Kodinhaltijan päivänä 2012: Kotona ja maailman äärissä

En ole vielä tullut käännytetyksi, joten Kodinhaltijan päivä koitti meille tänäkin vuonna. Saapui aika laskea työkalut hetkeksi maahan, istahtaa puutarhakeinuun ja muistaa taas, mikä idea tässä kaikessa onkaan. Tänä vuonna löysin itseni miettimästä kodin paikkaa maailmassa ja niitä huomaamattoman ohuita mutta lujia siimoja joiden kautta koti kiinnittyy Ulkomaailmaan. Tavallisesti jaksan seurata niitä siimoja vain ihan vähän matkaa: töihin, ystävien ja lähisukulaisten luo, pimeänä iltana naapurigalaksiin, jonkun vuoden historiassa niin että voin sanoa valtakuntani muuttuneen jonkin verran vuosien aherruksen tuloksena. Todellisuudessa siimat kuitenkin muuttuvat vain ohuemmiksi ja monihaaraisemmiksi, kunnes niiden jäljet yltävät maailman ääriin.


Jotta koti voisi olla maailman keskipisteessä, sen on oltava maailmassa. Sillä on oltava juuret ja unelma tulevasta ja sen on oltava osa ympäristöään. Vaikka ruosteinen piikkilanka rajalla tuokin tiettyä turvallisuudentunnetta, koti ei voi olla maailman keskipiste jos se on asukkailleen vain jonkinlainen kuplatodellisuus. Sellaisia kodit kuitenkin usein ovat kun muutot töiden ja opiskelupaikkojen perässä ovat hajoittaneet suvut ympäri maata ja media maalaa elämästä kotona hedonistisen laiskottelun ja kuluttamisen näyttämönä. Kuplatodellisuuteen voi paeta pahaa maailmaa, mutta kuplien sisällä kasvavat myös perheen kokoiset murhenäytelmät. Toisaalta, koska kupla on pohjimmiltaan vain illuusio, se saattaa joutua törmäyskurssille todellisuuden kanssa. Kuten jokainen vilkasliikenteisen kadun varrella asunut tietää, yleensä epämääräiset ilmansaasteongelmat konkretisoituvat ihmeesti siinä vaiheessa kun olisi aika pestä ikkunat. Senkin voi toki kuitata kaupunkiasumiseen kuuluvana välttämättömänä pahana, ainakin siihen asti kun tulee käyneeksi syrjemmällä ja huomaa että puhdasta ilmaa on muuallakin kuin vanhan ajan satukirjojen maisemissa.

Oikealla paikallaan elämässä oleva koti on siis osa laajempaa kokonaiskuvaa, Todellisuutta. Ensinnäkin, koti on osa ympäristöä ja se miten elämme kodissa, yksityisimmässä tilassa, on aina myös vuorovaikutusta ympäristön kanssa sekä hyvässä että pahassa. Jos elämme kotona aivan kuin luonnonlait olisivat lakanneet pätemästä ulko-oven sisäpuolella, aivan kuin kulutus- ja elämäntapavalintamme olisivat vain henkilökohtaisia arvostus- ja makuvalintoja moraalisten valintojen sijasta, elämme itsepetoksessa. Jos uskomme että kotona voimme elää piittaamattomasti vain siksi että olemme tehneet talokaupat ihmisten emmekä luonnon edustajien kanssa, ei häiriinny mikään vähäisempi kuin todellisuudentaju. Kodin yhteys luontoon tulee tietysti erityisen selvästi esiin täällä maalla, jossa linnunpöntöt on juuri kunnostettu, perhoslaskennat aloitettu ja ötökkähotelli tilattu. Samaa suhdetta voi kuitenkin vaalia kaupunkikodissakin, vaikka ympäristöystävällisten valintojen seuraukset ovatkin usein vaikeammin nähtävissä. Voimme sanoa kotia omaksemme, mutta koti kuuluu myös toisille otuksille. Se kuuluu hiukan koko maailmalle kun kasvatan ikkunalaudalla talvisia salaatteja ja jätän siten ostamatta muutaman kasvihuoneessa kasvatetun yksilön, kun teen pieniä vihreitä tekoja jotka ovat kuin pisaroita Itämeressä. Meillä koti kuuluu hiukan myös linnuille, sisiliskoille, monenlaisille menijöille ja lukemattomille lajeille jotka elävät omia pikku elämiään rajojemme sisäpuolella. Kun sen muistamme, elämme itsekin rikkaammin.

Koti on myös osa sosiaalista maailmaa. Nykyään tilanne on se, että koteihin vyöryy päivittäin mainosten tulva, mutta oikeita vieraita käy aika harvoin. Kodin vaikutus sosiaaliseen maailmaan ja sitä kautta yhteiskunnalliseen todellisuuteen tuleekin usein esiin pikku-uutisissa joissa kerrotaan perhesurmista, pahoinvoinnista ja perheiden avuntarpeesta. Tragediat joiden juuret ovat kodeissa, muokkaavat koko yhteiskunnallista todellisuutta. Vastaavasti todellisuutta muokkaavat myös onnelliset kodit, vaikka niistä harvemmin saadaan dramaattisia otsikoita. Ne ovat paremman maailman pieniä, jakamattomia rakennuspalikoita.Niissä asukkaat saavat voimia ja tarvitsemaansa hoivaa, tekevät monenlaista työtä paremman maailman eteen, kasvavat, rakastavat, oppivat ja jakavat. Miten onnellisen kodin lämpöä voisi paremmin levittää ympäristöön niin että se parantaisi myös Ulkomaailmaa? Miten rakennan kodistani mahdollisimman hyödyllisen maailmankokonaisuuden osan? 

2 kommenttia:

Marja Leena kirjoitti...

Nämä sinun kotia koskevat postauksesi ovat upeita, ne kun nostavat kodin oikeasti sille kuuluvalle paikalle. Mietin tuota kodin sosiaalista vaikutusta ympäristöönsä - uskon, että hyvä leviää ja vaikuttaa, vaikkei paljon tekisikään, ainakin ajan kanssa. Tärkeä on myös kodin henkisen ilmapiirin vaikutus ympäröivää yhteiskuntaan. Nykyään jo pelkästään sana "henkinen" kavahduttaa ihmisiä. Sen merkitys on kadonnut ja usein kuvitellaan sen viittaavaan vain uskonnollisuuteen. Kodin henkinen ilmapiiri liittyy sen arvoihin ja toisaalta myös uskomuksiin, mutta myös ihan konkreettiseen tietoon siitä, miten maailma kulloinkin lepää. Olisi turha puhua henkisestä ilmapiiristä, ellei välitä ympäristöstään ja tulevista sukupolvista, maailman nälästä tai vaikkapa Pohjois-Korean tilanteesta. Henkinen ilmapiiri siirtyy ja vaikuttaa monin tavoin ympäristöönsä: joku vaikuttaa politiikassa, toinen järjestöissä, kolmas tekemällä elämäänsä käytännön ratkaisuja. Ja tietysti kasvattamalla lapset tässä ilmapiirissä. Jos kotona on muitakin tärkeitä asioita kuin raha, nautinnot ja mukavuudet, uskoisin tulevaisuuden olevan hyvissä käsissä lastemme kautta.

Saara kirjoitti...

Olen samaa mieltä siitä että onnellisella kodilla on aina vaikutusta ympäristöönsä, ainakin onnellisten asukkaidensa kautta. Jäinkin pohtimaan, voiko tätä vaikutusta vielä tietoisesti vahvistaa?
Jonkinlainen henkinen ilmapiiri on epäilemättä joka kodissa, eroa on kai siinä tiedostetaanko se asiaksi jota voi itse rakentaa vai otetaanko se annettuna.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments