Jäkälätiedettä ja kierrätyskässää



Kun saikkua riittää aina vain, oikuttelevallakin kameralla kerkeää ottamaan kuvia. 


Sain anopiltani joululahjaksi tieto-Finlandiankin pokanneen Suomen jäkäläoppaan.  Kevään koittaessa lähdin kiertämään sen kanssa puutarhaa. Puolison mielestä puiden rungoilta ja kiviltä jäkäliä etsivä rouva on omituinen. Siihen totean vain että vielä omituisempi ilmestys on maanomistaja joka ei tiedä mitä hänen tontillaan tapahtuu.  Jäkälien tunnistaminen lajilleen ei taida olla oikein maallikoiden hommaa, mutta arvuuttelukin oli mukavaa. Ennen kaikkea kirja lisäsi arvostustani näitä mielenkiintoisia olioita kohtaan, ja löysin puutarhastani monia uusia lajeja. Tässä on jäkälä joka viihtyy vain vanhimman omenapuumme oksilla. 

Photobucket


Tämä hieno jäkälä puolestaan löytyy vain yhdeltä kiveltä. Näytän varmasti hyvin älykkäältä ryömiessäni kiven ympärillä yrittäessäni määrittää lajia ilman että minun tarvitsisi irrottaa siitä palasta.


Photobucket


Siltä varalta että tekään ette lämpene jäkälätieteilylle, otin myös kuvan kevätkukista. Niitä onkin kohta joka paikassa.


Photobucket


Sisällä yksinkertaistaminen etenee hiljalleen. Kun vanha tietokoneeni taannoin hajosi, huomasin olevani pulassa sillä  reseptiarkistoni sijaitsi tietokoneella. Huomasimme nopeasti, että kyseessä on vakava hyvinvointiongelma. Sairaslomaillessa on vihdoinkin riittävästi aikaa tehdä arkistosta kortisto. Uusi reseptikokoelma on myös entistä tyylikkäämpi.

Photobucket


Tyylikkyydestä puheen ollen, noudatin itse omaa tyylineuvoani ja ostin lohtukorvikset. Nämä pienet käsinveistetyt dinosaurukset myytiin brontosauruksina, vaikka tieteessä brontosaurukset on tunnettu jo pitkään apatosauruksina. Taiteelliset arvot ovat kohdallaan sitäkin paremmin. Vaikka yleisesti ottaen olen sitä mieltä ettei tavara tuo onnea, nämä voivat hyvinkin olla poikkeus tästä säännöstä. Pienet dinosaurukset korvissa on tosi vaikeaa olla ärtyisä toipilas.


Photobucket


Alkuvuonna harrastin paljon kierrätyskässää, ja nyt mietin taas uusia projekteja. Ompelukoneen alusmatto on aika kätevä, ja sain siihen kulutettua hyvänkokoisen palan tummaa mekkokangasta joka on tilkkuvarastossani melkein ongelmajätettä. Voin vakuuttaa, että vinonauhareunus on oikeasti vielä vinompi kuin kuvasta voisi päätellä.


Photobucket


Makuuhuoneen matot onnistuivat paremmin. Kuvan maton vaaleasävyiset raidat olivat edellisessä elämässään pussilakanoita. En saanut kulutettua kaikkia noita pussilakanoita pariin mattoon, joten luulen että jossakin vaiheessa teen vielä toisenkin setin samoissa väreissä.

Photobucket

5 kommenttia:

loves2spin kirjoitti...

The lichens are beautiful! How very interesting. The lichens we have here are much less exciting, and always grow flush with the tree bark. And your crocuses and very sweet. Your new earrings made me smile. You certainly did an excellent job on the rug. Such careful work! Do you like the sewing machine caddy?

Saara kirjoitti...

Before I got my lichen book and started specifically looking what species we had in the garden, I had not even noticed that we had such interesting specimens...
Knowledge increases joy, I say!

The earrings make me smile too.:D
So far rugs are my favorite weaving projects: easy, colorful and a wonderful way to recycle fabric. I am very pleased with how these turned out.

The sewing machine caddy is nice, especially the pockets come in handy. It is nice for now, though once I learn to sew bias tape more neatly (which might take twenty years or so), I will probably make a new one.

Aikatherine kirjoitti...

monenlaisia kivuuksia:) porotkin tykkää jäkälästä, aikku tietää:)
syököhän hirvet jäkälää? Sitä aikku ei tiedä:) veikkaa juu. oksia ja lehtiäkin syövät.

Pikkupaju kirjoitti...

Minäkin himoan jäkäläkirjaa, kääpäkirjan sain synttärilahjaksi ja se on valtavan kiehtova. Huonomminkin voi aikaansa kuluttaa kun ryömiä kivien koloissa ja tutkailla puiden runkoja. Samalla löytää muita ihmeellisiä ja arvokkaita asioita, kuten kaarnojen ja kuorien eläväpintainen kauneus, lukemattomat ötökät ja ne käävätkin.
Isohirven- eli islanninjäkälää voi myös syödä, ja jos raaskii, voi jäkälistä askarrella koristeita.
Koulussa teimme runkojäkälätutkimusta käyttäen männyn runkojäkäliä bioindikaattoreina. Mielenkiintoista mtta paikoin myös surullista, jos jäkälät puuttuvat...

Saara kirjoitti...

Aikatherine: Ainakin hirvenjäkäliä on olemassa, ja jotkut jäkälät ovat syötäviä joten miksipä ei...

Pikkupaju: Jäkäläkirja on loistava. Kuvitus on todella upea, ja opiskeltavaa riittää pitkäksi aikaa.
Kääpäkirja? Nyt kiinnostuin! Olisiko sinulla heittää tarkemmat tiedot? Vanhat hedelmäpuumme ovat myös käävällisesti rikkaita...

Tuo jäkälien bioindikaattoriominaisuus on minusta tavattoman kiinnostava. Naavat ovat ilmeisesti alkaneet palailla Suomen metsiin ilman puhdistumisen myötä. Itse yritän selvitellä, mitä meidän puutarhan jäkälälajisto kertoo paikallisista olosuhteista. Tähän mennessä olen löytänyt puutarhasta vajaat kymmenen lajia, joten ainakin jäkäliä on.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments