Käännytä minut ateistiksi- näin se onnistuu!

Eilen professori Kari Enqvist pyysi siis professori William Lane Craigia antamaan mahdollisimman konkreettisia esimerkkejä niistä tieteellisistä kokeista tai löydöistä joiden tekeminen saisi Craigin luopumaan teismistään. Professori Craigin vastaus ei tyydyttänyt minua. Ja koska olen tainnut haukkua hänet pystyyn, on vain reilua ja kohtuullista että ei-ateistina tartun itse samaan haasteeseen ja yritän suoriutua siitä paremmin. Katsotaan miten suurisuisen naisen käy!


Suomenusko on siitä mukava katsomus, että se suhtautuu metafysiikkaan varsin rennosti. Voi olla ateisti, polyteisti tai jotain siltä väliltä (lasken esimerkiksi haltijoita kunnioittavat tähän joukkoon), tarvitsee vain hyväksyä se että samaan kerhoon kuuluu myös toisella tavalla ajattelevia. Tärkeintä on olla avoin ja kriittinen- sekä rehellinen. Rehellisyys onnistuukin käsitykseni mukaan parhaiten keskustelevassa yhteisössä joka ei vaadi oikein uskomista vaan rohkaisee keskusteluun ja  hyväksyy  yhtäläisesti erilaiset metafyysiset näkemykset.  Kuuluuhan katsomukseen paljon muutakin kuin metafysiikkaa, kuten tietty käsitys siitä millaista on hyvä elämä ja hyvä ihmisyys, sekä tapakulttuuri, juhlien vietto ja yhteisöllisyys. On turvallista tietää, että vaikka metafyysiset mielipiteeni joskus muuttuisivatkin, se ei välttämättä olisi kovin iso juttu.


Käsitykseni siis on, että ainakin eräät itämerensuomalaisen mytologian tuntemat jumalat ovat jollain tapaa olemassa (eilen muistin taas, että jumalan määritelmä ylipäätään on epäselvä, mutta ei nyt mennä siihen. Kaikkivaltiaista hyväntahtoisista maailmankaikkeuden ulkopuolisista olioista ei nyt kuitenkaan ole kysymys). Tämä mielipide perustuu uskonnollisiin kokemuksiini ja havaintoihini. En voi todistaa niitä tieteellisesti, ja siksi en voikaan kehottaa ketään ajattelemaan samoin tai väittää olevani varmasti oikeassa. On ihan mahdollista, että olen erehtynyt. Jos olen, totuuden ystävänä haluaisin tietysti saada asiasta tiedon mahdollisimman pian. Mutta miten joku voisi minulle tämän palveluksen tehdä? Missä tilanteessa myöntäisin virheeni? Mieleeni tuli muutama vaihtoehto. Kaikki niistä eivät suoraan kumoa käsityksiäni, mutta vähempikin näyttö riittää siihen että kiinnostuisin epäilemään uskomusteni järkevyyttä. Onhan lähtökohtani se, että metafyysisiä(kään) mielipiteitä ei hellitä siksi että ne ovat hyödyllisiä tai hauskoja, vaan siksi että ajattelen niiden jäljittävän totuutta paremmin kuin muut tarjolla olevat vaihtoehdot.

1)      Olen filosofina sitoutunut pyrkimään intellektuaalisiin hyveisiin. Koska olen vain ihminen enkä kosmisen objektiivisen oikeamielisyyden tiivistymä, on mahdollista osoittaa, että käsitykseni näiden hyveiden sisällöstä on virheellinen tai vakavasti puutteellinen. On myös mahdollista osoittaa, että minulla on taipumusta joihinkin intellektuaalisiin paheisiin kuten toiveajatteluun, huolimattomuuteen tai johonkin systemaattiseen päättelyvirheeseen.Tai ehkä kärsin tietämättömyydestä tai olen taipuvainen varttihulluuteen? Jokainen jolla on kädessä hyvä argumentti, on lämpimästi tervetullut epäilemään järkevyyttäni. Jos perustelut näyttävät vakuuttavilta, minulla olisi hyvä syy käydä läpi myös metafyysiset mielipiteeni uudessa, kriittisessä valossa.

2)      Elän siinä uskossa, että uusien metafyysisten käsitysten omaksuminen olisi hiukan viisastuttanut minua; toisin sanoen että ymmärrän todellisuudesta jotakin jota en aikaisemmin ymmärtänyt. Totuus  ei ole ainoastaan kykyä selittää erilaisia ilmiöitä, vaan myös perusta jonka pohjalta muodostamme uusia uskomuksia ja työkalu jota voimme käyttää menestyksekkäästi uusien asioiden ajattelemiseen. Epäsuora todiste erehtymiseni puolesta syntyisi siitä jos joku osoittaisi, etten suinkaan ole viisastunut, vaan pikemminkin tullut entistä höperömmäksi ja otteeni todellisuudesta on hapertunut. Esimerkiksi, jos joku osoittaisi ettei ymmärrykseni sielullisesta luonnosta ole järkevä maallisessa mielessä, tämä antaisi minulle syyn epäillä tarmokkaammin myös perustason metafyysisiä mielipiteitäni.

3)      Sikäli kun osaan arvostella, uskonnolliset käsitykseni eivät ole ristiriidassa tieteellisen maailmankuvan kanssa. Jos joku osoittaisi minulle, että ristiriitoja on, se olisi minulle syy muuttaa uskonnollisia tulkintojani tai jopa luopua niistä jos näyttäisi siltä että ristiriita on sovittamaton. Vaikka tiede ei ole täydellistä, luotan kyllä tieteelliseen tietoon enemmän kuin mututuntumaan.  Professori Enqvist kysyi, mitä empiirisiä kokeita tai tieteellisiä löytöjä tulisi tehdä käsitykseni muuttamiseksi. Mieleeni tuli pienellä miettimisellä (ja parempaan en juuri nyt pysty), pari juttua. Jos joku osoittaisi, että alkuaineet eivät synny tähdissä vaan esimerkiksi poksahtelevat eksistenssiin Hawkingin säteilynä tai emergoituvat universumiimme valkoisista aukoista, se olisi uskonnollisille käsityksilleni kohtalokas isku. Jos joku osoittaisi, että maailmankaikkeus on ikuinen eikä alkuräjähdystä ole tapahtunut, sekin koettelisi suuresti teologista ymmärrystäni. Jos fyysikot havaitsisivat, että entropia on vain näennäinen ilmiö ja oikeastaan vain jonkin korkeamman järjestyksen muoto, vajoaisin syviin ja vakaviin mietteisiin. Tietysti, myös se jos joku todistaisi vastaansanomattomasti että on olemassa yksi ja vain yksi transsendentti, kaikkivaltias ja hyväntahtoinen luoja- ja moraalituomarijumala, koettelisi polyteismiani kovin. Jos joku tekisi nämä löydöt, riippuu tietysti yksityiskohdista, heittäisinkö uskonnolliset käsitykseni suoraa tietä romukoppaan vai mullistuisivatko ne perinpohjaisesti muuten vain. Joka tapauksessa, toivon että nämä esimerkit ovat riittävän konkreettisia. 

Loppuhuomautus: Teen parhaani kohdellakseni  kaikkia vastaväittäjiäni lähtökohtaisesti hyväntekijöinä. Uhraavathan he aikaansa ja vaivaansa minun viisastumiseni eteen. Vain yhtä vaadin: kaikkien yrittäjien on sitouduttava reilun argumentaation pelisääntöihin ja siihen että keskustelun lähtökohtana on yhteinen yritys ymmärtää todellisuutta hiukan paremmin. Lupaan siis palata ateismiin jos vakuutun siitä että olen erehtynyt (ja lupaan että järkiperusteet riittävät vakuuttamiseeni enkä ollenkaan intä että sisäinen todellisuuteni on polyteisti vaikka järki sanoisi mitä), mutta vaadin, että jokainen yrittäjä on vastaavasti periaatteessa valmis kääntymään vaikka Suuren Cthulhun palvojaksi jos siltä näyttää. En väittele ihmisten kanssa jotka haluavat käännyttää minut, mutta eivät ole valmiita keskustelemaan samoilla säännöillä omista uskomuksistaan tai niiden taustaoletuksista.
Jos haluatte siis ryhtyä käännytyspuuhiin, bring it on. Muistutan kuitenkin siitä, että olen edelleen sairaslomalla ja jos keskustelu menee kovin korkealentoiseksi, joudutte odottamaan vastausta jonkin aikaa. 

posted under , , |

2 kommenttia:

atronii kirjoitti...

Itse en ole filosofi, mutta tunnen mytologiaa kyllä. Olen kerran vieraillut Kalevalaseurassakin.

Saara kirjoitti...

Eipä filosofikoulutukseen mytologia kuulu. Vapaa-ajalla pitää kalevalat ja muut lukea, jos kiinnostaa. :)

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments