Vielä moraalisesta motivaatiosta

Löysin taas Kulutusjuhlan kautta blogikirjoituksen jossa käsiteltiin tutkimuksia joissa on paljastunut että eettisten valintojen takana on usein statuksen haku. Kirjoittaja totesi, ettei hänen mielestään moraalisen teon takana olevilla motiiveilla ole väliä. Pääasia että ihmiset tekevät hyviä tekoja kuten valitsevat ekotuotteita. Aihetta gradussa asti ruotineena joudun toteamaan, että tämä on eräs niitä (etenkin maallikoiden keskuudessa) yleisiä moraalista toimintaa koskevia käsityksiä jotka hyve-etiikan valossa ovat perusteellisen vääriä.

Olen nimittäin monen isomman hyve-eetikon kanssa sitä mieltä, että motiiveilla ei ainoastaan ole väliä- ne ovat olennainen osa teon hyvyyttä.  Tämä voi olla maalaisjärjelle yllättävä väite, joten yritän selventää sitä niin kuin blogipostauksen puitteissa vain osaan. Tässä vaiheessa täytyy ymmärtää vain kupletin juonen olevan, että on kertakaikkisen mahdotonta tehdä aidosti hyvää jos motiivit ovat huonot. Hyvä uutinen on, että jos motiivit ovat hyviä, teosta voi seurata hyvää vaikka se pinnallisesti tarkasteltuna epäonnistuisikin.Miten se on mahdollista?  Aikaisemmin olen sivunnut aihetta tässä postauksessa, joka sopii johdannoksi tämänpäiväiselle (en nyt ala toistamaan itseäni, kun jutusta on joka tapauksessa tulossa pitkä).

Hyve-etiikassa ajatellaan nykyään, että hyvä teko on vain sellainen oikea teko joka on tehty oikealla tavalla ja oikeista motiiveista. Miksi näin? Eivätkö motiivit ole piilossa, vain ihmisen itsensä tiedossa?  Ovat toki- ja sieltä ne vaikuttavat siihen miten teko tehdään sekä siihen miten ihminen yleisesti ottaen käyttäytyy. Emmehän tee moraalisia valintoja tyhjiössä vaan osana elävän elämämme tarinaa. Esimerkiksi eettinen ostos ei siten rajoitu vain ostotapahtumaan, vaan teon lopulliseen merkitykseen vaikuttaa myös esimerkiksi se miten ostostamme käytämme ja millaiseen rooliin se elämässämme päätyy. Arkikielestä tuttuja ”hyviä” tai ”pahoja” tekoja ei siis tarkkaan ottaen ole olemassa, on vain tekoja joilla on suurta potentiaalia hyvään tai pahaan. Se mihin vaaka kallistuu riippuu vähän onnesta, vähän enemmän ympäristön ja muiden ihmisten reaktioista- ja olennaisesti niistä motiiveista ja kyvyistämme tehdä teko filosofiksi sanottuna hyvettä toteuttavalla tavalla. Koska ihmiset eivät ole askelittain eteneviä tietokoneohjelmia tyhjässä avaruudessa, tekojen tarkastelu ympäristöstä, kontekstista ja elämänkokonaisuudesta irrallaan ei riitä kovin pitkälle. Sama teko voi yhdessä tilanteessa olla erinomainen ja toisessa huono idea. Se mikä tekee jostakin teosta oikean, ei ole toiminta sinänsä (esimerkiksi ”ostan ekotuotteen). Jos motiivit ovat huonoja, suurta hyvän potentiaaliakin sisältävä teko on hyvä vain tuurilla ja kapeasti katsottuna.  Otetaan tutuksi esimerkiksi puolustuspuhetta Ateenan oikeudelle pitänyt Sokrates. Hän piti puheensa syistä jotka eivät olleet vain hyviä vaan suorastaan kiitettäviä: itsensä puolustelun sijaan hän käytti puheaikansa yritykseen parantaa ateenalaisten oikeamielisyyden tasoa. Pinnallisesti tarkasteltuna hän epäonnistui:  hän suututti tuomarinsa entistä pahemmin ja ansaitsi itselleen kuolemanrangaistuksen jolta hän konventionaalisemmalla asenteella olisi todennäköisesti välttynyt. Mutta mitä hänen teostaan seurasi? No muun muassa se että hänen puheensa ja asenteensa inspiroi ja ohjaa ihmisiä vielä tuhansien vuosien päästä. Siihen ei oltaisi päästy nöyristelyllä.

Teoilla on siis paitsi suoria, myös epäsuoria, yllättäviä ja emergenttejä vaikutuksia, ja motiivit ja teon tekemisen tapa heijastuvat niihin asti. Esimerkiksi, jos ostan kalliin merkkituotteen koska olen vilpittömästi sitä mieltä että se on tarkoituksenmukaisin ja eettisin vaihtoehto,  voin onnistua käyttämään ostamaani tuotetta hyvin, esimerkiksi ilmentäen sellaista vaatimattomuutta joka ei herätä muissa kateutta tai katkeruutta  vaan ymmärrystä. Jos taas motiivini ovat huonot, on mahdollista etten esimerkiksi käytäkään tuotetta loppuun, vaan mukaekologinen tekoni voi tarkemmin katsottuna olla osa edelleen tuhoavaa, ahnetta elämäntapaa.  Sen ohella se voi herättää muissa kateutta tai tunnetta siitä että he eivät kuulu siihen eliittiin jonka harrastus ekoilu on. Huomaattehan, että nämä kielteiset ”sivuvaikutukset” voivat olla paljon suurempia kuin se hyvä jonka yksittäisen ekotuotteen hankkiminen voi sinänsä tuoda! Ja ne kaikki seuraavat suoraan siitä tavasta jolla tekomme teemme, ja motiiveista jotka vuotavat näkyviin kaikessa käyttäytymisessä.   Täytyy myös muistaa, että voimattomimmillaankin kaikki tiedostetut hyvistä ja huonoista motiiveista nousevat valinnat rakentavat osaltaan valitsijan persoonaa moraalisena olentona. Esimerkiksi ylpeydelle ja omahyväisyydelle periksi antaminen on paheen paapomista ja valinta jonka tuloksena toimijasta tulee sen verran ikävämpi ihminen. Vastaavasti, vaikka hyveellisestä teosta saisi maailmalta palkaksi vain lunta tupaan ja jäitä porstuaan, se on silti vahvistanut tekijäänsä.

Se että tietää, mikä toiminta olisi yleisesti ottaen oikein, on siis vasta alku. Motiivien ollessa olennainen osa tekojen kiitettävyyttä (tai moitittavuutta), tästä seuraa, että eri teot voivat olla eri ihmisille hyviä ja vältettäviä. Tämä haittaa huomattavasti hyvien ihmisten suosikkiharrastusta, muiden ihmisten moraalituomarointia –tiedostaahan hyve-etiikan päälle ymmärtävä ihminen että havaittu teko on vain osa suurempaa kokonaisuutta. Jos näemme toisesta vain teon, näemme vain pienen osan siitä mikä on tärkeää ja merkityksellistä. Hyvään pyrkivän ihmisen ensimmäinen läksy onkin tutustua itseensä, omiin heikkouksiinsa ja vahvuuksiinsa. Toinen läksy on unohtaa hyvien tekojen listat ja alkaa miettimään, mikä on parasta mihin itse kykenee. Vaikka oma paras olisi muiden silmissä vähän ja haurasta, se on silti todellista pyrkimystä hyvään, ja sellaisena paljon arvokkaampaa kuin ulkokultaisten näyttävät teot. Ilmeneminen ei ole tärkeää, oleminen on. Todellisuus on tärkeää.

 Vaikka esimerkiksi eettinen kuluttaminen on periaatteessa kiitettävää, sellaisten ihmisten jotka kuvittelevat hyvän omantunnon olevan ostettavissa, olisi parempi unohtaa se toistaiseksi. Itse suosittelisin tilalle vaatimattomuuden hyveen harjoittelemista (mihin siihenkin sisältyy kulutusvalintoja) ja solidaarisuutta huonompiosaisia kohtaan. Heikko voi pyrkiä hyvään voimiensa mukaan, mutta ihminen joka on kiinnostunut sädekehänsä kiillottamisesta ei edes pyri hyvään. Hän haluaa vain näyttää hyvältä ihmiseltä haluamatta kuitenkaan nähdä sitä vaivaa jonka aito itsensä kehittäminen vaatii. Käyttäessään ”hyvän ihmisen tunnuksiksi” mieltämiään merkkejä hän kuitenkin huijaa vain toisia typeryksiä, sekä tietysti tekee aidosti kiitettävien ihmisten elämän hankalammaksi. Eri asia on, että hyvät teot vaativat usein harjoittelemista siinä missä muutkin teot. Harjoittelijaa motivaatio-ongelma ei tietenkään koske. Onhan harjoittelun päämääränä kehittyä, tulla paremmaksi. Harjoittelijakin siis pyrkii hyvään.

Niin, ja se mikä pistää joskus ammattilaisenkin aivot tilttiin on se etiikan peruskurssitason suuri totuus, että enimmäkseen ihmiset tekevät niin kuin haluavat tehdä. Jos ihmisellä on vahva ennakkokäsitys tai mielipide jostakin asiasta, sitä on erittäin vaikea muuttaa parhaillakaan retoriikanlahjoilla. Yleensä niin sanotut mielenmuutokset ja itsensäkehittämiset tapahtuvat sellaisten asioiden suhteen joista ennakkokäsitykset eivät ole kovin vahvoja. Sen sijaan halu tehdä oikein on satunnaista, mutta ihmisen kyky selittää motiivinsa todellisuutta paremmiksi sekä itselle että muille on sitäkin parempi. Tämä pätee meihin kaikkiin, etenkin niihin jotka kuvittelevat olevansa moisen itsepetoksen yläpuolella. Jos on joutunut  mutku mä haluu-uu-uun-tilaan, on vaikea ryhtyä miettimään, mikä olisi objektiivisesti ottaen oikeaa toimintaa. Silloin on helppoa keksiä perusteita sille miksi mutku mä haluu-uu-uuminen on hyväksyttävää, järkevää ja suorastaan moraalisesti kiitettävää. Haluaminen sumentaa järjen. Traagista on että vain hyvän itseisarvon ymmärtänyt ja sitä järjestelmällisesti tavoitteleva, hyvän tahdon motivoima järki on ainoa joka voi ohjata tekemään aidosti oikeita moraalisia valintoja. 

2 kommenttia:

Aikatherine kirjoitti...

Kiitos tästä postauksesta. Tämä antoi hyvin paljon pohdittavaa. On hyvin vaikeaa oppia funtsailemaan edes omien motiivien tarkoitusta. Kun näin ensituntumalta tuntuu, että vain toimin teoissa periaatteessa aina hyvää tarkoittaen, mutta spontaani luonne hyppää usein harkinta-ajan yli. Kyllä se kura tulee silmille silloin eniten, kun ei motiiveja ole mietitty ollenkaan. Silloin olen varmaan eniten sen oman halun ja tahtomisen varassa, en mieti mikä on parempi. Harjoituksia olen oppinut vähän tekemään, kun 90 luvulla kävin filosofi Riitta Suurlan dialogisen kirjoittamisen kurssilla kesäyliopistossa, hän opetti paljon ajattelun, asenteiden, valintojen ja varsinkin harjoittelun merkityksestä. Kiitos yhä hänelle, joka vuosi minulla on yksi uusi harjoituksen aihe. Sama aihe koko vuoden, että oppisin edes yhden uuden hyvän tavan toteuttaa itseäni hyvin niin itsen kuin muiden hyväksi. Tänä vuonna harjoitan rohkeutta. Huonolla menestyksellä, huomaan joka päivä, rohkeus vaatii selkärankaa ja taitoa jota en hallitse. Iloitsen kyllä niistä pienistäkin rohkeista teoista joita joskus teen. Sokrates oli rohkea, hän oli vähän samanlainen kuin Jeesus, kumpikaan ei kirjoittanut kirjaa, vaan molemmat opettivat ihmisille oikeudenmukaisuuden lakia, etiikan täydessä merkityksessä. Minulle olet nyt opettaja, kiitos siitä.
On hyvä mieli kun löysin mielenkiintoisen tekstin ja saan nyt pohtia tätäkin taas pitkään että täysin ymmärrän.

Saara kirjoitti...

Omien motiivien miettiminen onkin vaikeinta- siksi muita ihmisiä on niin paljon helpompi neuvoa kuin auttaa itseään.

Minulla on ihan sama periaate, että otan joka vuodelle vain yhden kehitystavoitteen jonka työstämiseen annan aikaa koko vuoden. Tänä vuonna jatkan jo viime vuoden puolella alkanutta kauneuden viljelyn projektiani.

Rohkeus on yksi vaikeimmista hyveistä harjoitella, hienoa että olet uskaltautunut ottamaan sen työn alle. Kannattaa tosiaan iloita pienistäkin menestyksistä ja olla lannistumatta liikaa, jos ei aina onnistu.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments