän pohjalta. Tämä auttaa mm. siihen, että keskustelijat puhuisivat mahdollisimman vähän toistensa ohitse. Debatin konventioihin on tavannut kuulua, että osallistujilta tulisi voida odottaa oman roolinsa mukaista argumentaatiota, sekä vastapuolen argumenttien huomioimista. Jos kyseessä olisi kahvipöytäkeskustelu, tuollaisista valittaminen olisi tietysti naurettavaa.

Kun sitten vastaväittäjä pyytää sinua puolustamaan niitä argumentteja, joiden puolustaminen olisi asetelman perusteella vastaväittäjän tehtävänä, on mielestäni vähintäänkin oikeutettua huomauttaa että et ollut lainkaan valmistautunut tällaiseen. Tämä on mielestäni yleisöä kohtaan ihan huomaavaista ("nyt btw. siirrytään vähän sivuraiteille, seuraava pysäkki Äkäslompolossa." & "Heitän nyt lonkalta, joten älkää hämmentykö jos sanani eivät tee oikeutta argumenteille niiden vahvimmassa muodossaan.").

"Ihan oikeasti, jotkut filosofit ymmärtävät että logiikka kuvaa myös ihmismielen rakennetta ja on siten yhteismitaton luonnon, kuten kvanttimaailman kanssa."

Siihen nähden, että myönnät ettet itse ymmärrä kvanttifysiikkaa, tämä kommentti kuulostaa siltä kuin tuosta yhteismitattomuudesta ei mielestäsi pitäisi riittävällä aivokapasiteetilla jäädä epäilyksen varaa.

"Mutta ihmettelen kanssasi, mihin ihmeeseen tarvitaan professori Craigin edustamaa käsitesirkusta ja merkityskikkailua.
Minulla ei ole aavistustakaan siitä, mitä filosofia mahtaa merkitä professori Craigille, mutta minulle se ei ole verbaalisia silmänkääntötemppuja tai ihmisten pyörryksiin puhumisen taitoa vaan tieteellisiin periaatteisiin perustuvaa järjenkäyttöä jolla yritetään saada irti tietoa, hyötyä, merkitystä ja ymmärrystä niistä todellisuuden osista joihin kokeellinen tieteellinen menetelmä ei aivan yllä."

Debatissa mukana olleena haluaisin mielelläni kuulla, mihin tämä käytännössä viittaa? Meinaatko esim. että Craigin harjoittama metafysiikka tai mahdollisten maailmojen modaalilogiikka on jotakin hämäystä tms.? Jos Craigin argumentit ovat silmänkääntötemppuja, niin haluaisin totuuteen pyrkivänä ajattelijana kuulla: miltä osin?

Otto kirjoitti...

"Professori Craig kuitenkin vaikutti rakastavan suuria selityksiä ja omaa oikeassa olemistaan- asioita joita kenenkään filosofian vakavasti ottavan ihmisen ei pitäisi arvostaa."

Tähän liittyen kuulisin mielelläni kommenttisi uskonnonfilosofian tutkijan Aku Visalan tekstiin "Käännyttämisen hyveestä":

http://www.hyvejohtajuus.fi/7505/kaannyttamisen-hyveesta/

"Miksi universumin olemassaololle esimerkiksi pitäisi olla olemassa jokin erityinen syy?"

Tässä et ilmeisestikään pyri vielä osoittamaan Craigin argumenttia merkityskikkailuksi, vaan kiistät sen premissin. Valitettavasti debatissa ei menty tarkemmin noihin premisseihin, joten Craig ei päässyt esittämään tälle puolustusta, mutta jos asia aidosti kiinnostaa, aloittaa voi vaikkapa täältä: http://ujjf.blogit.fi/miksi-maailma-on-olemassa/

"Minusta on myös ihmeellistä, miten ihminen on selvinnyt filosofiassa professoristasolle kuulematta koskaan hyve-etiikasta ja omaa naiivin käsityksen siitä että paras vaihtoehto jumalan tahdon perustamien absoluuttisten hyvien ja pahojen tekojen olemassaololle on nihilismi ja äärirelativismi."

Kuten aiempi kommentoija totesikin, tässä Craig puhuu metaetiikasta. Se että Craig kertoo pitävänsä ateistisesta näkökulmasta objektiivisen moraalin kieltämistä helpompana kuin siinä pysymistä, ei mitenkään itsestäänselvästi osoita että hän olisi naiivi.

"Luulen, että olit professori Craigin suhteen oikeassa siinä ettei hän oikeasti luopuisi jumaluskostaan minkään todistusaineiston voimalla."

Sanot tämän niin kuin se olisi itsestäänselvästi merkki naiivista tai älyllisesti epärehellisestä suhtautumisesta uskomuksiin, mutta olen samoilla linjoilla Craigin kanssa siinä, ettei uskomuksen tarvitse olla kumottavissa havaintotodisteilla voidakseen olla oikeutettu. Triviaaleina esimerkkeinä kysyisin, mikä havaintotodiste saisi sinut luopumaan uskostasi koirien olemassaoloon tai omaan olemassaoloosi?

Saara kirjoitti...

Kiitos pitkästä ja mielenkiintoisesta kommentistasi, Otto!

Niin, mielestäni Enqvist ei mennyt roolinsa ulkopuolelle vaan edusti Craigille vastakkaista kantaa. Se mitä hän ei tehnyt on filosofiseen debattiin antautuminen. Minusta tämä on ymmärrettävää. Enqvist ei ole filosofi vaan tarkastelee keskustelun otsikkoa oman asiantuntemuksensa (eli fysiikan alaan kuuluvan kosmologian) näkökulmasta. Tämä näkökulma ei ole filosofisen otteen kanssa ristiriitainen, vaan ymmärtääkseni Enqvist pysytteli alueella joka on yhteinen sekä kosmologialle että filosofialle. Craig pyrki siis nähdäkseni viemään keskustelun omalle vahvuusalueelleen jonka oletan olevan Enqvistille vieraampi. Se voi olla luontevaa, mutta hyväntahtoista se ei ole.
Näkisin, että Enqvist ei toiminut niin kuin Craig oletti hänen toimivan (eli alkanut keskustelemaan jumalantodistuksista), mutta niistä keskusteleminen ei nähdäkseni ollut Enqvistin ainoa mahdollisuus toimia tilaisuuden lähtöasetelman mukaisessa roolissa ja pohtia otsikkona olevaa kysymystä. Tilaisuuden aiheen käsittely ja jopa otsikon problematisointi oman alan asiantuntemuksen näkökulmasta eivät mielestäni riko hyvän väittelyn sääntöjä.

Koska minulla on dyscalculia, en kykene ymmärtämään kvanttiteorian matemaattisesti kuvattavaa puolta, mutta oma tutkimusalani on avaruustutkimuksen filosofia ja olen lisäksi perehtynyt metafysiikkaan, kosmologiaan ja kvanttifysiikan filosofiaan opinnoissani. Joten ainakin mielelläni ajattelisin, etten ole aivan tietämätön kvanttifysiikan perusteista. Tarkoitin ainoastaan, että en kykene ymmärtämään sitä syvällisesti. :)

Kieltämättä, Craigin tapa käyttää mahdollisten maailmojen semantiikkaa oli mielestäni sellainen jota voi kritisoida. Kenties hän esitti argumenteistaan lyhennelmät, mutta siinä tapauksessa olisin toivonut, että hän olisi esittänyt vähemmän argumentteja ja tuonut taustaoletuksensa selkeämmin esiin. Esimerkiksi väite, jonka mukaan jumala ei voi eksistoida vain joissakin mahdollisissa maailmoissa on sellainen johon olisin kaivannut rutkasti selvennyksiä. Mitä hän mahtoikaan tarkoittaa käsitteellä "maailma"?

En tietenkään tiedä, onko Craig todella niin naiivi kuin miltä hän minun korviini kuulosti. Mutta vähintään hänen käsityksensä objektiivisen moraalin vaikeudesta ateistinäkökulmasta on erittäin ongelmallinen. Koko tieteellinen filosofinen etiikkahan on ateistista (jumalatonta) etiikkaa! Se pärjäilee tietääkseni aivan mukavasti. Tieteellisen etiikan perusidea on etsiä moraalin objektiivista perustaa jostakin muualta kuin jumalolentojen tahdosta. Esimerkiksi hyve-etiikassa jota itse edustan, Craigin kuvaamat itsessään pahat tai hyvät teot ovat epämääräinen käsite, ja tekojen moraalisuus konstruoidaan toisella tavalla.

Lyhyesti:
Minut saisi luopumaan uskosta koirien olemassaoloon esimerkiksi se että minä tai kukaan luotettavana pitäminen tiedollinen auktoriteetti ei koskaan havaitsisi yhtään koiraa, tai jos joku selvittäisi järkeenkäyvästi, miten on mahdollisat että kaikki tähänastiset koiria koskevat havaintoni ovat olleet hallusinaatiota. Omaa olemassaoloani epäilen toki silloin tällöin muuten vain. Tiedän kyllä, että kysymyksesi koskettelee syvällisiä tietoteorian peruskäsitteitä. Lyhyesti voin sanoa lähestyväni tietämisen ja totuuden kysymyksiä hyve-epistemologian näkökulmasta.

Tällä hetkellä minulla on sairaudesta johtuvia ajatteluvaikeuksia. Siksi tämä kommenttikaan ei ollut niin hyvä vastaus esiin nostamiisi teemoihin, kuin olisit ansainnut.

Jos maltat odottaa paranemistani, palaan mielelläni käsittelemään kysymyksiäsi ja linkittämiäsi artikkeleita myöhemmin. Jos haluaisit kuulla jostakin erityisestä kysymyksestä postauksen pituisen vastauksen, laitan ehdotukset mielelläni korvan taakse. :)

Tutkimuksista kirjoitti...

Debattia en ole nähnyt, mutta ainakin nettiin laitettu video Craigin ja Enqvistin jälkikeskustelusta oli hyvinkin asiallisen ja hyväntahtoisen oloinen molemmin puolin:

https://www.youtube.com/watch?v=65CG0DIkXXQ

Kuten sekä Craig että Enqvist näkyvät todenneen, debatti ei ollut kummankaan mielestä sitä varten, että he itse saisivat toista näkemään asioita olennaisesti toisin tai vaihtamaan jotenkin kantaansa. Vaan he väittelivät, jotta kuulijat voisivat tutustua erilaisiin perspektiiveihin, ja että he voisivat tehdä sitten omat johtopäätöksensä.

Minusta se kuulostaa ihan hyvältä lähtökohdalta akateemiselle väittelylle, joka tilanteena on aika olennaisesti erilainen kuin vaikkapa keskinäinen keskustelu, jossa oma oppiminen voi olla aivan toisessa asemassa tavoitteiden joukossa. On akateemisen väittelyn aiheena sitten mikä tahansa, kuten vaikkapa eurokriisi, ilmastopolitiikka tai vaikkapa jokin filosofisempi ongelmakenttä.

Väittelyä näkemättä sitä on vaikea kommentoida. Mutta kommentoin yhtä asiaa, joka tuli mieleeni blogitekstiä ja kommentteja lukiessani. Nimittäin kulttuurisia eroja. Olen jonkin verran katsonut amerikkalaisia yliopistodebatteja. Se on oma taiteenlajinsa. Väittelyjen tavoitteena on vakuuttaa yleisö, ja saada se tutustumaan väittelyn aiheena olevan aiheen keskeisiin argumentteihin ja vasta-argumentteihin puolin ja toisin.

Yleisön kannalta nämä väittelyt voivat olla hyvinkin viihdyttäviä. Eräänlaista tosi-TV:tä monenlaisine yllättävine vetoineen puolin ja toisin (mutta ilman televisiota). Kun yleisökin vielä pääsee lopussa mukaan grillaamaan lavalla olijoita, ei ole ihme, että tällä formaatilla on suuri suosio ja pitkät perinteet monissa yliopistoissa.

Siinä, missä Suomessa arvostetaan tietynlaista nöyrän näköistä asennetta, USA:ssa taas jotenkin kulttuurisesti arvostetaan enemmän kykyä ottaa tila haltuunsa. En ole tosiaan tuota väittelyä nähnyt, mutta kun amerikkalainen puhuu koittaen vakuuttaa, suomalainen tulkitsee sen herkästi ylimielisyydeksi, omahyväisyydeksi tai pyrkimykseksi hallita keskustelua.

Siinä, missä Suomessa käytetään mielellään lieviä ilmaisuja, ja tietynlainen nöyrä ja avoin esiintymistapa koetaan vakuuttavana, Amerikassa käytetään paljon herkemmin retorista liioittelua jne. Amerikka on enemmän markkinointikulttuuri kuin Suomi. Monikulttuurisessa viestinnässä pitää ymmärtää se, että kaikkea toisen kulttuurin (pätee joka suuntaan) edustajan sanomaa ei pidä tulkita samoin kuin tulkitsisi oman kulttuurin edustajan puhetta.

Blogaaja kirjoitti:

"Sen sijaan filosofiksi itseään kutsuvalta ihmiseltä voi käsittääkseni vaatia, ettei hän sorru ilmiselviin virheargumentteihin, kuten olkiukkojen rakentamiseen"

Ehkä tuo on liikaa vaadittu. Olkiukkojen rakentelu on aika inhimillistä. Etenkin toisten näkemyksistä. Jos tuo olisi filosofiksi kutsumisen kriteeri, maailmassa ei olisi varmaan yhtään oikeaa filosofia. Sikäli kun yllä olevia kommentteja yhtään ymmärsin, niin tuossa yllä olleessa tekstissäkin saattoi olla olkinukkeilua. Siitä huolimatta en halua mitenkään kieltää oikeuttasi kutsua itseäsi filosofiksi. Kuten sanoin, olkinukkeja taitaa tulla silloin tällöin itse kunkin rakennettua.

Saara kirjoitti...

Niin, mitkä ovat väittelyn tavoitteet? Tässä kohdassa onkin hyvä muistuttaa, että en arvostele professori Craigia pelkästään väittelijänä, vaan nimen omaan filosofina; siis henkilönä jonka voi perustellusti olettaa olevan tieteenalani edistynyt ja taitava edustaja. Me filosofit emme nimittäin ole vain ihmisiä jotka pidämme väittelemisestä vaan meiltä voi vaatia myös, että olemme erinomaisia väittelijöitä sekä etiikan että argumentaatioteorian näkökulmista arvioituna.

Hyvä että nostit esiin väittelytilaisuuden julkisen luonteen! Se juuri minua huolestutti. Väittelyssä aika on rajallinen. Yleisössä istuvat maallikot eivät ehkä tunnista virheargumentteja (toisin kuin ammattifilosofilta voi perustellusti odottaa), ja saattaa siksi vakuuttua huonoistakin argumenteista, jos esiintyjä on karismaattinen. Sitähän professori Craig oli. Siksi maallikoille avoimeen väittelyyn osallistuvalta filosofilta voi mielestäni vaatia erityistä selkeyttä ja keskimääräistäkin huolellisempaa argumentointia. Minusta on väärin tietoisesti hyödyntää yleisön tietämättömyyttä esim. pätevän päättelyn säännöistä. Minun on vaikea ymmärtää, miten filosofian professori voi viljellä runsaasti virheargumentteja (eli argumentteja joiden virheellisyydestä hänen voi olettaa olevan tietoinen), vilpittömällä ja yleisöä arvostavalla tavalla.

Olen siis sitä mieltä, että hyvä filosofitaustainen väittelijä oma-aloitteisesti välttää virheargumenttien käyttöä. Olen kyllä tavannut jenkkifilosofeja ja myös muita sen maailmankulman tieteenharjoittajia. Sanoisin, että he ovat keskimäärin sulavampia esiintyjiä kuin me suomalaiset. Mutta hyvän argumentaation säännöt ja intellektuaaliset hyveet eivät ole kulttuuri- eivätkä neuvottelukysymys. Ne ovat osa filosofista metodia, ja sitä ammattitaitoa jota jokaiselta filosofilta voi perustellusti vaatia.

Olkiukkojen rakentelu voi olla inhimillistä. Se on kuitenkin maallikkojen puuhaa jota ammattitaitoiset filosofit eivät tahallaan harrasta. Jos esimerkiksi minä olen mielestäsi pystyttänyt tekstiini olkiukon, toivon että kerrot missä kohdassa näin näyttää käyneen. Koska blogiteksti on lyhyt, voi olla että minulla on pidempi perustelu sille miksi sanoin mitä sanoin. Tai sitten olen erehtynyt, missä tapauksessa haluaisin virheeni näkyviin niin että te Lukijat voitte jatkossa diskata argumentin.

Craigillakin saattoi olla tämä ongelma: hän vyörytti väittelyssä useita suuria argumentteja. Se oli mielestäni virhe, sillä argumenttien pätevyyttä ei oikein ollut mahdollista tutkia. Jos filosofi sanoo "usko minua, tämä on totta", hänen tulisi tarjota kuulijalle mahdollisimman hyvä tilaisuus arvioida väitettä. Useiden isojen argumenttien vyöryttäminen lyhyessä ajassa on tehokas tapa kieltää tämä tilaisuus.

Filosofin ammattitaidon ytimeen kuuluu käsittääkseni sitoutuminen intellektuaalisiin hyveisiin kaikissa tilanteissa sekä pyrkimys totuudellisuuteen sekä taito argumentoida suhteellisen virheettömästi. Esimerkiksi intellektuaalinen nöyryys ei ole ihanne jota voi tavoitella jos jaksaa, se on intellektuaalinen hyve joka on osa filosofista metodia ja johon pyrkiminen on siten filosofille pakollista. Itse kunkin kyky pyrkiä tähän ihanteeseen toki vaihtelee, mutta vähintään yrityksen pitäisi näkyä jotenkin.

Tietysti hyvä filosofikin voi haluta vakuuttaa yleisön ja voittaa väittelyn. Onhan menestys osoitus siitä että oman kannan tukena on paremmat perustelut. Ja juuri siksi filosofille ei sovi tavoitella väittelyn voittoa keinolla millä hyvänsä. Väitellessäänkin hän pyrkii voittamaan koska uskoo olevansa oikeassa ja koska uskoo että hänellä on parhaat argumentit. Hänen ei tarvitse turvautua virheargumentteihin, ja hänellä on varaa osoittaa hyväntahtoisuutta vastapuolta kohtaa, etenkin jos vastapuoli ei ole filosofi.

Filosofian vastakohta tässä mielessä on sofismi, eli taitava puhe jota käytetään esimerkiksi yleisön vakuuttamiseen "päämäärät pyhittävät keinot" -asenteella. Sikäli kun osaan arvostella, Craig oli varsin puhtaaksiviljelty sofisti.

Tutkimuksista kirjoitti...

Hei!

Kiitos vastauksestasi. On tosiaan ongelmallista, jos argumentteja vyörytetään liiallisesti. Samoin se, jos filosofi tai vaikkapa tutkiva tiedemies toteaa, että "usko minua, tämä on totta" ilman että kuulijalla on mahdollisuutta arvioida väitteitä.

Epäilen kuitenkin tuota väitettäisi, että ammattitaitoiset filosofit eivät tahallaan harjoittaisi olkiukkojen rakentelua. Jopa filosofisissa ammattijulkaisuissakin (joissa sanat on asetettu yleensä erityisen harkitusti) selkeästi jonkun ajatteluun kohdistunutta julkaistua kritiikkiä seuraa toisinaan kritisoidun joko samassa tai muussa julkaisussa (tai nykyään vaikkapa blogissa) julkaistu vastaus, jossa tämä tuo esiin sen, että kritiikki ei ole kohdistunut kaikilta osin siihen, mitä hän itse kannattaa. (Suurimmassa osassa niistä tapauksissa, joissa kritisoitu kokee tulleensa olkinukkeilun kohteeksi, ei asiaan toki silti edes julkisesti reagoida.) En ole ihan niin idealisti, että kuvittelisin, että tällaisissa tapauksissa kritisoinut ammattifilosofi ei olisi koskaan tiedostanut sitä, että kritiikki ainakin osin saattaa vaikuttaa alkuperäisen tekstin kirjoittajan ja monen muunkin asiaan perehtyneen mielestä (oikeutetusti) olkiukkojen rakentelulta.

Mitä olkiukot ovat? Talisse ja Aikin esittivät joskus, että olkiukkous voi syntyä ainakin kahta kautta: kyseenalaisen TOISEN AJATTELUN KUVAUKSEN (representation) kautta (jolloin sisältö on kritiikkikuvauksessa muuttunut alkuperäisestä siinä määrin, ettei sen alkuperäinen edustaja kannattaisi toisen tekemän kuvauksen edustamaa versiota), tai kyseenalaisten VALINTOJEN kautta (jolloin kritiikissä käsitellään esimerkiksi vain sivuasioita, tai valikoidaan kritiikissä esitettäviksi vain helposti kritisoitavissa olevat asiat, ja jätetään pääasiat ja esityksen vahvin sisältö kritiikissä kunnolla käsittelemättä). Molemmissa tapauksissa, tai molempien yhteisvaikutuksesta, kritiikin lukija saa harhaanjohtavan, karikatyyrisen kuvan kritiikin kohteesta. Huononnetussa valossa esitettyjä ja olennaisilta osin karsittuja esityksiä vastaan on paljon helpompi argumentoida kuin sitä, mitä alun perin oli oikeasti esitetty.

Olkinuket voidaan kohdistaa joko olemassa olevien tai kuviteltujen hahmojen suuhun. Katsoin joskus tallennetta Enqvistin aiemmasta debatista Jumala-teemaan liittyen. Väittelyn aiheena oli silloin ”Johtaako tiede ateismiin?”. Enqvist aloitti tuolloin esityksensä seuraavasti: ”Johtaako tiede ateismiin? Kysymys on sellainen, jonka vain uskonnollinen fundamentalisti voi esittää. Kysymys on mieletön ja kertoo, ettei sen esittäjä ymmärrä, mitä tiede oikeasti on.” (Sitaatin otin nyt tähän jonkun skeptikko-sivustolla julkaistusta alustuksen tekstiversiosta, en kuunnellut uudestaan nauhalta). Kuultuani väitteen hämmästelin vähän. En osannut odottaa Enqvistiltä, jota pidän taitavana argumentoijana ja hyvänä kirjoittajanakin, ad hominem -aloitusta. Totesin, että väite on empiirisesti helposti testattavissa, ja käynnistin Googlen. Kokeilin, millaisia englanninkielisiä sivustoja löytyy, jos hakukenttään laittaa kysymyksen, johtaako tiede ateismiin. Ainakin silloin Google löysi tulokseksi useitakin sivustoja. Aika moni tämän kysymyksen esittänyt näkyi kuitenkin olevan uskonnoton. Enqvistin tuolloinen aloitus ilmeisesti etukäteen valmistellussa alustuksessa ei siis sisältänyt ainoastaan ad hominemia, vaan lisäksi pohjautui olkiukkoon. Tätä havaintoani en silloin missään ääneen lausunut. Mutta se tuli mieleen nyt, kun mietin olkinukkeja, ja kirjoitustasi siitä, kuinka toisin ajattelevaa tulisi kohdella kuin hyväntekijää, joka voi auttaa korjaamaan omia mahdollisesti virheellisiä käsityksiään.

Tutkimuksista kirjoitti...

Olkinukkien käyttö on harmillisen yleistä akateemisessa maailmassa. Asia tuntuu joskus menevän jopa niin, että mitä verbaalisesti ja retorisesti taitavampi kirjoittaja ja puhuja, sitä enemmän olkinukkeja viljellään. Silloisessa debatissa oli aika monta argumentaatiovirhettä puolin ja toisin. Väittelyn jälkikommentteja lukiessani havahduin siihen, että kommentoijat näkivät yleensä vain toisen osapuolen tehneen virheitä. Niin tuntuu käyvän usein väittelyiden jälkeen. Ihmiset kai esimerkiksi jotenkin samaistuvat toiseen väittelijään, ja sokeutuvat sitten monille tämän tekemille virheille. Kaipa sekin on inhimillistä.

Kirjoitat:

"Olkiukkojen rakentelu voi olla inhimillistä. Se on kuitenkin maallikkojen puuhaa jota ammattitaitoiset filosofit eivät tahallaan harrasta. Jos esimerkiksi minä olen mielestäsi pystyttänyt tekstiini olkiukon, toivon että kerrot missä kohdassa näin näyttää käyneen."

Kirjoituksesi oli kokonaisuutena ad hominem-painotteinen, mikä lienee ollut tietoinen valinta, jos ja kun tunnet henkilöä kohti käyvän argumentoinnin edut ja ongelmakohdat argumentaatioteoriaa opettaneena. En tiedä, pidetäänkö hyve-etiikassa nykyään ad hominemeja hyveinä vai paheina, vai jonain muuna (ja missä tilanteissa mitenkin), mutta oma käsitykseni on se, että niiden käyttö ei ole automaattisesti argumentaatiovirhe, vaan ad hominemit ovat joskus perusteltuja ja oikeutettua, joskus eivät. Raja näiden välillä voi olla joskus melkein kuin veteen piirretty viiva.

En lähde kuitenkaan tässä arvioimaan sitä, olitko harjoittanut yllä jompaakumpaa tai molempia olkiukkouden muotoja, joihin edellä olevan kommentin alkupuolella viittasin (kirjoitin sen samalla kertaa kuin tämän, mutta blogin kommenteissa näkyy olevan merkkiraja, jonka takia jouduin pilkkomaan viestini kahteen osaan). Viittasin yllä siihen, että olit saanut blogiisi kommentteja, joissa oltiin kriittisiä tilaisuudesta esittämiäsi tulkintoja kohtaan. Mutta kuten kerroin, itse en ollut paikalla tilaisuudessa, enkä osaa, enkä halua verrata kirjoituksessasi olleita kuvauksia asiaan, jota en tunne.

Mutta voinen yleisemmällä tasolla kertoa jotain omista kokemuksistani. Itselleni saamani kritiikin kritiikki on ainakin joskus auttanut näkemään rakentamiani olkiukkoja. Pyrin yleensä kirjoittamaan kyllä vältellen olkiukon ensimmäisen tyypin (olennaiset muutokset sisällön kuvauksessa), mutta valikointivirheisiin tulee itseni huomattavasti herkemmin syyllistyttyä. Toisinaan havaitsin tarttuvani suhteellisen herkästi toisen virheisiin ja epäkohtiin, ja sivuuttaneeni parhaiten onnistuneen argumentaation joko kokonaan tai lähes kokonaan. Kritiikin kritiikki voi kokemusteni mukaan tuoda esiin signaaleja mahdollisesta olkiukkoilusta. Välttämättä se ei silti sitä tarkoita. Kritiikin kritiikkikään ei aina osu kohteeseensa, vaan saattaa myös sisältää joskus esimerkiksi olkinukkeilua :)

Saara kirjoitti...

Yritän sanoa asian toisin: en väitä että ammattifilosofit ovat episteemisiä pyhimyksiä, vaan että sellaisia meidän pitäisi olla. Siihen tulisi pyrkiä. Toisin sanoen, voin hyvin kuvitella filosofin joka argumentoi pahat mielessään (vaikka rakentaa olkiukon), mutta jos joku saa hänet siitä kiinni, hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tunnustaa virheensä ja perääntyä juoksujalkaa.
Hyvän argumentaation sääntöjen noudattaminen ei ole filosofeille valinnaista. Se ei ole ihanne josta voi lipsua jos arvelee ettei jää kiinni. Filosofisen metodin noudattaminen on pakollista jos tahtoo filosofoida, ja Rakkaat Kollegat ovat aina valmiita ojentamaan.

Myönnän myös että en suhtaudu Enqvistin kömmähdyksiin yhtä jyrkästi kuin Craigin, syystä joka tässä kommenttilaatikossa on tullut moneen kertaan ilmi: hän ei ole filosofi vaan fyysikko. Siis henkilö, jonka odotan olevan ilman muuta olevan järkevä mutta jonka ammattitaito ei ehkä käy selkeästi ilmi siitä miten hän pärjää väittelyssä alansa reunamia sivuavassa väittelyssä. Kyse ei ole siitä etteikö Enqvist olisi tehnyt mielestäni väittelyssä virheitä. Kyse on siitä, että hän ei ole nimenomaan väittelytaidon asiantuntija, ja jolle pienet virheet ovat siksi ymmärrettävämpiä (vaikka, jos olisin ollut Craigin housuissa, olisin toki puuttunut niihin. Siten, mahdollisesti, olisimme päässeet keskustelemaan. Nythän "väittely" oli pitkälti ohipuhumista jossa aitoa dialogia ei syntynyt).

Kaikki henkilön arvosteleminen ei ole ad hominem, vaan ad hominem tarkoittaa epäolennaisiin henkilökohtaisuuksiin tarttumista. Tätä olen välttänyt. Sen sijaan olen arvostellut jyrkästi professori Craigin ammattitaitoa ja -etiikkaa, ja olen pyrkinyt (lyhyen tekstin rajoissa) esittämään perustelut mielipiteilleni. Eron tekeminen ajatustyöläisen henkilön ja ajatusten välillä on toki vaikeaa, mutta yritän parhaani ja otan vastaan konkreettisia korjausehdotuksia. Jokainen voi sitten itse arvostella, onko kanssani samaa vai eri mieltä. Tarkoitukseni ei ole kertoa Totuutta Professori Craigista, vaan ilmaista ettei hänen esityksenä ainakaan yhden filosofin mielestä edusta hyvää, tai edes keskinkertaista filosofiaa.

Tulkinnat ovat aina subjektiivisia. Ja kritisoida voi kaikkea. Kritiikin olemassaolo tai puute ei ole tärkeää, vaan se onko kritiikki oikeaan osuvaa. Oikeaan osumisessa auttaa esimerkiksi selkeys. Esimerkiksi, minun on vaikeaa puolustautua tai korjata toimintaani, jos ilmassa lentelee epämääräisiä vihjauksia siitä että olen rakentanut olkiukkoja. Parempi on, jos joku osoittaa selvästi sen kohdan tekstistä missä arvelee olkiukon asustavan ja vääntäisi vielä rautalangasta, mikä tulkinnassa on hänen mielestään se virhe.

Tutkimuksista kirjoitti...

Hei!

Kiitos vastauksestasi. Luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitat sillä, mihin filosofien tulisi pyrkiä. Ymmärrän myös ajatuksesi siitä, että esimerkiksi fyysikoilla ei sinun näkökulmastasi (eli filosofin näkökulmasta) katsottuna ole vastaavaa velvoitetta vältellä vaikkapa argumentaatiovirheitä. Itse tosin taidan olla sitä mieltä, että muidenkaan alojen esiintymistaitoiset edustajat eivät ole sen enempää oikeutettuja harjoittamaan argumentaatiovirheitä kuin muutkaan. Esimerkiksi myös joka ainoa akatemiaprofessori (ja moni muukin tutkimustyöläinen) on ajattelutyön ja argumentoinnin ammattilainen. He ovat kokeneita esiintyjiä, jotka ovat kirjoittaneet paljon tieteellisiä julkaisuja, ja myös jatkuvasti vertaisarvioivat muiden tutkijoiden tuotoksia ja argumentaatiota. Halutessaan he kykenevät paitsi vaikuttavaan, myös korkeatasoiseen argumentointiin. Emme liene tämän asian osalta kuitenkaan olennaisesti eri mieltä.

Kirjoitat:

Kaikki henkilön arvosteleminen ei ole ad hominem, vaan ad hominem tarkoittaa epäolennaisiin henkilökohtaisuuksiin tarttumista. Tätä olen välttänyt.

Tuo taitaa olla jossain määrin tulkintakysymys, onko vain "epäolennaisiin henkilökohtaisuuksiin" henkilöä kohti käyvä arvostelu ad hominem (ja miten epäolennaisuus puolestaan määritetään, jos niin katsotaan olevan). Itse olen tainnut saada aika paljon vaikutteita Waltonilta siihen, miten ymmärrän erilaiset argumentaatioon liittyvät käsitteet. Walton luokittelee ad hominemit edelleen monenlaisiin alatyyppeihin, eikä rajaa termiä vain "epäolennaisiin henkilökohtaisuuksiin".

Vaikka ad hominem ymmärrettäisiin nimenomaan vain epäolennaiseksi henkilökohtaisuuksiin tarttumiseksi, minun on vaikea nähdä, että se olisi kirjoituksessasi totaalisesti vältetty. Sellaiset mielikuvat, kuten esiintyjän nöyryyden, ylimielisyyden, rentouden, humoristisuuden tai vaikkapa pahantuulisen (näistä vain osa tekstistäsi) vaikutelma, ovat katsojalle merkityksellisiä vaikutuskeinoja, jotka vaikuttavat siihen, miten uskottavina ja miellyttävinä esittäjiä pidetään. Mutta argumentoinnin pätevyyden kannalta ne ovat epäolennaisia asioita. Tällaisten asioiden korostaminen (ja samaan aikaan henkilöiden varsinaisen pääargumentaation sisällön kuvaamisen ohittaminen) on asia, joka itseäni hieman ihmetytti kirjoituksessasi.

Nähdäkseni keskeinen pyyntö kirjoituksessasi oli se, että sanoit haluavasi ”KONKREETTISIA KEHITYSEHDOTUKSIA”. Koitan seuraavaksi analysoida hieman kirjoitustasi ad hominem-perspektiivistä, ja antaa jotain kehitysehdotuksia.

Kirjoitit siitä, kuinka yksi väittelijä oli surkeasti valittava, omaa oikeassaolemistaan rakastava, ylimielinen, omahyväinen, alentuva käsitesirkuksen harjoittaja, merkityskikkailija, sofistinretale, verbaalinen silmänkääntötemppuilija, joka ei tiedä edes sen vertaa etiikasta (ja erityisesti hyve-etiikasta) kuin filosofin minimissään kuuluisi, ja jota ei huvittanut vastata edes hyviin kysymyksiin.

Ja toinen taas ”intellektuaalisesti nöyrä”, ”mieleltään avoin”, ”utelias todellisuuden tutkija”, joka esitti monia hyviä ja selkeitä kysymyksiä.

Samaan aikaan tekstistäsi ei käynyt nähdäkseni kovin hyvin ja selkeästi ilmi, mitä väittelyssä SISÄLLÖLLISESTI esitettiin kummankin väittelijän toimesta. Toki tekstisi tarkoitus lienee ollut enemmänkin kuvata omia kokemuksiasi kuin väittelyn sisältöä. Ja toki tekstin mitta oli myös rajallinen.

Kehitysehdotuksena voisin pyynnöstäsi johtuen kuitenkin esittää, että lukijan kannalta olisi ollut kiva kuulla konkreettisempia kuvauksia esiintyjien keskeisten väitteiden sisällöistä. Edes kummankin pääväite, jotta lukija olisi saanut kuvan, mitä näkemystä kumpikin puolusti. Sen kautta olisi lukijan ollut mahdollista paremmin arvioida sitä, miten kritisoimasi asiat liittyivät väittelyn pääasiheisiin. Olisi myös esimerkiksi ollut mukava kuulla, mikä oli mielestäsi kummankin väittelijän parasta antia (esim. jokin tämän esittämä kysymys, vastaus tai argumentti).

Saara kirjoitti...

No niin, taas näemme että asiat alkavat seljetä, kun kärsivällisyyttä riittää. Kiitos jälleen rakentavasta kommentistasi. :D

Perustelisin alkuun armollisuuttani ei-filosofeja kohtaan vielä sillä, että vaikka olemme samaa mieltä siitä että monen muunkin alan asiantuntijat voivat ilman muuta olla taitavia väittelijöitä, tämä taitavuus on heidän tapauksessaan eritystä erinomaisuutta, ei keskeinen osa oman alan tutkimusmenetelmän hallintaa. Esimerkiksi, professori Enqvist on (luullakseni) kelpo väittelijä. Kuitenkin fyysikko voi olla hyvä fyysikko vaikka olisi vain keskinkertainen väittelijä- esimerkiksi, jos fyysikko on hyvä havaintojen tekijä tai kekseliäs teoreetikko, hän voi pärjätä ihan mukavasti. Filosofien kohdalla tilanne on toinen. Meillä ei ole muuta kuin metodimme ja argumentaatiotaitomme, ja jos osoitamme ettemme hallitse niitä, niin huonolta näyttää (toki on mahdollista olla silti suosittu ja menestyvä, esimerkiksi siksi että sanoo sen mitä ihmiset haluavat kuulla. Tällöin ollaan kuitenkin mielestäni ylitetty filosofian ja sofismin välinen synkkä raja. Mitä juuri professori Craigin suhteen epäilenkin.)

Määrittelen ad hominemin sitten kapeammin kuin sinä. Se on mielestäni hyödyllisempää, koska olen kanssasi samaa mieltä siitä että kaikki henkilökohtaisuudet eivät ole virheargumentteja. Puhun siis ad hominemista nimenomaan virheargumenttimerkityksessä, eli silloin kun esitetään että henkilöön liittyvä seikka on jotenkin olennainen argumentin totuuteen vaikuttava asia silloin kun se ei sitä ole.

Kritiikkisi henkilöiden pääargumenttien kuvaamatta jättämisestä on hyvä ja aiheellinen. Valintaani jättää argumentaation kuvaus pois vaikutti ensinnäkin se ettei väittelyssä syntynyt kunnollista dialogia ja keskustelua avauspuheenvuorossa esitetyistä kannoista. Sitäkin enemmän vaikutti se että toipilasaikani on tuonut minulle muiden ikävyyksien ohella sekä muistiongelmia että pahoja keskittymisvaikeuksia. Muistin siis kotiintullessa keskustelun kulun ja pääkohdat noin suunnilleen, mutten niin yksityiskohtaisesti että olisin uskaltautunut kirjoittamaan lainauksia argumenteista (niiden esittämisessä kun pitää olla tarkkana). Ja muistiinpanovälineetkin olin lahopäänä unohtanut ottaa mukaan. Joten olet aivan oikeassa siinä että olisi ollut hyvä jos olisin selostanut enemmän esiintulleita keskeisiä teesejä. Valitettavasti se oli tällä kertaa kykyjeni ulottumattomissa.
Onneksi tilaisuus tulee nettiin videolle jossain vaiheessa, ja jokainen voi katsoa, miten peli todella meni ja olinko järkyttävän puolueellinen. :) Luulisin, että kaikki videon nähneet voivat olla samaa mieltä ainakin siitä että lavalla oli kaksi hyvin erityyppistä väittelijää ja esiintyjää. Odotan mielenkiinnolla näkemystäsi, kun olet nähnyt esityksen.

Ennakko-oletuksistani voin kertoa sen verran, että professori Craig oli minulle tuntematon suuruus, ja professori Enqvistin tiesin ennestään paitsi kosmologian asiantuntijana, myös filosofiaan nuivasti suhtautuvana henkilönä. Joten vaikutelmani -sekä myönteiset että kielteiset- muodostuivat paikan päällä, ja kuten tekstistä kävikin ilmi, Enqvistin suhteen olin hiukan ennakkoluuloinen mutta yllätyin myönteisesti.

Tutkimuksista kirjoitti...

Hei!

Katsoin äsken videon tuosta debatista Youtubesta. Tilaisuudessa oli tosiaan kaksi väittelijää, jotka puhuivat toisinaan kuin eri kieltä, ja ohi toistensa, tosin myös välillä vähän toisilleenkin. Tässä omia huomioitani:

Väittelyn otsikkona oli "Can the Universe Exist Without God?". Eli otsikossa kysymyksenä oli se, voiko maailmankaikkeus olla olemassa ilman Jumalaa. Käytännössä väittelijät puhuivat kuitenkin siitä, onko aihetta uskoa Jumalan olemassaoloon. Craigin puheenvuoroissa painopiste oli eräissä lyhyehköissä Jumalan olemassaoloa koskevissa argumenteissa, ja Enqvistin puheenvuorossa paljon painoarvoa sai puolestaan kysymys, mikä voisi olla evidenssiä Jumalan olemassaoloa vastaan.

Enqvistin vahvin anti debatissa oli nähdäkseni aloituksessa. Craig puolestaan taisi olla vahvimmillaan kyselyosiossa. Kummatkin arviot tein suhteessa kumpaisenkin omaan esitykseen muussa debatissa. (Ja tällä arviolla en tarkoita sitä, etteikö myös näissä osioissa olisi ollut mitään kritisoitavissa olevaa).

On se sitten vahvuus tai heikkous (lienee samaan aikaan molempia), kumpikin keskustelija pidättäytyi aika lailla rooliinsa. Fyysikko ei tällä kertaa lähtenyt juuri omalta tontiltaan filosofin reviirille (vaikka Enqvist on silläkin alueella liikkunut aika usein kirjoissaan ja kolumneissaan), eikä filosofi lähtenyt esittämään luonnontieteellisiä hypoteesejä (esim. siitä, mitä tuloksia avaruusluotain tuo tullessaan), eikä juuri edes puhunut kosmologisista asioista. Kumpikin koitti kyllä saada toista vastaamaan oman kenttänsä kysymyksiin. Tämän seuraus tosin oli sitten se, ettei keskustelu päässyt etenemään. Graig vastasi esimerkiksi Enqvistin kysymykseen siitä, mikä voisi saada tämän luopumaan uskosta Jumalan olemassaoloon mahdollisilla filosofilla syillä, kun taas Enqvist taisi toivoa vastausta siihen, mikä luonnontieteellinen tuleva havainto voisi kumota Jumalan olemassaolon. Vastaavasti Enqvist taas ei halunnut lähteä käymään (uskonnon)filosofista keskustelua, jota taas Craig olisi oletettavasti mieluiten käynyt.

Väittelyn erikoisuus oli moderaattorina toimineen filosofi Pihlströmin välipuhe, jossa tämä kritisoi kummankin väittelijän esityksiä. Kritiikkiensä jälkeen Pihlsröm siirsi puheenvuoron yleisölle, antamatta kummallekaan väittelijälle mahdollisuutta kommentoida heille kohdistamiaan kritiikkejä.

Saara kirjoitti...

Heipähei, ohipuhumiseksi meni minustakin. Onnistuit tiivistämään hyvin tilaisuuden juonen. Pihlströmin rooli minuakin vähän ihmetytti- keskustelun vetäjänä hän olisi voinut hiukan enemmän yrittää saada tahoillaan seilaavia keskustelijoita samalle tontille.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments