Pari sanaa kommenttipolitiikasta

Otsikko on hiukan uhkaava, joten sanotaan tärkein ensiksi: lähtökohtaisesti kommentit, niin ruusut kuin risutkin ovat hyvin tervetulleita.
Olen kuitenkin blogistaniassa seikkaillessani huomannut, että kun blogi saavuttaa tietyn koon, sinne alkavat löytää tiensä myös ikävämmän sorttiset ihmiset. Filosofian puutarhalla tässä on kestänyt aivan harvinaisen kauan, etenkin kun ottaa huomioon että postausten aihevalinnoissa kansan herkkien tunteiden helliminen ei varsinaisesti ole ollut tavoitteideni joukossa. 


Viime aikoina tämäkin blogi näyttäisi saavuttaneen peikkokriittisen massan, joten on aika kertoa etenkin uudemmille lukijoille (tervetuloa!) ne säännöt joiden puitteissa täällä keskustellaan. Oikeastaan säännöt ovat hyvin lyhyet, jotta me kaikki muistaisimme ne helposti: Ole kohtelias. Käyttäydy täällä yhtä kauniisti kuin Reaalimaailmassa (paitsi jos sinulla ei ole sielläkään käytöstapoja. Siinä tapauksessa sinun on syytä kehittää sellaiset.)

Kanssani  saa olla eri mieltä mistä tahansa, milloin tahansa. Minulle saa esittää toiveita, ideoita, kysymyksiä ja kehitysehdotuksia. Saa myös kertoa, jos näyttää siltä että olen erehtynyt. Perustelut ovat tällöin kovasti tervetulleita, mutta tapauskohtaisesti olen valmis joustamaan tästä periaatteesta. Myös muiden kommentoijien kanssa saa olla eri mieltä. Henkilökohtaisuuksien ja kansanryhmien solvaamisen, ruman kielenkäytön tai normaalien aikuisilta ihmisiltä odotettavien käytöstapojen puutteen suhteen minulla on kuitenkin nollatoleranssi. Kommentit jotka alittavat diktaattorin ottein asettamani riman, eivät koskaan näe päivänvaloa, vastauksesta puhumattakaan. Jos et pidä näkemästäsi, mene lukemaan jotakin mukavampaa.

Tässä blogissa käsitellään ja tullaan jatkossakin käsittelemään aiheita jotka saattavat herättää lukijoissa suuria tunteita. Se ei tarkoita, että olisin erityisen (tai yhtään) kiinnostunut kansassa herättämäni kiukun tai pahanolon määrästä, vaan tunteita herättäviäkin aiheita käsitellään täällä rauhallisesti ja provosoitumatta argumentoiden. Täydellisyyttä en tietenkään keneltäkään vaadi, mutta näissä asioissa hyvällä tahdolla ja vilpittömällä yrityksellä, samoin kuin sen puutteella, on taipumus näkyä hyvin selvästi.

Siltä varalta että jonkun tekisi mieli ryhtyä maanvaivaksi, muistutan että minulla on käytössäni hieno sivuanalytiikka jonka hyviin puoliin kuuluu se että maanvaivat saa sen avulla kaivettua koloistaan. Kunnianloukkaukset ja laittomat uhkaukset johtavat blogitapaamiseen käräjäoikeudessa.

posted under |

4 kommenttia:

Hoo Moilanen kirjoitti...

Päivitetty versio blogitapaamisesta - käräjillä nähdään! ;)

Politiikkasi on mainio ja luulisi ihmisten, jotka lukevat harkittuja ja perusteltuja kirjoituksiasi, kykenevän normaaleihin, hyviin käytöstapoihin. Valitettavasti se ei sitten aina olekaan niin.

Hyvää viikonloppua!

Saara kirjoitti...

Siellä missä ihmisiä, siellä ennemmin tai myöhemmin jonkinsortin ikävää. Ei netti ole siinä suhteessa muuta maailmaa kummempi.

Aurinkoista viikonloppua sinnekin! :)

Kari kirjoitti...

Itse yleensä vain ajakuluksi lueskelen blogiasi, jos juttu kiinnostaa. Aika usein on kiinnostanut. Yleensä myös vain luen kommentit, jos vaikuttavat mielenkiintoisilta. Tähän postaukseen kuitenkin voisin kommentoida, että "erinomainen politiikka".

Saara kirjoitti...

Silloin on politiikka onnistunut jos saan pidettyä ilmapiirin avoimena ja ystävällisenä.

Kuuluu kai sanoa ettei niskaan satava sonta tunnu missään kun tietää että se normaalia blogistanian menoa. Mutta tietysti sen verran tuntuu, että kannustavat kommentit tuntuvat erityisen piristäviltä. Kiitos sinullekin, Kari, siitä. :)

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments