Päivän ekoteko: pistä kultasi myyntiin


Minusta parhaat ekoiluideat tekevät elämästä paitsi moraalisesti jalompaa myös helpompaa ja hauskempaa, tai kohentavat ekoilijan taloutta. Tämän päivän ekoteosta saa selvää rahaa. Hyvässä lykyssä aika paljonkin.

Postilaatikkoon tipahti tiedote jossa kerrottiin romukullan ostajan vierailevan läheisessä Citarissa. Tähän ikään mennessä jopa minä olen onnistunut keräämään nurkkiini hiukan romukultaa. Rikkoutuneita ketjuja, epämieluisia lahjoja, korviksia joiden pari on hukkunut. Kiiltävää roinaa. Nyt innostuin viimein siivoamaan turhat kultakorut korurasian pohjalta ja annoin perheen työmatkalaiselle tehtäväksi koukata Citarin kautta.

Romukulta päätyy sulatettavaksi ja uusien korujen raaka-aineeksi. Tämä on aika isokin ekoteko, kuluttaahan kullan louhinta paljon luonnonvaroja. Yhden kultagramman on arvioitu edellyttävän noin viidensadan kilon materiaalin siirtämistä luonnosta. Lisäksi kultakaivokset sijaitsevat usein maissa joiden ihmisoikeustilanne on kurjalla tolalla. Suomessa esimerkiksi Kalevala Koru on siirtymässä käyttämään ainoastaan kierrätettyä kultaa.

Kullan hinta on ollut viime vuodet nousussa. Nurkissa lojuneet kultahippuseni muuttuivat 395 euroksi kylmää käteistä. Sellainen summa taskussa uskaltaa lähteä vaikka taimitarhalle hurvittelemaan.

4 kommenttia:

Tutkimuksista kirjoitti...

Vähentääköhän romukullan myyminen oikeastikin kullankaivuuta, vai antavatkohan markkinointiesitteet lukijalle kenties vähän yliruusuisen kuvan karusta yritysmaailmasta? Epäilen nimittäin sitä, että "romukullan" myyminen ei välttämättä vähennä kullan louhintaa käytännössä, "romukullan" ostajien ekologisen näköisistä markkinointiesitteistä huolimatta. Romukullan käyttö on kyllä huomattavasti ekologisempi vaihtoehto kuin "uuden" kullan kaivuu.

Mutta niin kauan kuin kullan hinta on selvästi korkeammalla kuin kaivosyhtiöiden kullankaivuuseen liittyvät kustannukset, niin kauan sitä varmaan tuotetaan niin paljon kuin kaivoksista irti lähtee, ja niin kauan myös uusia kaivoksia jatkuvasti avataan. Kullan maailmanmarkkinahinta näyttäisi olevan tällä hetkellä 1644 dollaria unssilta, eli noin 40 euroa grammalta. Kullan keskimääräinen tuotantokustannus tällä hetkellä on puolestaan ilmeisesti noin 350 dollaria unssilta (riippuen maasta ja olosuhteista kustannus voi olla matalampi tai korkeampi). Vaikka myytävän "romukullan" määrä voikin vaikuttaa aavistuksen kullan maailmanmarkkinahintaan, käytännössä hinta pysynee siitä huolimatta niin korkealla verrattuna valmistuskustannuksiin, että kaivoksia pyöritetään täysillä "romukullan" myymisistä huolimatta. Näin ainakin olettaisin ja veikkaisin. Voin toki olla väärässäkin.

Saara kirjoitti...

Tehokkain tapa vähentää louhintaa omalta osaltaan on tietysti olla ostamatta kultaa, se on selvää. On mahdotonta sanoa, paljonko yksittäisen ihmisen teot asioihin vaikuttavat. Minusta tärkeintä on asenne: että itse kukin tekee sen mihin pystyy, sen sijaan että jättäisi mahdollisuutensa käyttämättä voimattomuudentunnossaan. Se mitä tavallinen ihminen voi ymmärtääkseni tässä asiassa tehdä, on olla erittäin harkitsevainen kultakaupoilla ja kierrättää romukultansa jos sellaista on.

Olisi hienoa, jos monen ihmisen tekemät pienet teot näkyisivät jossain vaiheessa suuressakin mittakaavassa. On väistämätöntä, että ne näkyvät oman elämän mittakaavassa ja rakentavat tekijänsä persoonaa vastuuntuntoisena henkilönä.

Tutkimuksista kirjoitti...

Toki peruslähtökohta on se, että jokaisen ihmisen kannattaa pyrkiä toimimaan parhaansa mukaan omalla paikallaan. Silloinkin vaikka tietäisi, ettei oma toiminta juuri vaikuta. Sinulla on tältä osin esimerkillinen asenne.

Kullan osalta eettinen keskustelu on omasta mielestäni vielä aika lailla käymättä. En ole nähnyt ikinä julkista keskustelua esimerkiksi siitä, että onko eettistä että Suomen Pankki pitää holveissaan 49 100 000 grammaa kultaa. Tai että Saksalla on vastaavasti 3400 000 000 grammaa kultaa holveissaan, IMF:llä reilu 2800 000 000 grammaa ja USA:lla peräti 8100 000 000 grammaa.

Asiaa on tarkasteltu kyllä talouden perspektiivistä, mutta eettistä keskustelua ei aiheesta ainakaan Suomessa ole näkynyt - siitä näkökulmasta, että voisiko tuolla asialla, samoin kuin yksityisten ihmisten, pankkien, sijoitusrahastojen ja eläkeyhtiöiden omistamalla sijoituskullalla, olla jotain vaikutusta kullan louhintatarpeisiin.

Itse olen siinä käsityksessä, että nimenomaan kasvanut kullan säilöminen sijoituskäyttöön on (aiemmin köyhien Aasian alueiden vaurastumisen, ja sitä kautta siellä kasvaneen kullan kysynnän, ohella) syynä siihen, miksi kullan hinta on noussut niin paljon, ja minkä vuoksi kaivoksissa on ollut jo vuosia täysi tohina päällä.

Saara kirjoitti...

Niin, ajattelen, että hyviä tekoja tulee tehdä ensi sijassa niiden itsensä takia; koska kokee että hyvien asioiden tulisi olla olemassa. Ihmisen itsensä on mahdotonta tietää toimintansa kaikkia seurauksia- usein jopa suuret ja tärkeät seuraamukset jäävät toimijan itsensä perspektiivistä näkymättömiin. Toisaalta, sattuma ja hyvä tai huono onni vaikuttavat paljon seurauksiin.

Tuo onkin mielenkiintoinen näkökulma. Pelkään, että sen eteenpäin kehittely vaatisi paljon enemmän taloustieteen tuntemusta kuin mitä minulla on. Miten kultavarantojen purkaminen raaka-ainekäyttöön vaikuttaisi kullan arvoon ja arvostukseen? Entä miten kultavarantojen hupeneminen vaikuttaisi maailmantalouteen? Minulla on sellainen tunne, että kysymyksesi johdattaisi äkkiä pohtimaan nykyisen talousjärjestelmän perusteiden eettisyyttä...

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments